Ristipistoja

Mietteitä pyhäinpäivän alla 

Tulevana lauantaina kynttilät syttyvät hautausmailla. Monet pysähtyvät läheisten haudoille muistelemaan rakkaitaan. Monelle haudalla käynti tuo lohtua, voi hiljentyä ja kertoa tunteistaan, ahdistuksestaan ja kaipuustaan. Kristitty saa lohtua ja toivoa myös uskontunnustuksen sanoista: ”Uskon Pyhään henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, Pyhäin yhteyden, syntien anteeksi antamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.” Usko antaa toivon siitä, että epätäydellisinäkin voimme luottaa Jumalan hyvään tahtoon meitä ja läheisiämme kohtaan. Uskontunnustuksemme mukaisesti uskomme, että kerran saamme kohdata rakkaamme iankaikkisuudessa taivaassa.  

Pyhäinpäivä muistuttaa meille annetun ajan ja elämän rajallisuudesta. Ajatuksissani olen niiden viitasaarelaisten luona, jotka ovat joutuneet luopumaan rakkaista, läheisistä ihmisistä. Toivon, että jokaisella olisi lähellä ihmisiä, joiden kanssa jakaa surua. Toivon myös, että meillä olisi rohkeutta pysähtyä surevan kohdalle, kulkea hetken matkaa rinnalla. Suuria sanoja ei tarvita, pienetkin voivat olla suuria. 

Pyhäinpäivän illassa syttyvät kynttilät muistuttavat myös siitä valosta, joka joulun lapsessa, Jeesuksessa, tuli maailmaan. Tästä profeetta Jesaja kirjoittaa: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjojen maassa, loistaa kirkkaus.”  

Jussi Summala, seurakuntapastori

 

Aiemmin julkaistut ristipistokirjoitukset