Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Kiitos!

Seurakuntamme palkittiin joka toinen vuosi jaettavalla Lapuan hiippakunnan Lehti-tunnustuksella. Saimme palkinnon Yhteinen työ -toimintamallista. Palkitsemiskriteereissä mainittiin työalat ylittävä työnteon malli, yhteistyö kaupungin ja seurakuntien kanssa ja seurakuntalaisten mukana olo. Työ on yhteistä, jota jokainen työntekijä ja seurakuntalainen voi omalla osaamisellaan ja mahdollisuuksillaan tehdä. Palkinto on meidän kaikkien yhteinen. Kiitos kuuluu siis aivan jokaiselle!

Kiitos käsityöntaitajille, joiden töitä saamme jakaa eteenpäin. Kiitos päättäjille ja tukiryhmäläisille, jotka ideoivat ja toteuttavat työntekijöiden kanssa työtä ja tapahtumia. Kiitos isosille ja kerhojen vetäjille! Kiitos jumalanpalvelusryhmäläisille, jotka elävöittävät jumalanpalveluksiamme, kuten myös upeat musiikin taitajat ja kuorolaiset. Upeaa, kun käytätte taitojanne meidän kaikkien iloksi! Eväsreppu ei toimisi ilman sitoutunutta vapaaehtoisjoukkoa ja kiitos ruokien kuljettajille ja pussittajille. Kirpparia ei olisi ilman tavaraa ja sen järjestelijöitä. Lähetystyössä on ihmisiä, jotka jaksavat olla mukana lähetyksen tukemisessa monin tavoin. Saattohoidon tukihenkilöt kulkevat kuolevien rinnalla ja ystäväpalvelun ihmiset auttavat ikäihmisiä. Rukous- ja raamattupiirit toimivat vapaaehtoisvoimin. Kylien aktiivit järjestävät kylille toimintaa. Ja ties mitä muuta…

Kaikkea emme edes tiedä, mitä upeaa työtä te seurakuntalaiset teette. Seurakuntatyö on meidän yhteinen työ. Olemme kaikki Taivaan Isän työväkeä tasaveroisina ja joukkoon sopii uusiakin tekijöitä. Jatketaan työtä yhdessä!

Kiitollisena Teistä jokaisesta

Anneli Palonen, diakonissa

Kouluikäisten kesäleirillä

Kesäkuun ensimmäisinä päivinä vietimme Lummeniemessä kouluikäisten kesäleiripäiviä. Leiripäivien aikana mm. uitiin, leikittiin, syötiin sekä vietettiin aikaa vanhojen ja uusien tuttujen kanssa ihanassa kesäsäässä. Leiripäivien aikana oltiin yhteydessä myös kummeihin viesteillä lähetetyin leiriterveisin. Monta ilahtunutta ilmettä näkyi, kun kummi vastasi viestiin. Käsiä pesimme tietysti myös ahkerasti ja turvavälejä pidettiin toisiin.

Teimme myös jokainen piirroksen kesäiseksi tervehdykseksi jollekin toiselle ihmiselle. Diakoniatyö jakaa niitä kesän aikana yksinäisille vanhuksille pieneksi piristykseksi. Jumala pitää meistä huolta tällaisen erikoisenkin ajan keskellä. Hän käyttää meitä ihmisiä myös pitämään huolta toisistamme. Se on ihanaa.

Leiripäivän päätteeksi kokoonnuimme vielä ihmettelemään Jumalaa. Pohdimme toiveitamme, ja muodostimme yhdessä ”toiveiden täyttämiskoneen”. Jumala on vielä parempi kuin tuollainen kone. Jumala haluaa kuulla, mitä meillä on mielessä ja mitä toivomme. Hän tietää kuitenkin kaiken parhaiten ja toteuttaa toiveemme parhaan suunnitelmansa mukaan. Rukoilla voit niin kuin sinusta hyvältä tuntuu. Leirin päätteeksi me rukoilimme saippuakuplia puhaltaen: kiitokset ja toiveet lähtevät saippuakuplina kohti Jumalaa. Vaikka ne poksahtavatkin jossain kohtaa, Jumala on ne jo nähnyt ja kuullut kuten kaikki meidän rukouksemme – ajatuksetkin.

Anniina Palonen, kesäleiripäivien ohjaaja

Kesäyön unelma

Kun juhannusyönä laittaa seitsemän eri kukkaa tyynyn alle, näkee unessa tulevan morsiamen tai sulhon. Suomalainen kansanperinne tuntee paljon juhannustaikoja. En ole ihan vakuuttunut niiden toimivuudesta, mutta ne kertovat minusta kiehtovalla tavalla ihmisen ikiaikaisesta tarpeesta haaveilla ja kaivata jotain syvää, arkitodellisuuden ylittävää. Mitä sinä kaipaat tällä hetkellä?

Näen työssäni paljon eri-ikäisiä ihmisiä. Kaikkia heitä yhdistää kaipaus. Vauva haaveilee äidin sylistä ja hymystä, kouluun menevä lapsi uusista kavereista, monet rippikoululaiset moposta, vihkipari elämän mittaisesta rakkaudesta ja yksinäinen vanhus siitä, että joku tulisi katsomaan ja ottaisi kädestä kiinni. Kaipauksessa on jotain pyhää ja ikuista. Se on keskeinen osa ihmisyyttä, aivan kuin sisäänrakennettu meihin.

Raamatun mukaan myös Jumalaa leimaa suorastaan epätoivoinen kaipaus. Jumalan unelma on alusta asti ollut päästä läheiseen suhteeseen jokaisen ihmisen kanssa. Se unelma maksoi kovan hinnan ja kirkkomme alttaritaulu muistuttaa siitä. Jeesuksessa tarjotaan rakastetuksi tulemista ilman omia ansioita ja taikoja. Gospel-yhtye The Rain lauloi teinivuosinani: ”Sun salaisissa haaveissas joku rakastaa sua niin, että sydämeen sattuu. Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas, annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu. Minä rakastan sua niin, että sattuu.”

Anna Karjalainen, kanttori

Ympäristöhaaste 

Kuinka voisin suojella luontoa? Miten toimisin omalta osaltani niin, että ilmastonmuutos hidastuisi ja luontoa ei rasitettaisi tarpeettomasti. Olisiko jokapäiväiseen toimintaamme joitain hyviä vinkkejä?

Viitasaaren evankelis-luterilaisessa seurakunnassa on laitettu tänä keväänä käyntiin ympäristöhaastekampanja, jossa näihin kysymyksiin etsitään vastauksia. Ympäristö on yksi tämän vuoden painopisteistä seurakunnassa. 

Luonnon suojeleminen osa kristityn elämää. Kristillisen käsityksen mukaan ihmisen tehtävä on viljellä ja varjella luomakuntaa. 

Ympäristöhaasteeseen pääsee mukaan, kun esittää jonkin toimivan idean siihen, kuinka ympäristöä voi suojella. Samalla mukaan voi haastaa seuraavan osallistujan. Haasteesta tehdään lyhyt video. Oman ympäristöhaasteensa voi laittaa jakoon, vaikka ei olisi tullut itse haastetuksi.

Haastevideoita on nähtävillä Viitasaaren seurakunnan omalla Youtube-kanavalla. Niitä on myös jaettu katsottavaksi seurakunnan Facebook-sivujen kautta. 

Haastevideoiden teko jatkuu taas heinäkuussa. Mikäli haluat mukaan kertomaan oman ideasi luonnon suojeluun tai vaikka esittää vaihtoehdon kulutuskulttuurille, voit silloin ottaa yhteyttä seurakunnan tiedottajaan Tuijaan. 

Aurinkoista kestävän kehityksen kesää kaikille!

Päivi Leivonen-Majaniemi
Kirkkovaltuuston varajäsen

Partiovasemmalla

Etäpartio @Zoom. Bitti-partioleiri Minecraftissa. Kisoja Kahoot!:lla. Iltanuotio @Discord. Kevään bongausta WhatsApp:lla. Uuden edessä partion olennaisin ydin, yhdessä tekeminen, ongelmien ratkaiseminen ja uuden oppiminen, on oikeastaan vain kirkastunut. Partiolaisena saa olla ylpeä monipuolisesta harrastuksesta, joka taipuu moneen, haastaa ja innostaa.

Keväällä Viitasaarella piti järjestää suuret partiotaitokilpailut sudenpentu- ja seikkailijaikäisille. Valitettavasti kilpailut jouduttiin perumaan, kuten myös suunniteltu kesäleiri yhdessä lähilippukuntien kanssa. Nämä ovat korvautuneet ikäkausiryhmien omilla retkillä, sekä tulevan viikonlopun kaupunkimysteeriradalla, joka on avoin kaikille.

Partiolaiset ovat tunnuksensa mukaisesti aina valmiina. Viitasaarellakin partiolaiset ovat suorittaneet etänä KotiKolona -merkkiä, jonka sisällöissä näkyi toisista ja ympäristöstä välittäminen ja vastuun kantaminen. Suorituksiin kuului mm. läheisten ilahduttaminen kortilla ja/tai puhelulla, roskien kerääminen metsästä sekä hyvän työn tekeminen naapurille tai sukulaiselle.

Meillä kasvaa vastuullisia, osaavia ja aktiivisia (kaiken ikäisiä) partiolaisia! Mukaan mahtuu!

Jutta Hiltunen
Lippukunnanjohtaja, Viitasaaren Partiolaiset ry

 

Kokkailua etänä

Meitä kaikkia piinaavan koronaviruspandemian vuoksi lapsilta loppuivat harrastukset. Yhtäkkiä elimme aikaa, jolloin lapsilla ei ollut normaalia koulupäivää, ei harrastuksia ja kavereita ei voinut tavata. Elämä tuntui aika tyhjältä, vaikkakin tämä kaikki on täytynyt tehdä meidän terveytemme suojelemiseksi.

Yhden harrastuksen lapseni sai säilyttää, kiitos seurakunnan mainion idean. Kouluikäisten lasten kokkikerho toteutui täysin uudella tavalla – etänä. Perustettiin WhatsApp–ryhmä kerhoa varten. Ryhmä kokoontui maanantai-iltaisin niin kuin aiemminkin oli tehty, nyt vain lapset kokkaisivat kukin omassa kodissaan.

Edellisellä viikolla hyvissä ajoin kerhonohjaaja lähetti viestin aineksista, joita tarvittaisiin seuraavassa kokkikerhossa. Suurimmaksi osaksi raaka-aineet ovat jo löytyneet kotoa, pienesti jotain on ostettu kaupasta. Ensimmäisessä etäkerhossa kokkasimme erilaisia ruokia kananmunista. Mielestäni juurikin edulliset raaka-aineet ja helpot ohjeet on mahdollistanut sen, että mahdollisimman moni voisi ottaa osaa kerhoon. Minun ekaluokkalainen lapseni on kokannut ja leiponut aikuisen avustuksella. Ohjaaja on lähettänyt ohjeita viesteillä, kuvaviesteillä ja videokuvalla. Nykytekniikan avulla tämä on toiminut hyvin, ja lapset ovat tarvittaessa voineet kysyä lisää ohjeistusta reaaliaikaisesti ohjaajalta.

Jokaisella kerralla kerhossa on tehty muutakin kuin harjoiteltu ruoanlaittoa tai leipomista. Heidin pitämä hartaus on kuunneltu puhelimesta kerhon aluksi ja lopuksi. Hartauden jälkeen on ollut keskustelua ja kuulumisten vaihtoa ryhmässä. Sen jälkeen käsien pesulle, tarvittavat ainekset esille ja itse puuhaan. Kerhon leikkihetki on saatettu aloittaa uunin paistoajalla. Leikeissä on mm. otettu kilpaa kuvia ohjaajan antamista aiheista tai on harjoitettu muistia kim-leikissä.

Tyttäreni mielestä mukavinta oli tehdä kotitekoista jäätelöä ja erityisen mielellään meillä leivottiin suklaacookies-keksejä. Molemmat olimme innostuneita siitä, kun valmistimme jotain, jota emme olleet aiemmin kokeilleet kuten jauhelihakääryleet ja kasvispihvit.

Koronaviruksen aiheuttamasta poikkeuksellisesta ajasta meille voi jäädä huonoja  muistoja, mutta myöskin joitakin positiivisia pilkahduksia. Siksi haluankin päättää kirjoitukseni lohdulliseen lapsuusajan rukoukseen: Rakas Jeesus, siunaa meitä, anna meille enkeleitä. Siivillänsä meitä peitä, älä meitä koskaan heitä. Aamen.

Minna Erholz, kokkikerholaisen äiti

Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin

Viivyttelemme kuopuksen kanssa vielä lämpimässä peiton alla toiseksi viimeisen etäkoulupäivän aamuna. Illalla lämmitimme saunaa, uimassakin kävimme. Saunan jälkeen istuskelimme iltaa jutellen ja lueskellen. Kahdestaan mökillä. Harvinaista herkkua.

Kuopus availee aamupalan jälkeen konettaan. Toiseksi viimeinen verkkotapaaminen luokan kanssa alkaa kohta. Tehtäväksi tulee kuunnella netistä lintujen ääniä. Menemme ulos ja kuulemme ne pihametsässä ilman nettiäkin, tunnistammekin. Koulutehtävien jälkeen korjailemme laituria, syömme kiireettä ja lähdemme kotiin.

Parin päivän päästä, etäkoulun päättyessä jälkikasvu lähtee iloisin mielin kouluun. On mukava päästä pitkästä aikaa näkemään kavereita. Ysiluokkalainen tulee iltapäivällä koulusta ja sanoo jo ovelta, että oli hyvää ruokaa koulussa. Sitäkin oppii arvostamaan, kun ei aina ole saatavilla.

Varjoja ei olisi ilman valoa. Ahdistusten aikana se on hyvä muistaa. Sen kokivat myös Jeesus ja opetuslapset. Pitkäperjantain ahdistusta ja eronikävää seurasi ilo ylösnousseesta Jeesuksesta. Ja sitten taas koitti haikeus, kun Jeesus jätti hyvästit omilleen ja nousi Jumalan, isänsä luo taivaaseen. Lupauksensa mukaan Jeesus meni valmistamaan meille tilaa taivaassa. Tätä Jeesuksen taivaaseenastumista muistamme tällä viikolla helatorstaina.

Saamme luottaa siihen, että Jumala on kanssamme niin elämän iloissa kuin ahdistustenkin aikana.

Jussi Summala, pastori

 

Tule kesä, lohtu suo

Potkin kylätietä. Kovin on routa nostellut isoja möykkyjä pintaan ja toisaalta tehnyt myös reikiä tiehen. On vaikeuksia päästä autolla yli pahimmista paikoista. Kummallista on sekin, että routavauriot ovat tänä keväänä eri paikoissa kuin yleensä.

Talvi työnteli rannan isoja kiviä kasaan myös eri paikoissa kuin ennen. Aivan kuin maaperäkin eläisi jotenkin poikkeusaikaa, emme vain me ihmiset pandemian otteessa. Vaikea aika tuntuu olevan nyt kaikkialla.

Ajankohdasta riippumatta elämä joskus kolhii ja koettelee. Aina se ei onnea suo, mutta suo se sitäkin sentään välillä. Suomalaisilla on sisäänrakennettuna vuodenaikojen vaihtelun odotukset. Se tuo toisaalta myös turvaa. On hyvä ajatella, että kyllä tämä elämä tästä jotenkin lutviutuu, kunhan nyt päästään pääsiäiseen, kesään, syksyyn tai jouluun.

Ajatusmalli on hyvä ohje moniin hetkiin. Sitä voi soveltaa lyhyisiin ja pitkiin ajanjaksoihin. Joskus tavoite, vaikka koulusta kesälomalle pääsy tai tasakymmenjuhlat, on kauempana. Toisinaan voi voimia kysyä selvitä seuraavaan iltaan, aamuun tai tuntiin.

”Päivä vain ja hetki kerrallansa, siitä lohdutuksen aina saan”, sanotaan virren 338 sanoissa. Ei kenenkään tarvitse jaksaa kuin yksi hetki kerrallaan.

Tuija Siidorow, tiedottaja

 

Keväästä kevääseen

On mukava seurata kevään etenemistä. Esimerkiksi muuttolintujen paluu ja into rakentaa uutta pesää on mielenkiintoista seurattavaa: miten ihmeessä ne löytävät samat paikat kerta toisensa jälkeen! Jäät järvissä haurastuvat ja hajoavat pois. Pienet purot ovatkin nyt keväällä melkoisia jokia.

Näin on tapahtunut ja tulee tapahtumaan vuodesta toiseen. Tietyt asiat pysyvät muuttumattomina myös poikkeuksellisena keväänä. Vuosituhansien ajan usko Jumalaan on ollut keskeinen osa ihmisen pohdintaa elämän tarkoituksesta. Viisaita ajattelijoita ja filosofeja on aina löytynyt. Toisten pohdintaan on Jumala mahtunut mukaan, toisten ei.

Ovatpa pohdinnat kuinka hienoja tahansa tai ajattelu terävää, ne ovat aika tyhjiä ilman rakkautta. Rakkaus on voima, joka saa meidät jaksamaan raskaittenkin kuormien kanssa. Rakkaus saa meidät liikkeelle. Rakkaus saa meidät kaipaamaan. Rakkaus antaa meille turvan ja sylin, jossa levähtää.

Jumala on rakkaus.

Näin on ollut kautta aikain. Myös tänä keväänä saamme hakeutua hänen armonsa suojiin. ”Vaikka vuoret järkkyisivät ja kukkulat horjuisivat, minun rakkauteni sinuun ei järky eikä minun rauhanliittoni horju, sanoo Herra, sinun armahtajasi.”

Antti Hiltunen, kirkkoherra

Yhteinen ponnistuksemme

Vaikka kirkon ovet ovat kiinni, sanomaa Kristuksesta ei ole peruutettu, vaan nettiradion välityksellä olemme saaneet kuulla pääsiäisen jälkeistä evankeliumia Kristuksesta ja hänen ylösnousemuksensa todistajista. 

Netti on tarjonnut seurakunnalle uuden mahdollisuuden välittää ikiaikaista sanomaansa entistä suuremmalle joukolle, varsinkin niille, joille kirkon kynnys on ollut liian korkea ylitettäväksi. Ilo on ollut huomata, että jumalanpalvelus tavoittaa ihmisiä ympäri Suomea ja ulkomaita myöten on mahdollisuus osallistua kotikirkon kirkonmenoihin.

Poikkeusoloissa kun lähes kaikki tilaisuudet ja toiminta on peruttu, tuntuu hyvältä että voi kotisohvalta osallistua oman papin toimittamaan jumalanpalvelukseen joko radion kautta tai netin välityksellä, mutta kun tästä ajasta selvitään taas normaaliin arkeen, ovat kohtaamiset entistä tärkeämpiä. On ikävä yhteistä ehtoollispöytää ja yhteistä veisuuta, kirkkokahvien tapaamishetkiä ja toinen toisemme kohtaamista. Yhdessä toteutettuja messuja.

Pandemiasta selviäminen on meidän kaikkien yhteinen ponnistuksemme. Päättäjät ovat uusien, ennen vastaan tulemattomien asioiden kanssa tekemisissä ja  oikeiden ratkaisujen löytäminen on vaikeaa ja haasteellista. Meidän tehtävämme on pyytää heille viisautta ja ymmärrystä asioihin ja päätöksiin, joita he joutuvat kovan paineen alla tekemään sekä noudattaa turvaksemme annettuja rajoituksia. 

Tänä koronakeväänä toivon välittäminen koko ihmiskunnalle on todella tärkeää. Kristuksen varassa on turvallista kohdata myös huominen. (Jeremia 29:11) Voimia ja jaksamista kaikille terveydenhuollon ammattilaisille ja uskoa ja toivoa parantavan rokotteen löytymiseen.

Raija Kuronen, kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen

 

Paluu Ristipistoja -sivulle