Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Terveisiä kirkkomuskarihetkestä!

Viime viikolla perhekerholaiset kokoontuivat yhdessä keskiviikkokerholaisten kanssa seurakuntatalon isoon saliin kirkkomuskarihetkeen. Siellä me olimme yhdessä – isot ja pienet! Nyt voit kurkistaa hetkeksi sinne, mitä siellä tapahtuikaan:

Alkulaulun aikana kaikki halukkaat saivat säestää triangelin kanssa. Sitten meidän Päkä-lammas kertoi kuinka hän oli loukannut jalkansa pulkkamäessä! ”Talvella”-laulun myötä mietittiin, mitä kaikkea talvella voikaan tehdä. Meidän seuraan ilmestyikin Anneli-pupu, ja lauloimme ja säestimme marakasseilla ”Jänöjussin mäenlaskua”, miten hän olikaan mäenlaskussa lentänyt mukkelismakkelis ja voi kun oravaa oli naurattanut! Keskustelimme hetken siitä, saako toiselle nauraa, jos häneen sattuu. Yhdessä totesimme, että ei, vaan toista täytyy auttaa. Sitten kaikki saivat olla pupuja ja tohtori valittiin myös! Leikimme ”Jänis istuu maassa” –laulun ja paljon pikkupupuja pomppi ison pupun kanssa lattialla.

Sitten istuimmekin hetkeksi kuuntelemaan tarinaa Laupiaasta Samarialaisesta. Kuinka noin moni kävelikin haavoittuneen miehen ohitse ja vasta kolmas pysähtyi auttamaan! Totesimme, että noin se ei saisi mennä! Jokainen sai oman pehmolelun, sidetarpeita ja peittoja ja sitten niitä hoidettiin ja kuunneltiin samalla ”Karhunpoika sairastaa” –laulua. Juttelimme pienen hetken Yhteisvastuusta: mitä se tarkoittaa? Autetaan yhdessä niitä, jotka tarvitsevat apua. Jokainen meistä voi auttaa toista! Taivaan Isä pitää huolta meistä ja me olemme arkienkeleitä ja autamme toisia.

”Pienet kädet yhteen liitän, Isää taivaallista kiitän, Jeesus siunaa meitä, anna enkeleitä!”

Sari Toikkanen, lastenohjaaja

Yhteinen vastuumme!

Yhteisvastuu keräyksen 70. juhlavuosi tukee vanhemmuutta. Yhteisvastuulla pyritään luomaan vertaistukea vanhemmalle. Monista arjen haasteista selviää, jos on toimivia verkostoja, ystävien ja läheisten tukea.

Lapsuusmuistoni 1950-luvulta: Kuljin mummoni mukana YV-keräyslistan kanssa talosta taloon. Kerääminen oli mukavaa ja jännittävääkin pikkutytöstä. Joissakin taloissa aikuiset joivat kahvit, minulle tarjottiin maitoa, pullaa ja sokeria. Kesällä kirkkoreissulla sain tötteröjäätelön.

Mummolta opin monia käytännön kotiaskareita. Hän myös opetti virsien laulamista ja omia rukouksia. Vieläkin muista tämän ohjeen: ”Jos Sinusta tuntuu, että omat voimat ei riitä, pyydä apua Taivaan Isältä”. Arvokkaita ohjeita ja muistoja elämän taipaleelle.

Käytetään niitä omia ja opittuja rukouksia elämässä läheistemme ja omien voimien tueksi ja turvaksi. Ollaan kiitollisia siitä, mitä meillä on.

YV-keräyksestä on muodostunut minulle sydämen asia. Koen siinä voivani konkreettisesti auttaa läheisiäni. Samalla jatkan mummoni aloittamaa työtä.

Toteutetaan yhdessä juhlavuoden keräyksen teemaa. SINÄ RIITÄT hyvään vanhemmuuteen. Lämpimästi tervetuloa yhteisvastuun lahjoittajaksi ja kerääjäksi.

Marjatta Ruuska, kirkkovaltuutettu ja neuvoston vpj.

Sinä riität

Viime viikolla alkoi kirkkovuodessa paastonaika, joka kestää pääsiäiseen asti. Raamatun teksteissä saamme kulkea kohti Jerusalemia Jeesuksen seurassa. Matkalla hän kohtasi hyvin erilaisia ihmisiä ja taisteli pahan valtoja vastaan. Toiminnallaan ja sanoillaan Jeesus näytti meille mitä armahtavaisuus ja Jumalan rakkaus käytännössä on.

Ei ole sattumaa, että Yhteisvastuukeräys ajoittuu paaston aikaan. Kiireessä ei useinkaan näe ympärilleen tarkasti, vapaa-aikanakin älylaitteet saattavat viedä ajastamme ison osan. Paastonaikaan on hyvä hetkeksi edes pysähtyä miettimään elämäntapaamme. Onko se itsekästä? Onko lähellämme joku joka tarvitsisi apuamme tai yhteydenottoamme? Vai pitäisinkö paastoa kännykästä vaikka yhden illan ja antaisin aikani yhdessäoloon tai lähtisinkö tervehtimään laitoksessa asuvaa lähimmäistä?

Paljon on saatu hyvää aikaan Yhteisvastuukeräyksellä, joka on nyt jo 70-vuotias. Kohteet valitaan joka vuosi huolella ja kerätty on mm. koulutukseen, nälkään, saattohoitoon, ruokaan, syrjäytymiseen ehkäisyyn, yksinäisyyden poistamiseen. Tänä vuonna kerätään varoja maailman tärkeimmän työn tekijöille iseille ja äideille, tuetaan vanhemmuutta Suomessa ja kehitysmaissa. Kun vanhemmat voivat hyvin , voi lapset myös hyvin.

Kehitysmaissa varat ohjataan äitien ja naisten koulutukseen ja toimeentulomahdollisuuksien kasvattamiseen. Kotimaassa järjestöt ovat apuna vertaisryhmien perustamisessa, Mannerheimin Lastensuojeluliitto ja Pelastakaa Lapset ry. Viitasaarella varat käytetään vanhemmuuden tukemiseen sekä Helmiinan asukkaiden jäätelökahveihin kesällä Porthanin puistossa.

Lipaskeräys toteutetaan Viitasaarella 20.-21.3. kauppaliikkeissä tai niiden läheisyydessä. Jos olisi askelmittari , joka olisi kerännyt menneiden vuosien vapaaehtoisten keräyskilometrit kodeissa ja ajan Yhteisvastuukeräyksessä, lukemat olisivat valtavat! Paljon on iloa ja siunausta niistä varoista saatu. Monta unohtumatonta kohtaamista. Kiitos Sinulle, joka olet antanut aikaasi ja varojasi Yhteisvastuukeräykseen!

”Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, missä ikinä kuljet” Ps.91

Ansa Litendahl, diakoni

 

Sinä riität!

En jaksa! Miksi kaikilla muilla menee aina niin hyvin ja meillä on tällaista taistelua? Kaikilla muilla on asiat elämässä paremmin kuin minulla!! Aika tavallisia ajatuksia joskus meille kaikille. Sosiaalisen median upeat päivitykset vain lisäävät tuota vastakkainasettelua mielissämme. Kaikkien muiden elämä näyttäytyy niin paljon paremmalta ja helpommalta kuin oma elämä. Puheissakin on niin paljon helpompi hehkuttaa hyvin meneviä päiviä, kuin niitä tavallisia arkisia hetkiä tai niitä, kun tuntuu ettei mistään tule mitään.

Todellisuus taitaa kuitenkin olla sellainen, että kaikilla on elämässä omat haasteensa. Uskaltaisimmepa vain rohkeammin sanoa toisillemme noista haasteistamme ja myös pyytää niihin apua. On rohkeampaa sanoa, ettei aina jaksaisi ja tarvitsevansa apua, kuin jäädä niiden kanssa yksin ja ehkä uupua tyystin.

Yhteisvastuu-keräyksen tämän vuoden teema on: Sinä riität! Keräyksen tuotolla tuetaan vanhemmuutta ja halutaan viestiä, että jokainen vanhempi voi tarvita joskus apua ja silti olla hyvä vanhempi. Niin kuin meistä jokainen, oli vanhempi tai ei.  Me jokainen riitämme omana itsenämme. Olemme Jumalan luomia ja rakastamia. Hän haluaa, että pidämme itsestämme huolta ja samalla pidämme myös toisistamme huolta. Joskus tarvitsemme itse apua ja joskus voimme auttaa toista.

Valoa ja voimaa arkeesi!

Anneli Palonen, diakonissa

 

Laskiainen ilman pulkkaa ja pullaa?

Huono yhdistelmä, tuumannet, olisi pullaton, pulkaton laskiainen. Niistähän laskeutuminen kohti pääsiäistä pupuineen ja suklaineen alkaa.

Vaan onko laskiaisessa, paastonaikaan ja Kristuksen kärsimystien seuraamiseen liittymisessä kyse muusta? ”Esto mihi” on latinaksi laskiaissunnuntain aihe. Se pyytää Psalminlaulajan sanoin: ”Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta, vuorilinna, johon minut pelastat.” (Psalmista 31.)

Pyyntö ei koske vain tätä hetkeä. Ajan rajan ylittyessäkin kristitty on rohkea Toisen varaan jättäytyjä: ”Sinä olet minun turvani! Sinun käsiisi minä uskon henkeni.” Tuota rohkeutta ei tarvitse katua. Jumala on sanojensa, Sanansa mittainen, luotettava.

Hän kutsuu luopumaan. Tee tilaa todelle ja pysyvälle. Siirrä sivuun se, mikä turruttaa ja tukahduttaa kaipuusi. Ota todesta ikäväsi Isän luo.

Kristus kutsuu oppijaksi, taakan kantajaksi, seuraajakseen. Hänelle tilan tekeminen voi alkaa laskiaisesta. Laskeudu lepoon, itsesi viereen ensiksi, soimaamatta. Ihan olet kelpo ja käypä, ihmisen mittainen. Piisaat!

Näe sitten vieressä hänet, josta etäännyit. Ystävysty ihmisen ja Ihmisen Pojan kanssa. Laske toinen lähellesi, hämmästyt!

Marjaana Kotilainen, diakonian tukiryhmän pj.

 

Tervehdys seurakunnan kokkikerhosta!

Kerhotilassa oli käynyt vilske. Jauhot pöllysivät ja vettä haettiin hanasta. Ekku teki toisen puolen kanssa taikataikinaa, josta askarreltaisiin myöhemmin. Matte teki toisen puolen kanssa leipätaikinaa, josta leivottaisiin leipiä. Kun taikinat olivat valmiit, kokoonnuttiin yhdessä pöydän ääreen. Matte alkoi kertoa siitä, kuinka taikinaa voi verrata ihmisen uskoon. Jauhot ovat kuin tieto, ja se ei yksin riitä. Vesi tai tänään käytetty jugurtti on kuin halu uskoa, mutta yhdessäkään ne eivät riitä. He kurkkasivat taikataikinaa, joka oli juuri sen näköistä kuin sitä tehdessä. Siihen oli laitettu vettä ja jauhoja.

- Mutta jos taikinaan laitetaan hiivaa, vesi ja jauhot muuttuvat ja alkavat kohota. Voidaan ajatella, että hiiva on kuin Jeesus. Hän herättää meissä uskon ja antaa voimaa sen kasvamiseen.

- Nyt he kurkkasivat leipätaikinaa, johon oli laitettu hiivaa. Se oli alkanut nousta ja kasvoi suuremmaksi koko ajan.

- Me voimme yhdessä pyytää siunausta sekä elämäämme että uskon kasvamiseen, sillä jokaisella meistä se kasvaa omalla tavallaan ja omaa tahtiaan, sanoi Matte.

Tämä oli ote kerhonohjaajan käsikirjasta. Samanlainen vilske käy maanantaisin Takataskussa, kun kaksi ryhmää kokkikerholaisia kokoontuu ruuanlaiton, pelien ja leikkien parissa. Samoin kuin edellä olevassa tarinassa, mekin kerhossa ihmettelemme ja pohdimme maailman menoa monelta eri suunnalta.

Kuten meitä kerholaisia on erilaisia, myös taikinoita on monenlaisia. Tällä kertaa herkulliset lihapullat ja perunamuusi lisukkeineen ja jälkiruokineen. Hyvää ruokahalua!

Kerhonohjaajat Tarja ja Seidi

 

Täällä minullakin on väliä

”Vielä täällä on meitä jotka uskomme, vielä täällä on meitä jotka taistelemme, vielä täällä on meitä jotka laulamme, vielä täällä on meitä jotka väisty emme.” Niin, vielä meitä nuoriakin on, jotka uskomme. Siitä suuri todiste ovat kristilliset nuorten tapahtumat, kuten Turussa jo 35 kertaa järjestetyt Maata Näkyvissä -festarit.

Monelle kristitylle nuorelle tapahtuma muiden kaltaistensa kanssa on merkityksellinen. Niin myös minulle. Vuonna 2019 kiersin 12 erilaista kristillistä musiikkia soittavan artistin tai bändin keikkaa ja gospeltapahtumaa. Niistä jokaisella oli minulle merkitystä. Keikat, bändien jäsenten kanssa juttelu, uusien samankaltaisten ihmisten tapaaminen. Tuo kaikki tuo paljon valoa ja iloa elämään.

Minulle itselleni merkityksellisintä on artistien kanssa juttelu ja se, kuinka he muistavat minut edellisiltä keikoilta. Se, että he ovat kiinnostuneita siitä, miten juuri minulla menee. Sillä on minulle suuri merkitys ja niin on myös monille muille nuorille. Se tekee keikkojen kiertelystä vielä erilaista. Aina joku huomaa juuri minut. Joku tulee juttelemaan, toiset nuoret, järjestäjät tai artistit.

Yhteisöllisyys on tapahtumissa suurta, se on mahtavaa. Sitä tunnetta en ole ikinä missään muualla tuntenut yhtä voimakkaana. Voima, jonka bändien musiikista ja heidän kanssaan juttelusta saa, on suuri. Tietoisuus siitä, että valo oikeasti voittaa kasvaa jokaisella keikalla suuremmaksi. Siksi onkin niin mahtavaa, kun Viitasaarellakin järjestetään keikkoja ja täältä järjestetään retkiä tapahtumiin muualle, kuten juuri Maata Näkyvissä -festareille.

Riina Palonen, nuori seurakuntalainen

 

Työseuroissa

Ensimmäisen kosketukseni työseuroihin, sen aikaisiin ompeluseuroihin sain 38 vuotta sitten ollessani rippikoululainen. Äidin ja mummun kanssa vierailtiin jossain silloisen Aroniemen kinkeripiirin taloista Niinilahdella ja leiman saaminen rippikoulukorttiin oli tuolloin minun motiivini osallistumiseen.

Pari viikkoa sitten olin mukana Keihärinkosken työseuroissa, toisen kerran kolmen vuoden sisällä. Varsinkin loppumatka Muurueentielle sai toivomaan korkeimman johdatusta, sen verran liukasta oli tällaiselle pääsääntöisesti keskustan alueella autoilevalle entiselle sivukylän asukille. Perillä odotti tuttuja kasvoja edelliseltä kerralta, tosin harvalukuisempana. Vuosien saatossa nämä sivukylien ihmisille tärkeät sosiaaliset tilaisuudet ovat vähentyneet ja Viitasaarella toimii enää lisäksi Kymönkosken työseurat.

Minut oli kutsuttu paikalle kertomaan seurakunnan kuulumisia taloudesta, kirkon remontista, tulevaisuuden näkymistä ja monista muista mieltä askarruttavista asioista. Nautimme emännän loihtimat maukkaat tarjottavat, lauloimme pari tuttua virttä ja keräsimme kolehdin seurakunnan diakoniatyölle. Suuret kiitokset vielä mukana olleille, vierailu oli mukava piristys työpäivän keskellä.

Kirsi Salojärvi, seurakunnan talouspäällikkö

Kummijuttuja

Seurakunnan nuorisotyö tukee kummikohteenaan Suomen Lähetysseuran tekemää työtä Nepalin vammaisten lasten parissa. Eräs kummityön kautta tukea saava nuori kertoo: ”Jos olisin mennyt kotia lähimpänä olevaan kouluun, minulla olisi ollut neljän tunnin kävelymatka sinne.” Kertoja on 15-vuotias tyttö, joka sai vakavat palovammat puolivuotiaana ryömittyään kodin keittiössä kokkausta varten sytytettyyn avotuleen. Nykyisellään hän asuu SLS:n tukemassa asuntolassa yhdessä monien eri tavoin vammautuneiden nuorten ja lasten kanssa. Asuntolassa nuoret saavat tarvitsemaansa tukea ja käyttöönsä apuvälineitä sekä voivat käydä asuntolan lähellä olevaa koulua.

Rippikoululaiset tukevat Mauritanian pääkaupungin laitakortteleissa asuvia lapsia ja nuoria. Noin puolet Mauritanialaisista elää köyhyysrajan alapuolella ja maan rajoilla on jatkuvia levottomuuksia terroristijärjestöjen takia. Maassa toimii yhä epävirallinen orjuusjärjestelmä, jonka myötä suuri joukko kansalaisia on kirjaimellisesti vauraampien ihmisten orjia. Kummityön tuen kautta lapset pääsevät kouluttautumaan ja siten parantamaan elinolojaan.

Kuinka sinä voisit auttaa jotain kummikohdetta?

Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri

 

Määräys korkeimmalta taholta

Kaksi tuhatta vuotta sitten Jeesus käski:

”Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” (Matt. 28)

Kaste on lupaus: Minä olen teidän kanssanne. Tuokoon tulevaisuus mitä tahansa, Jumala on vierellä. Jeesus pyytää luottamusta, vaikka elämä välillä heittää yllätyksiä eteen.

Kaste on vastuu: Minulla on kaikki valta. Kristuksen nimessä kastettuna voi marssia reteesti takki auki maailmaan. Valta tuo kuitenkin mukanaan myös vastuun. Jeesus opetti huomaamaan yksinäiset, kiusatut ja syrjityt – ei sulkemaan silmiä. Jeesus opetti suvaitsemaan, ei arvostelemaan. Jeesus käski pitämään huolta, ei eristäytymään omiin kupliinsa.

Kaste on tehtävä: Opettakaa heitä noudattamaan. Jeesus kutsui kertomaan siitä, mikä elämässä on lopulta tärkeää.

Antti Hiltunen, kirkkoherra

 

 

Paluu Ristipistoja -sivulle