Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Juhlasesonki

ABC kissa kävelee, tikapuita pitkin taivaaseen. Pienenä lapsena yhdistin tuon runon ja helatorstain tapahtumat toisiinsa. Kuvittelin mielessäni, kuinka enkelit ja muu taivaan väki laskivat taivaasta maahan asti ulottuvat tikapuut, joita pitkin Jeesus sitten kiipesi kissan tavoin taivaaseen isänsä luo. Ihmettelin kyllä samalla, mikseivät myös opetuslapset kiivenneet samaisia tikapuita pitkin.

Tähän aikaan vuodesta juhlapäivien määrä on suorastaan ylenpalttinen. Tuskin olemme toipuneet vapusta ja viime viikkoisesta helatorstain ja äitienpäivän juhlinnasta, kun jo voimme valmistautua seuraavaan juhlaan. Ensi sunnuntaina vietämme helluntaita, Pyhän Hengen vuodattamisen ja seurakunnan syntymän juhlapäivää. Vielä ennen vuotta 1774 helluntaita juhlittiin peräti neljän pyhäpäivän verran! Kansanperinteessä helluntai on ilon, yhdessäolon ja luonnon kauneudesta nauttimisen aikaa.

Viikko helluntaista on Pyhän Kolminaisuuden päivä. Tuo juhlapäivä kokoaa yhteen pääsiäisen ja helluntain tapahtumat ja merkitykset. Koko paketti – Isä, Poika ja Pyhä Henki – on ikään kuin kasassa. Itselleni Pyhän Kolminaisuuden päivä on yksi kirkkovuoden suosikkipyhistä. Päivässä on jotain samaa, kuin sukujuhlissa. Vaikka suku on aina olemassa ja sukulaisia yksitellen tapaakin, yhteen kokoontuminen konkretisoi sukuyhteyden voiman.

Jukka Puustinen, kirkkovaltuuston vpj.

Kiitollisin mielin

Mieleni täyttää kiitollisuus siitä, että olen saanut palvella viitasaaren seurakuntaa lähes vuoden ajan. Työni on ollut monipuolista ja te kaikki niin seurakuntalaiset kuin työtoverit olette tukeneet minua kaikessa. Näistä kuukausista olen ikuisesti kiitollinen teille kaikille. Ja kiitos kuuluu myös kaikille loistaville muusikoille ja musiikinharrastajille, joiden kanssa olen saanut toteuttaa monia hienoja yhteisiä juttuja, messuja, kuorotapahtumia, konsertteja ja muita yhteisprojekteja. Toivon että musiikin hyvä pöhinä jatkuu tulevaisuudessa.

Kun saavuin viime elokuussa Viitasaarelle ensimmäisenä työpäivänä niin pääsi heti työntämään maitokärryjä torille. Siellä oli vastassa iso joukko viitasaarelaisia ja te kaikki otitte minut niin avoimesti ja sydämellisesti vastaan. Näitä hienoja kohtaamisia on ollut pitkin työtaivaltani eri paikoissa. Milloin olen ollut työseuroissa Keihärinkosken suunnalla, milloin kauneimpia joululauluja laulattamassa Tervamäen kappelissa tai Tarvaalan tilalla. Myös alkutalven kinkerit Ilmolahdella ovat jääneet mieleeni. 

Vaikka ihmiset vaihtuvat niin tekeminen ei lopu. Musiikiniloa ja siunausta tuleviin päiviin. (Virsi 332)

Pidetään yhteyttä!

Pekka Luukkonen, kanttori

 

Elämisen siedettävä tuska

Elämä.

Erittäin yksinkertainen, mutta samalla äärimmäisen monimutkainen käsite. Sisältää soluja ja fysiikkaa, kemiaa, matematiikkaa. Etiikkaa ja moraalia, jumalkäsitteitä ja historiaa. Syvyyttä ja pintaa, säädöksiä, luonnonlakeja ja uskomuksia, uskolla ja ilman. Tietoa ja väärää tietoa, tulevaisuuden skenaarioita, toiveita ja tahtotiloja. Tietynlaista mystiikkaa, ja hyvin arkista konkretiaa. Valtataisteluita kotona ja valtioiden välillä. Tunteiden kirjoa ilosta suruun, vihasta rakkauteen.

Sekä toista ihmistä kohtaan, itseä kohtaan, että myös elämää itseään, ja maailmaa kohtaan.

Tasa-arvoinen ja ihmisoikeudellinen. Ketään kumartamaton, ja silti niin herkkä. Kiistattomasti meitä kaikkia koskettava. Ainutkertainen, mittaamattoman arvokas ja äärimmäisen säälimätön.

Hetkessä alkava, ja hetkessä päättyvä.

Ja meillä kaikilla niitä on vain yksi.

2020-luku tulee jäämään historian kirjoihin koko maapalloa koskettavine tapahtumineen, jotka vaikuttivat merkittävästi myös yksilötasolla meihin kaikkiin. Vuosikymmenen alkupuoli on ollut myrskyisä, emmekä vielä tiedä mitä vuosikymmenen jatko tuo tullessaan. Voimmeko vain toivoa parasta, ja pelätä pahinta?

Mitä jos voisimme vaikuttaa asioiden etenemiseen? Voisimmeko pysähtyä hetkeksi miettimään päätöstemme taustalla olevia arvopohjia, ja niiden vaikutusta itseemme, ympäristöömme sekä motiiveihimme toimia niin kuin toimimme?

Koska jokaisella teolla ja päätöksellä on oma jatkumonsa, seurauksensa ja uusi polku, jota pitkin kulkea. Aina seuraavaan risteykseen saakka.

Suomen ylikulutuspäivä oli juuri. 12.4.2024 me suomalaiset siis olimme kuluttaneet oman osamme maapallon kestävästi tuottamista luonnonvaroista, lopun vuotta elämme velaksi maapallolle ostohysteriamme vallassa. Samaan aikaan uusien talouspoliittisten linjausten myötä taloudellisti heikommin pärjäävillä tulee jatkossa olemaan entistäkin vaikeampaa, ja valtionvelka jatkaa kasvamistaan. Tuulivoimakin keskusteluttaa, ja vaikka se on sekä mahdollisuus vihreälle ja uusiutuvalle energialle, se on myös uhka metsille ja niiden monimuotoiselle kasvistolle ja eläimistölle.

Mutta mitä jos osaisimme ajatella laatikon ulkopuolelta, luovia, kehittää ja innovoida, luoda uusia kehityspolkuja. Kenties palata ajatuksissa taaksepäin, ja löytää sieltä uusvanhoja ratkaisuja. Kierrättää niin ajatuksia, tekoja kuin materiaalejakin. Ihan konkreettisesti.

Olemisen sietämätön keveys on tšekkiläisen kirjailijan Milan Kunderan menestysteos vuodelta 1984, jota en ole vielä lukenut, mutta ajattelin lukea seuraavaksi. Maailma pyörii, vaikka tasapaino erilaisten ihmisten, ihmisryhmien, aatteiden ja ratkaisujen välillä olisikin hieman epätasapainossa. Olisin tuulivoimaa vastaan tai en. Puolustaisin työntekijöiden oikeuksia tai en. Kannustaisin yrityksiä kasvattamaan toimintaansa tai en.

Joten päädyn olemaan minä, ja toivon että sinäkin olet sinä. Tässä hetkessä, alttiina auttamaan ja herkällä korvalla kuulemaan. 

Aidosti kuuntelemaan.

Valmiina antamaan anteeksi. Ja pyytämään anteeksi tilanteen niin vaatiessa.

Koska suurin niistä on rakkaus. Itseä, toista ja maailmaa kohtaan.

Lämpimin ajatuksin ja terveisin,
Outi Vornanen, kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen

Menneitten muistelua

Vuosia sitten veljeksillä oli riitaa. Neljävuotias Nuutti oli mennyt lastenhuoneeseen sotkemaan pari vuotta vanhemman Topin leikit. Topi ei ilahtunut kutsumattoman vieraan sisäänmarssista.

- Et sinä saa tulla tänne.

Pikkuveli oli mielestään kuitenkin tervetullut.  

- Kylläpäs minä saan tulla. Et sinä sitä määrää.

Riitahan siitä syntyi. Kuuntelin tilanteen kehittymistä. Loukkauksia vaihdettiin puolin ja toisin. Lopulta häirityksi tullut Topi löi tiskiin mahdollisimman loukkaavat argumentit ja huusi:  

- Nuutti on pieni ja tyhmä ja heikko.  

Pikkuveli ei jäänyt lyötynä makaamaan taistelutantereelle, vaan sanoi ärsyttävän rauhalliseen sävyyn:

- Mutta Taivaan isään verrattuna kaikki on pieniä ja tyhmiä ja heikkoja.  

Eipä siihen ollut enää vastaan sanomista. Mieleeni tuli lasten virsi: ”Mä olen niin pienoinen, pienoinen aivan, sä suuri ja voimakas Isäni taivaan”.

Uskon, että moni meistä on joskus tuntenut itsensä ”pieneksi, tyhmäksi ja heikoksi”. Olet ehkä ollut tilanteissa, joissa et ole kokenut olevasi tervetullut. Silloin tekisi mieli painua maan alle, muuttua näkymättömäksi. Viime viikolla kouluillamme vieraili Seidi Koivusalo. Hän puhui kiusaamisesta ja muistutti siitä, miten tärkeää on kohdella toisiamme niin kuin toivoisimme itseämme kohdeltavan.

Perheessämme tilanne päättyi siihen, että hierottiin poikien kanssa sovinto, pyydettiin anteeksi ja annettiin anteeksi. Anteeksiantamus vaikutti sen, että isoveli sanoi velipojalle:

- Kyllä sinä saatkin tulla. Leikitään yhdessä.

Jussi Summala, seurakuntapastori

 

Paluu uusimpaan julkaisuun