Hengellinen elämä?

WhatsApp-viesti kuvan kanssa kolahtaa omien vanhempien puhelimeen klo 01:20: "Tyttö, terve". Vastasyntynyt ääntelehtii äidin sylissä, kun väsyneet vanhemmat istuvat paikallaan hiljaa. Monet ajatukset pyörivät mielessä ja pieni huokaiseva - mutta äänetön - rukous laskeutuu ilmoille molempien suusta.

Kohta kotiin päästyä postiluukusta kolahtaa maistraatin lappu, jossa ilmoitetaan vauvan sotu ja kysytään lapsen tarkempia tietoja. Isyyden tunnustaminen on aloitettu jo synnytyslaitoksella. Nyt pitäisi päättää nimi kaikkien vaihtoehtojen joukosta. Lapun kyljessä on seurakunnan lomake, johon pyydetään ilmoittamaan kummien nimet ja seurakunnat. Pari päivää myöhemmin soittaa pappi ja kyselee, milloin voitaisiin keskustella kasteen järjestämisestä.

Kaikkien käytännön järjestelyjen ja uuden oppimisen keskellä hengelliset asiat tuntuvat kovin kaukaisilta. Kun pappi istuu keittiön pöydässä ja kysyy: "Mitä kaste merkitsee teille?", mieleen nousee yksittäisiä sanoja: "perinne", "seurakuntaan liittyminen", "nimen antaminen". Pappi muistuttaa Jeesuksen käskystä kastaa ja siitä, miten Jeesus kutsui juuri lapsia luokseen. Myöhemmin illalla, kun vauva nukkuu, vanhemmat miettivät pitkään, miksi tähän vaihtoehtoon on päädytty. Miksi meidän lapsi kastetaan?

Pari vuotta myöhemmin kirkon eteisessä vanhemmat hengittävät syvään. Suntio antaa kanttorille merkin ja pian kuuluu, miten urkujen moottori käynnistyy. Jykevä häämarssi alkaa soimaan. Esikoinen kävelee vanhempien edellä sormuksen kanssa. Pikkusisko lepää kumminsa sylissä. Hääpari polvistuu alttarille ja pian pappi viittoo molempia seisomaan. Pappi lausuu rukouksen, äiti lukee rakkauden suuruudesta; veli, kaaso ja mummo lukevat esirukousta. Pappi kertoo puheessa pariskunnan tapaamisesta, esikoisen kasteesta ja yhteisen kodin rakentamisesta. Lopuksi hän muistuttaa vielä Jumalan rakkaudesta ja siunauksesta. Mitä ihmettä on Jumalan siunaus?

Arkun äärelle on laskettu jo kolme kukkakimppua. Esikoinen pitää kiinni nauhasta samalla kun värisevä ääni lukee: "Heittäkää hiljaa arkulle multaa. Siellä on mummo, siellä on kultaa." Muita sanoja on vaikea löytää. Lauletaan virsi, jonka sanoissa kaikuu mummon veisuu. Papin sanoista jää mieleen loppu: "Saamme jälleen tavata toisemme Jumalan luona Taivaan kodissa." Mistä sen tietää?

Mummon nimi luetaan seuraavana päivänä jumalanpalveluksessa. Pappa haluaa olla paikalla kuulemassa ja nousee nimen kuultuaan tutisevin polvin seisomaan. Esirukouksen jälkeen kutsutaan ehtoolliselle, jonne pappa haluaa koko suvun. Pappi ojentaa ehtoollisleivän. "Kristuksen ruumis, sinun puolestasi annettu." Pienten lasten kohdalla pappi lausuu siunauksen ja tekee ristinmerkin. Esikoinen nojaa sylissä alttarikaareen ja kysyy:  "Miksi isää itkettää?"

15-vuotias kävelee kulkueen perässä kirkkoon valkoinen alba päällään. Hetken kuluttua kulkue kutsutaan alttarille, mistä pappi johtaa uskontunnustuksen. Nuorten huulet liikkuvat, vaikka sanoja ei erota. Pappi kysyy, tahtovatko nuoret osoittaa tätä uskoa elämässään. Nuorten yhteen ääneen lausuma "tahdon" kaikuu kirkkosalissa. Kummit kutsutaan siunaamaan lapsia, kun muu seurakunta laulaa virren. Virren jälkeen pappi kehottaa kummeja ja vanhempia tukemaan ja rohkaisemaan nuoria uskon asioissa. Penkeissä pohditaan: "Kyllä, mutta mistä minä saan rohkaisua?"