Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Jeesus on ovi

Viime pyhänä oli Hyvän paimenen sunnuntai. Kirkoissa puhuttiin siitä, että me ihmiset tarvitsemme paimenta ja että Jeesus on meille paimen. Mutta Johanneksen 10. luvussa, missä näistä asioista kirjoitetaan, Jeesus sanoo olevansa paitsi paimen, myös portti – ovi. Tämä jää usein vähemmälle huomiolle.

Jos ei olisi ovea, ei seinän läpi pääsisi. Jeesuksen kautta mennään ulos ja tullaan sisään. Molempiin suuntiin pääsee ja tämä liike merkitsee pelastusta ja hyvää elämää. Kristittynä eläminen on liikkeellä olemista. Liikettä Jumalan luo ja lähimmäisten luo. Liikettä kirkkoon ja takaisin arkipäivän elämään.

Tarvitaan molempia. Suotta ei meille hyvä paimenemme Jeesus antanut ohjetta: ”Rakasta Herraa Jumalaasi koko sydämestäsi, koko sielustasi, koko voimallasi ja koko ymmärrykselläsi ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi." Rakkauden kaksoiskäsky: siinä on meille aivan riittävä elämänohje.

Vapaasti saa kulkea. Kristitty ei ole orja tai vanki. Itse me päätämme minne askeleemme suuntaamme. Mutta minne ikinä meemme tai mitä ikinä teemme – kaikki tapahtuu ”silmäisi nähden Jeesus”, Kristuksen kautta. Kaikki kulkeminen, koko elämä, tapahtukoon Jeesuksen nimessä ja Jeesus mielessä.

Jumalan siunausta ja edelleen hyvää pääsiäisaikaa toivottaen.

Antti Hiltunen, rovasti

”Sen tien kulkijat”

Alkuseurakunnan aikoihin kristityt käyttivät itsestään nimitystä ”sen tien kulkijat”. Ilmaus erotti heidät muista. He eivät halunneet enää olla juutalaisia eikä Rooman valtakunnan uskontojen kannattajia. He olivat kristittyjä, Kristuksen mukaan nimettyjä. He seurasivat Jeesus Nasaretilaista ja pyrkivät elämässään toteuttamaan sitä, mitä olivat Herraltaan oppineet.

He olivat ”sen tien kulkijoita”.

”Sen tien kulkijoita” on Viitasaarella lähes 5000. Suuresta määrästä huolimatta ”tiellä” ei ole tungosta. Sen tien kulkijat, kristityt, kokoontuvat säännöllisesti Viitasaaren kolmessa kirkossa. Suuressa puukirkossa ja kahdessa muussa vähän pienemmässä. Moni on lisäksi aukaissut oman kotinsa kokoontumisille. Sekin on vanha tapa aivan alkuseurakunnan ajoilta. Aluksi kirkkona oli koti. Monelle kirkkona on metsä – ”nyt metsä kirkkoni olla saa, saan siellä palvella Jumalaa”. Siellä on tilaa ja siellä on rauha.

Jeesus sanoo: ”Minä olen tie”. Me kuljemme Jeesus-tietä, tai paremminkin Jeesus-tie kuljettaa meitä. Kristinuskon todellinen helmi on siinä, että me saamme olla Herramme kuljetettavana. Hän on Hyvä Paimen, joka kuljettaa meitä. Saamme iloita toisista matkakumppaneista ja saamme kutsua myös tieltä eksyneitä Herramme seuraan. Tämä tie on hyvä. Virren 368 kirjoittaja, Efraim Jaakkola muotoili tien kulkemisen tuntoja seuraavasti:

”Jeesus matkakumppani on mulla ristin tiellä.
Vaikka horjuu jalkani, ei apuaan hän kiellä.”

Rauhallista matkaa – ”Sen tien kulkijat”-

Hannu Huttunen, vt. kirkkoherra

Viitasaari brändityössä

Evankelis-luterilainen kirkko on Suomen tunnetuimpia ”brändejä”, vaikkei sitä ajatellakaan brändinä Fazerin tai Marimekon tapaan. Useimmilla on mielikuvansa kirkosta.

Kirkon maine parani viime vuoden Luottamus ja maine 2023 -tutkimuksessa edellisvuosien tutkimuksiin verrattuna. Kokonaiskirkossa on kuitenkin huomattu, että mielikuva kirkosta ei ole kaikilla sama.

Meidän seurakuntamme on perinteinen. Viitasaarelaisten mielestä kirkon pitää näkyä torille ja seurakuntaelämä on tavallista elämää. Jumalanpalvelukset, kinkerit ja leirit tiedetään.

Isoissa kaupungeissa on toisin. Jo yksin monikielisyys on kasvava ilmiö. Pääkaupunkiseudulla pian neljännes on muuta kuin suomea puhuvia.

Kirkon viestintäosasto käynnisti viime kesänä Kohti yhteistä ilmettä -työn. Tavoitteena on, että kirkkomme tunnistetaan nykyistä helpommin. Pyrimme kirkastamaan äänensävyä, jolla viestimme. Viestin ytimessä on Kristus ja viestinnän ytimessä ihminen.

Pilottiseurakuntia on brändiryhmässä kymmenkunta, Viitasaari yhtenä. Työryhmissä on mietitty mm. logoa ja symbolien, värien sekä kirjasinmallien käyttöä. Graafinen ilme on näkyvä osa kirkon ilmettä. Risti on siinä keskeisin elementti. Tuloksia näemme pian.

Tuija Siidorow, tiedottaja

Ristin sanoma

Pääsiäisenä juhlimme elämää Jeesuksen ylösnousemuksen kunniaksi. Pääsiäinen on vuoden vanhin ja tärkein kirkollinen juhla.

Minun lapsuudenkodissa pääsiäisen aikaan oli aina tapana kasvattaa rairuohoa joko mämmituokkoseen tai muuhun kippoon. Koristeeksi asettelin askartelemani tipuset ja värjätyt sekä huikean koristeelliset kanamunat. Äiti oli laittanut tuvan pöydälle kukkavaasiin keltaisia narsissin oksia ja siinä oli myös koivun- tai pajunoksia.

Jälkeenpäin miettiessäni nämä kaikki on kristillistä symboliikkaa, jotka muistuttavat tärkeistä asioista. Ilo Jeesuksen ylösnousemiseen ja kuolema on voitettu.

Pääsiäisen aikoina värit ovat iloisen vihreästä keltaiseen. Vihreä luo toivoa, rauhaa ja on kasvun väri.

Kirkon liturginen väri on pääsiäisenä valkoinen. Valkoinen on kirkon juhlaväri, Jeesuksen väri, ilon ja riemun väri. Kiirastorstain katumusta kuvaa violetti. Pitkänperjantain mustaa, kuoleman surun väriä, seuraa ilon, kiitoksen, puhtauden ja riemun väri.

Miten sinä koet ristin sanoman? Voiton, toivon ja elämän merkin kuolemasta?

Risti on kaikkien kristittyjen yhteinen tunnus.

Minun oma henkilökohtainen uskon symboli on ristiriipus. Olen saanut sen lahjaksi hyvin läheiseltä. Kannan ristiä kunnioituksella ja se on rakkauden sekä myös voiton merkki.

Jeesus voitti kuoleman meidän syntisten vuoksi ja nousi kuolleista.

 Minna Hänninen, kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen

Kristus, kirkkauden toivo

”Niin kuin on hanki valkoinen kirkkaimman auringon alla, puhdistuu tunto ihmisen armolle antautumalla. Jokainen muisto kunniaton pois kirjoista taivahan pyyhitty on, kun kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.”

Tätä Lasse Heikkilän laulua olen viime päivinä usein hyräillyt ja ihmetellyt tätä valtavaa maaliskuun hankien kirkkautta ja valon lisääntymisen tuomaa uutta elämää koko luomakunnassa. Pihapiirin linnut ovat alkaneet sirkuttelemaan ja jostain kaukaa tuoksahtaa hentoisesti jo kevään ensi tuoksut.

Tänään on kevätpäiväntasaus. On minun syntymäpäiväni. Koska olen syntynyt juuri tähän aikaan,koen vahvasti valon elvyttävän ja piristävän voiman. Valo myös paljastaa kaiken pölyn ja lian, ja kutsuu siivoustalkoisiin. Myös sisäinen ihmiseni kokee tässä häikäisevässä valossa puutteellisuutta, rikkinäisyyttä ja synnin likaa. Miten selviän tästä kaikesta seesteisyyteen ja puhtauteen? Hyräilen jälleen tuota ihanaa laulua: ”Niin kuin on metsä hiljainen sylissä yönavaruuden, vaiti on kaiku syytösten huoneissa sydämen uuden. Poissa on paino menneisyyden, kun kaikki synnit on anteeksi annettu Jeesuksen ristin tähden.”

Jumala kutsuu meitä kaikkia tykönsä,omistamaan kokonaisesti Poikansa Jeesuksen Kristuksen täydellisen sovituksen Golgatan ristinpuulla. Saamme asettautua turvallisesti valoon,Jumalan Sanan valoon. Minkä valo paljastaa, sen veri puhdistaa!

Kristus Jeesus on Jumalan kasvojen säteily, kirkkauden toivo!

Jesajan kirjasta saamme lukea: ”Niin Hän tuli heidän pelastajakseen, vapautti heidät ahdingosta. Ei sanansaattaja, ei enkeli, vaan Hänen kasvojensa kirkkaus pelasti heidät.”

Siunattua Pääsiäisen odotusta!

Elina Räsänen, kirkkovaltuutettu, messuryhmien pj.

Paluu uusimpaan julkaisuun