Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Hoosianna!

Ensi sunnuntaina kirkoissa kaikuu Hoosianna! ja aloitamme uuden kirkkovuoden. Olemme kulkeneet Jeesuksen syntymästä pääsiäiseen, Jeesuksen kärsimiseen, ristinkuolemaan ja ylösnousemiseen, seurakunnan syntymäpäivään helluntaihin ja sieltä viimeisenä tuomiosunnuntaihin.

Maailma ympärillämme riehuu, on sotia, nälänhätää, luonnonmullistuksia, ilmastonmuutos pelottaa ja kaikenlainen ahdistus elämässä tuntuu kasvavan. Samalla on lohdullista, että kaiken keskellä on joku, joka pysyy. Ja se on tuon kirkkovuoden keskiössä, Jeesus, odotettu Messias ratsasti aasilla kansan keskuuteen. Hän syntyi ihmiseksi tietäen ihmiselämän kivut ja kärsimykset. Hän kantoi ristille pahat tekomme ja voitti kuoleman ylösnousemisellaan.

Jumalan rakkaus meitä kohtaan on pysyvää, Hän on turvamme joka hetki. Hänelle saamme rukouksessa kertoa hätämme. Jumala haluaa myös, että autamme toisiamme. Jeesuksen opetus, Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi, on meille muistutus nytkin joulun ja uuden kirkkovuoden kynnyksellä. Hyvän tekeminen ei meitä pelasta, mutta saamme teoillamme heijastaa Jumalan rakkautta ympärillemme. Jeesus ei valinnut uljasta hevosta, vaan vikuroivan aasin ratsastaessaan juhlittuna kuninkaana Jerusalemiin. Samoin meidät, sekalaisen seurakunnan, erilaiset ihmiset Hän valitsee joukokseen, toimimaan lähimmäisenä toisillemme.

Siunattua adventin aikaa!

Anneli Palonen, diakonissa

Ilo löytyy lapsikuorosta! 

Lapsikuoron iloisten laulavien lasten joukko kasvaa. Kuorossa saamme kokea laulamisen riemua, oppia yhteistä tekemistä sekä opimme laulamisen tärkeitä pieniä juttuja, joiden avulla laulamisesta tulee helpompaa ja hauskempaa. Ja pieniä esiintymisiäkin on tulossa. 

Raamatussa kehotetaan laulamiseen, iloitsemiseen ja musisointiin monessa kohtaa. Esimerkiksi Psalmissa 57:7 sanotaan: ”Jumala, sydämeni on levollinen, mieleni tyyni. Minä tahdon laulaa ja soittaa!” Siksipä lapsikuorossa myös soitamme erilaisilla rytmisoittimilla sävyttäen laulettua musiikkia. Teemme yhdessä myös mielenkiintoisia musiikillisia tarinoita ja improvisaatioita. Käytämme myös kehon muita ääniä rytmittäessämme laulua. Psalmissa 149:1 kirjoitetaan: ”Halleluja! Laulakaa Herralle uusi laulu, kokoontukaan ja ylistäkää häntä, te Herran omat!” 

Viitasaaren seurakunnan lapsikuoroon voivat osallistua kaikki innokkaat laulusta pitävät lapset eskari-ikäisestä kuutosluokkalaisiin. Ja mikä parasta kuoro ei maksa mitään. Palkaksi saa joka kerta iloisen mielen ja jotain pientä hyvää. Kuorossa laulamme lastenlauluja ja lasten virsiä unohtamatta joulun tai pääsiäisen lauluja.  

Ilo löytyy laulusta! 

Pekka Luukkonen, kanttori 

Silmiin katsoen ja kuunnellen kohdaten

Viime viikolle se sitten taas alkoi. Siis meidän seurakunnassamme aktiivinen taival uusien rippikoululaisten kanssa. Nuoret saivat rippikoulukorttinsa ja heitä alkaa näkyä seurakunnan tilaisuuksissa riparipassiensa kanssa. Esitän lämpimän toiveen meille kaikille: Otetaan nuoret ystävällisesti tervehtien vastaan. Jos jossain tilaisuudessa joku sattuu hölöttämään turhan paljon tai räpeltämään kännykkäänsä häiritsevästi, niin lämmöllä ja ystävällisesti turisten voimme heidän kanssaan kulkea tuonkin hetken lävitse. Ystävällisiä ja hyväksyviä kohtaamisia me kaikki tarvitsemme ja eritoten meidän nuoremme tarvitsevat. Elämäänsä opettelevia ovat ja kirkkoeloon nyt perehtyvät runsaan puolen vuoden verran. Ensimmäinen riparinuortenilta on juuri takana ja oikein sydämellinen joukko iltaansa Takataskulla vietti.
Jos jaksat ja maltat, niin liitä iltarukouksiisi tulevan kesän leirimme ja leiriväkemme. Kenellekään ei ole haitaksi muistaminen ja ihmisen saatteleminen rukouksissa Taivaan Isän suojaan. Pieninä ja niin vajavaisina saamme sinne jättää elomme murheet ja mietteet. Kiitos sinulle ajastasi ja ajatuksistasi!

Siunaavin terveisin,
Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri

Arjen enkelit

Keitä ne on ne enkelit arjessa? Sen arvonimen saanee melko pienelläkin vaivalla, niin pienellä, ettei ehkä hoksaa mahdollisesti itsekin olevan sellainen. Arjen enkeli on paikalla, kun häntä tarvitaan. Ihan jo hymy sopivalla hetkellä tai tuokio jutellen toisella, voi asettaa tämän arvonimen hartioille ja ainakin pienen sädekehän pään päälle. Toisinaan ihminen kaipaa toista ihmistä vaikka ei sanokaan toivettaan ääneen ja tällöin muutama vaihdettu sana vaikka kaupan käytävällä, voi olla juuri sellaista enkelimäistä toimintaa.

Tällainen arjen enkeli ei välttämättä itse tiedä toteuttavansa näitä tärkeitä tehtäviä vaan johdatus siihen tulee korkeammalta taholta. Olemme kaikki joskus avun tarpeessa ja toivottavasti valmiina antamaankin sitä. Enkeliyden toivoisi olevan vastavuoroista ja sen toivoisi koskettavan jokaista. Toisinaan pitää myös muistaa osata ottaa apua vastaan, jotta tällainen arjen enkeli pääsee toteuttamaan tehtäväänsä. Maailmassa on paljon enkeleitä tarjolla, lähempänäkin kuin arvaamme.

Oletko sinä koskaan huomannut olevasi tällainen ihana arjen enkeli? Luultavasti olet ihan tietämättäsikin. Ja sinun ympärilläsi on näitä useitakin tarjolla, jos vain osaat katsoa tarkkaan. 

Minna Palosaari, viestintätukiryhmän pj.

Laulaen muistamme läheisiämme!

Viitasaaren kirkon suuret takalehterin urut kutsuvat marraskuussa joka toinen torstai laulamaan urkuparvelle. Laulamme toivevirsiä ja muita hengellisiä lauluja. Laulaminen on ollut vuosisatojen ajan kristillisen kirkon yksi peruskivistä. Uskonpuhdistuksen ajasta, 1500-luvulta, lähtien olemme saaneet laulaa kirkoissamme omilla kansankielillämme.

Esimerkiksi Lutherin taisteluvirreksi kutsutussa virressä 170 ”Jumala ompi linnamme”, lauletaan: ”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä.” Tämä lause on alun perin psalmista 46. Tästä virrestä on tullut yksi evankelisluterilaisen kirkkomme juhlavirsistä, joka rohkaisee mieliämme isänmaan kohtalon hetkinä.

Lauantaina muistelemme vuoden aikana poisnukkuneita läheisiämme, kun vietämme pyhäinpäivää. Pyhäinpäivään liittyy monia kauniita virsiä, kuten virsi 146 ”Rauhan saivat pyhät Herran”. Virsi muistuttaa meitä kuolevaisuudestamme: ”Ette enää itke siellä, niin kuin vielä / itkitte Te päällä maan, / täällä painoi mainen taakka, maahan saakka, / siell' ei enää milloinkaan. // Täällä kylväin kyyneleitä, murheen teitä / taivalsitte valittain, / siellä ilolyhteitänne, käsissänne / suodaan Teidän kantaa ain'. // Sinne Herra armos kautta, meitä auta / luokses ikikunniaan. / minne pääsi vainajamme, rakkahamme / kasvojasi katsomaan.”

Tervetuloa laulamaan urkuparvelle!

Pekka Luukkonen, kanttori

Tapahtumia ja kohtaamisia

Seurakunnan työntekijänä työskentelen vuoden mittaan monien tapahtumien parissa. On konsertteja ja myyjäisiä ja lähetysviikkoja ja rippileirejä ja jumalanpalveluksia ja ties vaikka mitä. Hyvä kun on.
Mutta kaikkien organisoitujen tilaisuuksien taustalla on aina pari perusasiaa. Osallistujien kohtaaminen ja Jumalan meitä syntisiä vaeltajia kohtaan tunteman rakkauden välittäminen. Tapahtumat sinällänsä ovat usein puhuttelevia ja mieltä ylentäviä, mutta lopulta ne ovat vain välineitä perusasioiden äärelle.
Jeesus meni oman aikansa arki-ihmisten pariin, syntisten ja ei niin todellakaan vanhurskaiden. Kutsui kalastajia ihmisten kalastajiksi ja toi armon ja totuuden myös tullimiehen ja muiden yhteiskuntansa marginaalissa elävien ihmisten mieliin ja sydämiin. Siispä lämpimästi tervetuloa vastaisuudessakin kaikkiin tilaisuuksiimme ihan omana arki-itsenäsi. Armahdettujen syntisten yhteisössä on tilaa juuri sinullekin.  Toivottavasti saamme kohdata silmistä silmiin ja keskustella ”small talk:in” ohitse ihan oikeista asioista ja siinä ohessa kokea läsnä olevaa Jumalan rakkauden rauhaa sydämessämme ja mielessämme.
Rauhaa ja siunausta sinulle toivotan kohtaamistesi keskelle.

Syysterveisin,
Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri

Kaksi todellisuutta

Näemme auringon nousevan ja laskevan. Samalla se kuitenkin kiitää eteenpäin valtavalla vauhdilla. Sekä auringon hidas nousu ja lasku että kova vauhti ovat molemmat totta. Kummassakaan ei kyse virheellisestä tulkinnasta tai vaihtoehtoisesta hömpästä, vaan kahdesta ristiriitaisesta totuudesta.

Ajattelen, että uskossa on pohjimmiltaan kyse samasta. Elämme arkea, syömme ja nukumme. Samalla meissä on hengellisyys, Jumala. Olihan myös Jeesus ihminen, puusepän poika. Hänellä oli kuitenkin suurempi tehtävä, minkä Hän toteutti kolmen vuoden ajan.

Eläminen uskossa edellyttää kykyä olla epäselvän äärellä, ymmärtää ja sietää vastakkaisia totuuksia, jotka molemmat ovat totta. On elettävä periksiantamattomasti, jolloin erilaiset käsitykset sulautuvat yhteen.

Tätä voisi kutsua sulautumiseksi, koherenssiksi. Se vaatii kykyä ylläpitää vaativaa tasapainoa. On oltava riittävän herkkä, mutta erottelukykyinen - riittävän auki, mutta silti järjissään.

Paavali kirjoittaa heprealaisille 11:1-3 ”Usko on sen todellisuutta, mitä toivotaan, sen näkemistä, mitä ei nähdä. Uskoon perustuu se todistus, jonka Jumala on isistä antanut. Uskon avulla me ymmärrämme, että maailmat on luotu Jumalan sanalla: näkyvä on syntynyt näkymättömästä.”

Tero Leppämäki, seurakuntalainen

Paluu uusimpaan julkaisuun