Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Joulu on lähellä

Heinolan lintutarhassa on korppi, jonka tapasin muutama vuosi sitten. Se oli koronavuosi, jolloin tarhakin oli kiinni; vain ulkohäkeillä pystyi käymään. Kaapo-korppi oli eräässä suuressa ulkoilmahäkissä. Huomatessaan minut, se meni kätkölleen ja kaivoi lumen alta aarteen, ruokapalan, jonka tarjosi häkin verkon läpi. Otin sen hämmästyneenä vastaan ja annoin sitten takaisin. Sama toistui, mutta lopulta Kaapo söi tämän aarteensa, herkkupalan.

Tämä kokemus puhutteli minua ja varmaan meitä kaikkia; meitä, joilla asiat ovat monesti aika hyvällä tolalla. Jos ja kun eläimet pystyvät lähimmäisen huomioimiseen tällä tavalla, entä me ihmiset! Jouluvalmistelut alkavat olla loppusuoralla. Keskellä iloista odotusta voi kuitenkin olla monenlaista huolta ja suruakin. Usein jätämme asiat omaan mieleemme, koska avautuminen ja asioista kertominen voidaan kokea vaikeaksi. On hyvä kuitenkin muistaa, että puhuminen yleensä helpottaa. Osaammeko me sitten kuunnella toisiamme saatikka auttaa? Onko meissä Kaapo-korpin lähimmäisenrakkautta! Ensi sunnuntain raamatunkohdassa todetaan joulun sanomaa tavoitellen: Herra on jo lähellä. Jatko on myös lohdullinen: "Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa."

Tänäkin jouluna voidaan laittaa kädet ensin ristiin ja sitten kaiken valmistelun keskellä jäädä odottamaan joulun sanomaa, joka on tarkoitettu juuri minulle ja sinulle! "Lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu." Hän on Vapahtaja, Kristus , Herra.

Seppo Mertanen, rovasti

Lucia, valon tuoja

Ennen jouluiloa ja -valoa vietetään 13. joulukuuta Lucian päivää Pyhän Lucian muistoksi hänen kuolinpäivänään. Lucian legenda on peräisin Italian Sisiliasta ja tarinan mukaan hän eli 200-luvulla ja oli kristitty, vaikka kristinusko oli Rooman valtakunnassa kiellettyä. Lucia-neidon valkoiseen pukuun kuuluvan punaisen vyönauhan sanotaan symboloivan Lucian marttyyrikuolemaa.

Lucia tuo valoa ja iloa vuoden pimeimpään aikaan. Helsingin tuomiokirkossa kruunataan vuosittain valtakunnan Lucia. Lisäksi useilla paikkakunnilla ja kouluissa valitaan omia Lucia-neitoja ja järjestetään Lucia-kulkueita. Niin myös täällä Viitasaarella, missä perinne käynnistyi 1980-luvun alussa Pohjola Nordenin ja edesmenneen kieltenopettaja Ritva Rinnankosken toimesta. Itse sain kantaa Lucian kruunua abiturienttina vuonna 1985 Lucia-kahviossa, joka avautui lukion ruokasalissa jo klo 6.30. Varhaisille töihin menijöille oli tarjolla kahvia tuoksuvien pullien kera. Amerikkalainen vaihto-oppilas Shana Kirkpatrick oli tuona vuonna Viitasaaren virallinen Lucia ja osallistui päivän muihin tapahtumiin.

Huomenna perjantaina Viitasaaren lukion 43. Luciaksi valittu abiturientti käy ryhmänsä kanssa ilahduttamassa mm. päiväkeskuksella ja hoitokodeissa. Hieno perinne, joka toivottavasti saa jatkoa tulevinakin vuosina.

Iloa ja valoa juuri Sinulle.

Kirsi Salojärvi, talouspäällikkö

Korkeimman varjeluksessa

Huomenna perjantaina 6.12. liehuvat jälleen siniristiliput saloissa itsenäisyyspäivämme kunniaksi. Sotiemme veteraanien, lottien ja heidän koko sukupolvensa mittaamattomien uhrausten ansiosta elämme tänään vapaassa maassa, maassa, jota voimme rakentaa entistä vahvemmaksi myös kriisien keskellä. Yhteisöllisyyden merkitys on viime aikoina kasvanut, kuten usein käykin vaikeina aikoina. Ei liene liioiteltua todeta, että tänä vuonnakin me suomalaiset olemme tarvinneet jälleen ripauksen talvisodan henkeä. Menneet sukupolvet ovat ymmärtäneet tukeutua Kaikkivaltiaan Jumalan apuun ja rukouksen voimaan. Lainaan presidentti Kyösti Kallion rukouksesta otteen, rukouksesta, jonka hän rukoili Suomen puolesta talvisodan aikaan, ja jonka koko kansa sai kuulla radion välityksellä: ”Taivaallinen Isämme, katso armossasi kansamme puoleen. Sinä olet luonut sen ja rakastat sitä. Sinä näet, että se on mitä suurimmassa vaarassa. Siksi rukoilemme Sinua: Herra,auta meitä hädässämme, äläkä anna meidän hukkua. Lahjoita kääntymys synnin ja laittomuuden teiltä, jotka johtavat kansamme tuhoon. Herra, armahda meitä! Rakkautesi olkoon meissä se voima, joka voittaa pimeyden vallat kansassamme.”

Itsenäisyyspäivänä kautta koko maan katsellaan sankarihautojen pitkiä rivistöjä ja muistellaan kokonaista sukupolvea, joka antoi kaikkensa itsenäisyyden puolesta, sukupolvea, joka puolusti arvojaan, kotia, uskoa ja isänmaata.

”Suomi on hyvä maa. Tämä on paras maa meille suomalaisille. Suomi on puolustamisen arvoinen maa.” (Aadolf Ehrnrooth)

Siunaa ja varjele meitä, Korkein kädelläs!

Hyvää ja rauhallista itsenäisyyspäivää ja valoisaa adventin aikaa kaikille!

Elina Räsänen, kirkkovaltuutettu, jumalanpalvelusryhmien puheenjohtaja

Adventti on uuden alku

Pimeä marraskuu kääntyy kohti valoa ensi sunnuntaina. 1. adventti aloittaa uuden kirkkovuoden ja joulun odotuksen. Monet meistä tuo kirkkoon Hoosianna–hymni. Siihen yhtyminen on aina yhtä riemullista, voimauttavaa ja edellisiin sukupolviin yhdistävää.

Ensi sunnuntai aloittaa uuden odotuksen Viitasaaren seurakunnassa myös toisella tapaa. Erittäin pidetty ja mutkaton pastorimme Jussi Summala sai työpaikan lähempää kotiaan, Äänekoskelta. Hän siirtyy sinne joulukuussa. Ensi sunnuntaina pidetään Jussin läksiäisiä.

Viime pyhänä kävimme Lapualla hakemassa seurakuntaamme kirjaimellisesti ihan uuden papin. Jussin seuraaja on 26-vuotias Elias Mustajärvi. Pappisvihkimys tuomiokirkossa oli juhlallinen kokemus. Elias aloittaa pappisuransa Viitasaarella 1. tammikuuta. Sain hänestä rennon, ulospäinsuuntautuneen, jopa leikkisän vaikutelman. Hänen kanssaan oli helppo jutella.

Meillä on Viitasaarella ollut todella siunausta pappien suhteen. Papeilla on iso merkitys siinä, millainen henki ja kulttuuri seurakuntayhteisöön kehittyy. Viitasaarella se on kutsuva, avoin ja mahdollistava.

Uusi vuosi tuo myös uuden kirkkoherran. Hakuaika jatkuu vielä pari viikkoa. Valtuusto tekee valinnan todennäköisesti tammikuussa. Olen luottavainen. Vakka kantensa valitsee.

Maria Kaisa Aula, kirkkovaltuuston puheenjohtaja

Marraskuu – Hiljaisuuden ja Hengellisen Matkan Aikaa

Marraskuu tuo mukanaan hiljaisuuden, joka laskeutuu luonnon ylle kuin lempeä huntu. Syksyn kirkkaat värit ovat haalistuneet, lehdet pudonneet ja maailma on valmistautumassa lepoon. Marraskuu kutsuu myös meitä hiljentymään ja kuuntelemaan sitä, mitä sydämessämme tapahtuu.

Hengellisessä mielessä marraskuu voi olla uudistumisen aikaa. Pimeyden keskellä meillä on mahdollisuus keskittyä siihen valoon, joka ei koskaan sammu – uskoon ja Jumalan läsnäoloon. Psalmeissa sanotaan: "Herra on minun valoni ja pelastukseni, ketä minä pelkäisin?" (Ps. 27:1). Tämä lupaus muistuttaa meitä siitä, että vaikka ympärillä olisi pimeää, Jumalan valo ei katoa. Hän kulkee kanssamme, valaisee polkumme ja antaa meille toivoa myös synkimpinä hetkinä.

Marraskuu johdattaa meidät myös muistamaan menneitä sukupolvia ja rakkaimpiamme, jotka eivät enää ole kanssamme. Pyhäinpäivä muistuttaa meitä taivaan kodista, jossa elämä ei pääty, vaan jatkuu iäti Jumalan yhteydessä. Rukouksessa voimme pyytää lohtua ja kiitollisuutta siitä yhteydestä, joka ulottuu myös tämän elämän rajojen yli.

Tämä vuodenaika voi opettaa meille myös kärsivällisyyttä. Marraskuu on kutsu odottamiseen ja siihen, että kaikki ei tapahdu heti. Luonto odottaa talven tuloa, aivan kuten me voimme odottaa uutta. Hiljainen rukous ja Jumalan kasvojen etsiminen voivat olla meille voiman ja rauhan lähteitä, jotka kantavat pitkän pimeän yli.

Marraskuu voi olla meille kutsu hiljentymiseen, kiitollisuuteen ja siihen uskoon, joka ei riipu ulkoisista olosuhteista. Jumala on kanssamme, jokaisessa hetkessä, ja Hänen valonsa loistaa myös pimeyden keskellä. Jumalan evankeliumi julistaa: "Valo loistaa pimeydessä, eikä pimeys ole saanut sitä valtaansa." (Joh. 1:5)

Hannu Huttunen, vt. kirkkoherra

Paluu uusimpaan julkaisuun