Mauri Kananen:

Luottamushenkilöä aina tarvitaan

”Puuseppää aina tarvitaan”, kuuluvat laulun sanat. Sitä mukaillen voisi todeta, että luottamushenkilöä aina tarvitaan. Pitkän linjan luottamushenkilö Mauri Kananen on hyvä esimerkki siitä, mihin kaikkeen luottamushenkilöitä on tarvittu ja edelleen tarvitaan.

Kymönkoskelainen Mauri Kananen on ollut 30 vuotta seurakunnan luottamustehtävissä, joten jostakin motivaatiota täytyy löytyä: Työ ei ole tuntunut turhalta.

Näissä vaaleissa Mauri Kananen ei kuitenkaan ole ehdokkaana, joskaan hän ei sano, etteikö vielä joskus voisi ollakin. Hän toimi kirkkovaltuutettuna vuosina 1994-2010 ja 2015-2018 eli on nykyisessä valtuustossa, samoin kirkkoneuvostossa. Kirkkovaltuuston puheenjohtajana hän oli vuosina 2003-2010.

Arvo annettava sekä uusille että konkareille

Kananen pitää tärkeänä, että luottamushenkilöissä on sekä uusia että konkareita. Hän korostaa, että on yhteisölle ja jokaiselle sen jäsenelle haaste, miten otetaan vastaan sekä uusi että miten arvostetaan heitä, joilla on kokemusta ja ikää. Aina se ei ole hänen mukaansa onnistunut.

Kanasen oma työkin on liittynyt läheisesti seurakuntaan. Hän teki 1980-luvulla tiivistä yhteistyötä sosiaalityöntekijänä seurakunnan diakoniatyön kanssa lasten- ja vanhustenhuollon parissa. Hän oli myös toteuttamassa päihdeleirejä. Myös myöhempi toiminta perhekotina yhdisti seurakuntaan, kun yhdeksän sijoitettua lasta ja nuorta osallistuivat vuorollaan nuorisotyön tapahtumiin ja rippikouluun.

Kanasen luottamushenkilöura on hyvä esimerkki siitä, miten seurakunnassa on monenlaisia tehtäviä. Hän on ollut mm. aikuistyön johtokunnassa, diakoniatoimikunnassa, piispan valitsijana Lapuan hiippakunnassa ja Jyväskylän seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksen yhteisjohtokunnan varajäsen.

- Omalla kirkkovaltuuston puheenjohtajakaudella investointeja olivat mm. kirkon maalaus ja uuden hautausmaan perustaminen kirkon lähelle. Piispa oli uutta hautausmaata vihkimässä, hän muistelee.

Lapset ja nuoret lähellä sydäntä

- Lapset ja nuoret ovat olleet minulle aina sydäntä lähellä. Heillä on erilaisia tarpeita eikä ne aina mene rahan mukaan. Sosiaalityön ja seurakunnan kautta olemme saaneet olla heidän kanssaan ilman, että heidän on tarvinnut pitää mitään kulisseja, rahalla saatuja tunnusmerkkejä. Ne voivat olla nuorten kesken tärkeitä.

- Kehitysvammaiset ovat myös minulle tärkeitä. Haluan jatkaa toimintaa heidän kanssaan edelleen.

Diakoniatyön Kananen sanoo hahmottuvan erittäin hyvin perheille, jotka ovat olleet siinä mukana, mutta muille huonommin. Hänen mukaansa seurakuntatyö tuo kaiken kaikkiaan turvaa, perusturvaakin. Perusturvaan liittyvää työtä seurakunta ja kunta pystyivät tekemään ennen nykyistä jouhevammin yhdessä käytännön tasolla, nyt säädökset ovat toisenlaiset.

- Ruoka-apu on tullut vahvasti toimintaan ja kaikki seurakunnat osallistuvat siihen. Seurakunta paikkaa aukkoa, kun henkilökohtainen apu karkaa ihmisiltä. Diakonia ja lapsi- ja nuorisotyöt ovat seurakunnan toiminnassa hyvin tärkeitä ja siinä ollaan ajan hermolla, kun yhteistyö pelaa kaupungin kanssa.

Mauri Kananen on luottamustehtävissä myös kaupungin puolella. Vaikka se aiheuttaa joskus ehkä jääviystilanteitakin, on oma etunsa sillä, että on ihmisiä, jotka tuntevat asioidenhoidon useammalta kannalta käytännön tasolla.

Vaaleilla voi vaikuttaa suoraan

Viitasaaren vähenevä väki ja samalla seurakunnan vähenevä jäsenmäärä ovat huolestuttavia asioita. Mauri Kananen haluasi, että seurakunnasta ei erottaisi ainakaan siksi, ettei siihen tunneta voitavan  sitoutua. Hän muistuttaa, että seurakunta on muuta kuin vain ”nokkahenkilöt”.

- Keulasta voisi jakaa vastuuta niin, ettei joka paikassa näkyisi samat naamat. Esimerkiksi seppeleenlaskuissa voisivat hyvin olla esimerkiksi kyläkunnilta joku, joka on kauan tehnyt muuta kuin luottamushenkilötyötä tai vaikka lukiolaisnuori, lähes lapsikin. Messuissa seurakuntalaisia näkyykin hyvin eri tehtävissä.

- Vaalit ovat paikka, joissa on suora paikka vaikuttaa. Jos kokee, että ehdokkaana on henkilö, joka voisi minua edustaa, niin vaaleissa kannattaa hänelle ääni antaa.

Lapsena ei kirkossa, armeijassa kyllä

Mauri Kananen ei vanhempiensa kanssa käynyt lapsena kirkossa kertaakaan, koska kirkkoon oli pitkä matka. Kirkkoon hän löysi tiensä armeijassa, mutta väliin mahtui nuoruus, joka ei ollut niitä helpoimpia.

- Äitini oli vahvasti körtti, hänellä oli kristilliset arvot. Päivästä, jonka olisi pitänyt olla minun rippipäiväni, tuli hänen hautajaispäivänsä.

- Isä oli ollut jo pitkään sairas ja olin tehnyt jo lapsesta paljon töitä sen takia. Minun piti mennä seuraavana vuonna rippikouluun, mutta silloin kuoli isä. Hänet hautajaispäivänsä oli minun syntymäpäiväni.

- Sain rippikoulun käytyä vähän myöhemmin. Minulla oli kolme vuotta nuorempi sisko ja jatkoimme talonpitoa lypsyineen, joskin saimme huoltajan. Hänen muutettua perheineen meille, meitä asui 48 neliön asuintiloissa kymmenen henkeä.

Myöhemmin Mauri Kananen kävi lenkin maailmalla, mutta halusi palata Viitasaarelle. Paluun jälkeen oman syntymäseurakunnan luottamustehtäviin osallistuminen tuntui luontevalta.

TS