Tervetuloillassa lämmin tunnelma

Kohtaamiset alkoivat hymyillä. Toistuvia kohtaamisia uusien ja vanhojen viitasaarelaisten kesken toivotaan. Lapset ovat kuin "jäänsärkijöitä" - välittömiä ja ennakkoluulottomia tutustumaan. Heistä on aikuisten hyvä ottaa mallia.

Hei! Moi! Iloiset tervehdykset kaikuvat jo portaikossa, kun ensimmäinen bussi Muikunlahden vastaanottokeskuksesta on saapunut seurakuntatalon eteen ja tulijat pyrähtävät räntäsateesta sisälle. Suuri osa tulijoista on lapsia. Hei! ja Moi! ja Tervetuloa! vastaavat illan isännät ja emännät.

On perjantai-ilta 12.2.2016 ja Viitasaaren seurakuntatalolla on alkamassa tervetulotilaisuus turvapaikanhakijoille. Keittiöstä leijuu herkullinen kasvishernekeiton tuoksu. Sinne on jo kannettu valtava määrä Muikunlahdesta tulevien vieraiden leipomia maukkaita leipiä. Illan puitteet alkavat olla valmiina.

Kaikkia vähän jännittää. Kuinka ilta sujuu? Yhteistä kieltä ei juuri ole, toisen kulttuuritaustaa ei sanottavammin tunneta. Tulkit tulkkaavat kolmelle kielelle. Emme tiedä toistemme taustoista käytännössä mitään, emme synnyinmaan tapoja, perhesuhteita tai uskontoa. Tiedämme vain, että maailman myrskyjen vuoksi olemme samassa paikassa samaan aikaan, tässä ja nyt. Viitasaarella.


Ilta sujui loistavasti!

Ilta sujui hienosti. Tulijoille näytettiin aluksi seurakunnan nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri Alpo Syväsen Viitasaari-kuvia.

- Ihminen näkee silmillään. Ihminen tuntee sydämellään. Ihminen elää ympäristönsä kanssa, Syvänen tiivisti.

Kirkkovaltuuston puheenjohtaja Maria Kaisa Aula toivotti kaikki tervetulleeksi kohtaamisten iltaan.

- Luimme uutisia turvattomuudesta Lähi-idässä syksyllä. Yht’äkkiä olittekin Torniossa ja ovella. Saimme kuulla, että Viitasaarelle tulee lapsiperheitä. Se oli mukava uutinen. Haluamme toivottaa teidät kaikki tervetulleeksi kotikuntaan.

Aula muistutti puheessaan kaikkien ihmisten olevan yhdenvertaisia erilaisista tavoista, ruuista ja vaatteista huolimatta. Aula sanoi kohtaamisen opettavan meitä kaikkia.

- Haluamme tutustua ja ystävystyä. Odotimme tätä iltaa ja toivomme, että voimme tavata useammin. Hädässä olevia on autettava riippumatta uskonnosta tai kansallisuudesta. Emme ole kutsuneet teitä tänne siksi, että voisimme käännyttää teitä, vaan koska kiinnostatte ihmisinä, Aula korosti.

Hän mainitsi lyhyesti myös suomalaisen elämän periaatteet tasa-arvosta, vapaudesta kirjoittaa lehdissä sekä vaaleista ja myös oikeudesta moittia vaaleilla valittujen päättäjien toimintaa.

Tervetuloa toivottivat myös kirkkoherra sekä kaupungin, vapaaseurakunnan ja helluntaiseurakunnan edustajat. Lapset pääsivät alakertaan leikkimään ja pelaamaan, jonka jälkeen helluntaiseurakunnan nuorisopastori Petri Jokinen kertoi vuorossa olevan ”vakavan” aiheen. Se osoittautui eräänlaiseksi taukojumpaksi soiton ja laulun kanssa. Esitys nosti kaikki tuoleistaan mukaan ja toi iloista naurua saliin.

Seurakunnan nuorten lauluryhmä lauloi kanttorin säestyksellä ja esitys pääsi videona monen kännykkään. Tunnelma vapautui hetki hetkeltä. Penkeistä hymyiltiin yli kielimuurien.


”Joskus voi tuntua, että ihminen on muukalainen omassa maassaan”

Yksi illan koskettavimpia hetkiä oli, kun kaksi turvapaikanhakijaa avasi tilannettaan julkisesti, samalla vähän kaikkien puolesta. He ovat molemmat lääkäreitä, mies ja nainen.

- Tulimme Irakista, kymmenen maan takaa. Matka oli vaikea ja pitkä. Olemme menettäneet maamme monien ongelmien takia. Joskus voi tuntua, että ihminen on muukalainen omassa maassaan, tulkkasi kertomusta vastaanottokeskuksen vastaava ohjaaja Elina Mäkinen.

- Minulle on puhuttu paljon siitä, miten voi olla hankalaa olla vieraassa maassa. Mutta tunsin itseni jo valmiiksi vieraaksi omassa maassa. Sitten kuulin tästä unelmien maasta. Olen menettänyt monia vuosia elämästäni, mutta minulla on toiveita. On toive rakentaa elämää uudelleen. On haave hoitaa tauteja, jota en pystynyt enää omassa maassa tekemään. Toivon, että se haave toteutuu Suomessa, mieslääkäri kertoi.

Myös toinen kokemuksistaan salin edessä kertonut lääkäri sanoi matkan olleen vaikea.

- Etsimme täältä rauhaa, turvaa ja turvallista tulevaisuutta lapsillemme. Täällä on oltu hyvin ystävällisiä ja olimme onnellisia tullessamme vastaanottokeskukseen, hän kertoi ja kiitti lämpimästi kaikkia vastaanottokeskuksen työntekijöitä ja auttajia.


Suurin lahja on ystävyys

Elina Mäkinen rohkaisi viitasaarelaisia luomaan aitoja kontakteja.

- Suurin lahja tässä vaiheessa on ystävyys. Se voi olla yhdessä kaupassa käyntiä, juttelua tai jotain muuta. Yhteistä kieltäkään ei aina tarvita. Hymyllä päästään jo pitkälle, Mäkinen kannusti.

Hän kiitti lämpimästi viitasaarelaisia myös runsaskätisestä osallistumisesta käyttötavarakeräykseen. Lahjoitustarjouksia on tullut niin valtavasti, ettei hän ole edes ehtinyt vielä vastaamaan kaikille.

Sitten oli aika siirtyä yhteiselle aterialle. Salin tuoleja kasattiin pois, että ruokapöytiä saatiin tilalle. Pyytämättä osa Muikunlahden asukkaista tarttui toimeen seurakunnan työntekijöiden apuna.


Rauhaa ja työtä, siinä eväitä onneen

Yhteistä kieltä etsittiin ruokapöydässä, jossa istuvat Entesar Al-Darawy ja Khulud Mohammed. Yhteistä kieltä kantasuomalaisten ja heidän välilleen ei löytynyt, mutta tulkki auttoi.

Naiset kertovat tulleensa Irakista ja olleensa Suomessa 2-3 kuukautta. He eivät ole sukua toisilleen, vaan ystäviä. Entesar Al-Darawyn matka kesti 20 päivää, Khulud Mohammed matkasi 18 päivää. Väsymys oli kova. Nyt heistä huokui jotain, mikä sai samassa pöydässä istumisen tuntumaan hyvin mutkattomalta ja tilanteen välittömältä. He vakuuttivat tyytyväisyyttä Viitasaarella oloonsa. Kovat pakkasetkaan eivät tunnu olleen paha asia.

- Täällä on kaikki ihanaa. Kylmyyskö? Ei haittaa, olen tottunut, Entesar Al-Darawy sanoi. Hänellä on mukanaan kaksi tytärtä, mutta perheen isä on Irakissa.

- Täällä on turvallista ja rauha, Khulud Mohammed tiivistää. Hänen perhettään on Viitasaarella viisi ihmistä. Yksi tytär on Irakissa.

- Kiitos paljon tästä tervetuloillasta. Kiitos kaikesta, naiset sanoivat painokkaasti osoittaen sanansa kaikille viitasaarelaisille. Sanojen päälle väikkyi lämmin hymy ja suora katse.

Yksi tervetuloillan tulkeista oli Matin Khalid, joka on muuttanut Viitasaarelle vaimonsa ja vauvansa kanssa aivan äskettäin työpaikan perässä. Hän työskentelee tulkkina vastaanottokeskuksessa.

- Lapsemme nimi on Iljan ja hän on nyt 26 päivän ikäinen. Hän syntyi Helsingissä, mutta nyt asumme kaikki Viitasaarella. Naimisiin menimme viime vuonna, Matin Khalid kertoi onnellisen oloisena ja esitteli vaimonsa Nasir Tamanan.

- Olen kotoisin Afganistanista. Suomessa olen ollut neljä vuotta. Vaimoni on ollut Suomessa seitsemän kuukautta, hän sanoi erittäin hyvällä suomella.

Iljan-pienokainen oli illan nuorin osallistuja ja sai luonnollisesti paljon huomiota osakseen. Myös muita kohtaamisia uusien ja vanhojen viitasaarelaisten välillä tapahtui. Ilta oli luonteva alkusysäys toivottavasti jatkuvalle ystäväperhetoiminnalle. Ensimmäisiä puhelinnumeroita onkin jo spontaanisti vaihdettu ja kameroihin on näpsitty iloisia yhteispotretteja.

Uusien asukkaiden kouluikäiset lapset ovat jo koulussa ja lasten ja nuorten tutustuminen toisiinsa on mainiolla alulla. Heistä on hyvä ottaa aikuistenkin mallia Hyvän tahdon Viitasaaren hengessä. Maailma lienee parempi paikka silloin, kun tuntee naapurinsa.

- Perhekerhot voisivat olla ensimmäisiä paikkoja tulla mukaan. Mukaan saa tulla, vaikka ei olisi seurakunnan jäsen, seurakunnan lastenohjaaja Sari Toikkanen kannustaa.

TS 13.2.2016

Entesar Al-Darawy ja Khulud Mohammed kiittivät järjestäjiä tervetuloillasta.