Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Syksyn satoa

Kesä on pikkuhiljaa jo jäänyt taakse. Syksy saapuu monin eri värisävyin. Syksyllä korjataan sato vihanneksista, hedelmistä ja viljoista, marjastetaan, sienestetään, säilötään ja pakastetaan.

Luonto valmistautuu lepotilaan. Illat pimenevät, aurinko nousee yhä myöhemmin.

Kanssakäyminen ihmisten välillä on vähäisempää, kun ollaan enempi sisätiloissa. Tosin tämä kesä on ollut erikoinen siinä mielessä, kun on ollut koronapandemia. Monenlaisia rajoituksia oli kevään aikana, joista sitten kesän aikana luovuttiin. Moni joutui mielessään miettimään, uskallanko tavata läheisiä ja voinko lähteä eri tilaisuuksiin. Monet joutui peruuttamaan esim. häät. Isompia syntymäpäiviä ei voinut pitää vaikka olisi halunnut. Hautaan siunaamisissa sai olla vain ihan lähimmät, eikä muistotilaisuutta suositeltu yhdessä vaiheessa ollenkaan. Jumalanpalvelukseen kirkossa sai osallistua vain pieni määrä seurakuntalaisia

Eletään ihmiskunnan kannalta erikoisia aikoja. Selviytyminen tästä vaatii kovia ponnisteluja ja valintojen tekemisiä. Ollaan elämän perusasioiden äärellä.

Aurinkoista syksyä kaikille!

Ritva Muittari, kirkkovaltuutettu

 

LOVE Viitasaaren jälkitunnelmissa 

Hyvin nukutun yön jälkeen herään maanantaihin virkein mielin. Mietteet palaavat eilisaamuun. Menin sovitusti Puulukiolle auttamaan tuolien ja pöytien kantamisessa torille. Pihalla talkooporukka jo odottikin. Yhdessä oli mukava päivää aloittaa ja yhdessä tehden työkin oli helppoa. Tulimme kuormamme kanssa torille ja sielläkin oli jo porukkaa valmiina kantamaan pöytiä, tuoleja ja kokoamaan katosta ruoan jakelua varten. Tuli sellainen olo, että kyllä tämä tästä. Pilvetkin tuntuivat toria kiertävän kauempaa. Muistin edellisen päivän vierailun lasten leirillä Lummeniemessä. Sielläkin tehtiin valmisteluita: paistettiin ja maistettiin pikkuleipiä torilla tarjottavaksi. 

Aamupäivän kuluessa tunnelma torilla vilkastui, kun väkeä tuli yhä enemmän eri tehtäviä hoitamaan. Kaikilla oli hymy huulilla, toki musiikkiporukalla omat epäilyksen hetkensäkin esiintymislavaksi tulevaa rekkaa odottaessa. Sekin tuli ja äänentoisto saatiin kuntoon. Kun tapahtuman avaavan jumalanpalveluksen alkamisaika lähestyi, alkoi tori täyttyä ihmisistä ja järjestäjille tuli kiire hakea lisää tuoleja paikalle. 

Itse tapahtuma sitten, se sujui mainiosti. Torilla oli retkeilytunnelmaa, kun ihmiset jumalanpalveluksen jälkeen jäivät ilman kiirettä paikalle. Helluntaiseurakunnan keittämä keitto maistui ja iloinen puheensorina täytti torin.  

Jumala siunasi yhteisen ja yhdessä valmistellun päivämme. Toivon, että kaikille jäi tapahtumasta hyvä mieli. Minulle päivä muistutti aarteesta, joka meillä lähimmäisissämme on.  Ehkäpä LOVE Viitasaaressa on ainesta perinteeksi asti. 

Jussi Summala, pastori 

Tehdään hyvää yhdessä!

Korona-aika eristi meidät ihmiset toisistamme. Tämä aika on opettanut huomaamaan, kuinka tärkeää on saada olla yhteydessä toisten kanssa. Jeesus opetti meille: Tee toiselle, niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän tai Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.

Diakonia on toisen ihmisen auttamista ja palvelua. Se on meidän kaikkien tehtävä. Jokainen voi auttaa ja palvella toista pienin ja suurin teoin omilla taidoillaan. Olen iloinen, että niin moni auttaa toisia omalla paikallaan ja tuohon haluan haastaa yhä useampia.

Tule ensi sunnuntaina mukaan Love Viitasaari -tapahtumaan! Saamme torilla olla Jumalan hoitamina ja yhteydessä toistemme kanssa jumalanpalveluksessa, syödä ja kahvitella yhdessä. Puuhapisteitä löytyy lapsille ja nuorille ja torilla on katseltavaa ja kuunneltavaa kaiken ikäisille. On myös mahdollisuus lähteä tekemään hyvää muille. Vanhuksia ilahduttavat eri musiikkiryhmät laitoksissa ja jokainen voi tehdä hyvää toista auttaen tuolloin tai milloin vain.

Hyvää voi tehdä myös osallistumalla hyvän mielen lähetysjalkapallo-otteluun pelaamalla tai ostamalla pikkurahalla hauskoja jäyniä pelaajille. Pelin tuotto menee nuorisotyön kummikohteelle, eli autamme näin kaukaisia lähimmäisiä. Seuraa ilmoittelua, muutokset sään tai koronan vuoksi on mahdollisia. (Lähetysjalkapallo jää ohjelmasta koronatilanteen vuoksi. Toim.huom.)

Jumala rakastaa meitä jokaista! Rakastetaan mekin toisiamme!

Anneli Palonen, diakonissa

Hengen hedelmät

Tällä viikolla olemme aloittaneet kouluikäisten kerhot. Maanantaina kokoontuivat molemmat kokkikerhot seurakuntatalolla Takataskussa ja tiistaina puuhakerho kokoontui Miekkarinteen kerhohuoneella.

Kerhonohjaajat aloittavat kerhot hartaudella. Koko ryhmä hiljentyy aluksi alttarin ympärillä. Tällä kerhokaudella kerhonohjaajan käsikirja ohjaa miettimään kerhoryhmissä, kuinka tulla sellaiseksi hyväksi tyypiksi, jollaisia me kaikki haluamme olla. Jokainen päätös muovaa meitä. Siksi kannattaa tehdä tekoja, jotka tunnistamme hyviksi. Keskustelemme yhdessä millaiset teot ovat merkkejä esimerkiksi ystävällisyydestä tai kärsivällisyydestä.

On ihan ok tehdä hyviä tekoja, jotta toiset ajattelevat meistä hyvää. Ajan myötä hyvien tekojen tekeminen tekee meistä hyviä ihmisiä. Hyvä ihminen on sellainen, joka saa iloa hyvän tekemisestä ilman muuta hyötyä siitä.

Ihmisen hyvyys on Jumalan lahja. Jeesuksen seuraamisessa meitä kasvattavat Hengen hedelmät: ”rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen” (Gal. 5:22).

Hyvyys on elämässä tärkeää, mutta Jumalalle kaikkein tärkein olet sinä itse sellaisena kuin olet. Suhde Jumalaan ei muutu omien tekojemme vaan Jeesuksen lunastusteon takia. Jumalan ehdoton rakkaus antaa meille kasvurauhan hyvyyteen.

Heidi Syvänen, nuorisotyönohjaaja

Love Viitasaari

Viime päivinä olen käyttänyt hyvän osan työajastani ”Love Viitasaari” -tapahtuman pohtimiseen. Kyseinen tapahtuma on evankelis-luterilaisen seurakunnan organisoima, mutta kaikkien viitasaarelaisten yhteinen juttu. Hyvän tekemisen ja yhteisen ilon päivä.

Päivän tapahtumatarjonta on monipuolinen: Viitasaarelaisten seurakuntien toteuttama jumalanpalvelus torilla, keittolounas torilla, lapsiperheille monenlaista puuhaa, musiikkiryhmien vierailuja ikäihmisten asumisyksiköiden pihapiireissä, yhteislaulu- ja musisointipiste torin laidalla sekä päivän päätteeksi hassuteluhenkinen lähetysjalkapalloturnaus Rantapuiston nurmikolla.

Taivaan Isä on antanut meille ilon ja sisäisen lämmön lahjana, iloitkaamme noista lahjoista ja ottakaamme ne käyttöömme! Samalla voimme tuottaa iloa ja lämpöä myös kanssakulkijoille ja apua tarvitseville. Jeesus lähetti meidät ihmisten keskelle rakastamaan heidät Jumalalle. Love Viitasaari pyrkii aktivoimaan meidät ajattelemaan, mitä kaikkea voimme pienellä huomioimisella antaa lähimmäisellemme. Hetken juttutuokio, puhelu, viesti, kaupassa käynti tai rukoushuokauksella muistaminen ovat kaikki osoituksia lähimmäisen huomioimisesta ja arvostamisesta. Tämän me voimme elää todeksi.

Love Viitasaari – Rakasta lähimmäistäsi!

Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri

Kultainen sääntö

Kesä on ollut erilainen ja mielenkiintoinen, sillä me emme ole ikinä olleet lähes koko loma-aikaa kotosalla.

Samalla sitä oppii arvostamaan niitä pieniä asioita, joita ei yleensä edes huomaa kiireessä.

Eikä lapsi oikeasti mitään suurta kaipaakaan, vain turvallisuutta, läheisyyttä, rakkautta ja sitä,että kelpaa omana itsenään. Sen kun kirjoittaa ylös niin tajuaa, että se on aika paljon.

Meidän lapsuudessa kaverille soitettiin lankapuhelimella ja loma-aikaan joutui kilometrin jos toisenkin polkemaan pyörällä nähdäkseen kasvotusten. Tänä päivänä sen yhteyden saa myös somessa ja eri sovelluksissa, joka varmasti korona-aikana oli monelle meistä, myös aikuisille, pelastus. Siksi onkin ollut mahtavaa nauttia tämä kesä luonnosta ja sen antimista yhdessä lasten kanssa uiden, kalastaen ja marjastaen. Meidän kesä on muistuttanut paljon minun lapsuuden kesiä, jotka kului uiden ja sillan pielessä mato-onkien.

Näin koulujen alkaessa tulee mieleen Kultainen sääntö. Sääntö, jota meistä jokaisen olisi hyvä noudattaa kasvotusten ja sosiaalisessa mediassa, ikään ja uskontoon katsomatta.

”Kaikki, mitä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille.” (Matt.7:12)

En toivo mitään muuta kuin sitä, että jokainen koulutien aloittaja, ikään katsomatta,saisi olla oma itsensä ja kelpaisi juuri sellaisena kuin on, vahvuuksineen ja heikkouksineen. Ettei se puhdas lapsuuden usko ja itsevarmuus murenisi kiusaamisen tai yksinäisyyden takia.

Siunattua ja turvallista koulutietä kaikille.

Marika Kellokangas, kirkkovaltuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen

Arkeen

Lomat alkavat olla suurimmalla osalla pidetty ja koululaisilla alkaa koulu ensi viikolla. Koulujen pihat täyttyvät polkupyöristä ja iloisista lapsista. Päiväkodeissa hiekkalaatikoilla on lapsia taas runsaasti leikkimässä ja iloiset äänet täyttävät pihan.

Aikuiset palaavat työpaikoille ja kerrotaan lomakuulumisia. Arkeen paluu tuo elämäämme taas tutun ja turvallisen rytmin lomakauden jälkeen.

Syksyllä moni aloittaa uuden tai tutun harrastuksen. Seurakunnassa on tilaa myös uusille vapaaehtoistoimijoille, jos haluat lahjoittaa aikaasi lähimmäisten hyväksi. Ota yhteyttä rohkeasti! On monia, jotka ovat yksin vailla juttuseuraa tai kävelykaveria.

Syksy on säilömisen aikaa. Keräämme marjoja ja sieniä puhtaasta luonnosta. Saamme iloita kauniista syksyn väreistä ja kukkaloistosta. Samoin ”säilömme” mieleemme kesän hyvät hetket ja mukavat päivät, joista voi ammentaa voimaa syksyn harmaina päivinä.

Korona-aika on ollut monelle raskasta aikaa, syksyn tulo mietityttää ja toisen aallon tuleminen pelottaa.

Jumalan sanasta saamme voimaa ja Hän kuulee kaikki rukouksemme . Paavalin kirjeessä Timoteukselle

ovat sanat: ”Minä kiitän Herramme Kristusta Jeesusta , joka on antanut minulle voimaa.” 1 Tim 1: 12.

Sitä voimaa toivon teille jokaiselle. Tukenamme on iankaikkiset käsivarret, jotka eivät väsy eivätkä uuvu.

Ansa Litendahl, diakoni

Myrskyn jälkeen

"Elämä, aseellas raskaimmalla lyö, iske.

Enää en murtua voi.

Minun sydämeni helisee moukarin alla.

Mitä kovemmin lyöt, sitä syvemmin se soi."

Näillä sanoilla Saima Harmaja kuvailee elämänsä tuntoja.

Meillä itsekullakin on omat elämämme myrskyt muistissa tai ehkäpä olemme juuri nyt myrskyn silmässä. On ihanaa tietää silloin, että emme ole yksin. Jumala valvoo.

Myrskyssä puun juuret työntyvät syvemmälle. Jumalan sydämellä on meidän turvapaikkamme myrskyn raivotessa. Jumalan rakkaus kantaa vaikean yli ja antaa voimaa elämän koettelemuksissa. Mikään ei voi eroittaa meitä Hänen rakkaudestaan, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, meidän Herrassamme.

Hän vakuuttaa meille: "Minä en sinua jätä, enkä koskaan hylkää." Murheet ja huolet eivät täällä lopu. Kuitenkin saamme vakuuttaa hätääntyneille sydämillemme, että Jumala auttaa meitä; Raamatusta löytyy lääke ahdinkoomme. Jumalan armo varjelee sydämemme. On mahdollista kieltäytyä murehtimasta!

Jumala kunnioittaa meidän uskoamme ja luottamustamme Häneen. Se juuri onkin todellista uskoa, että luovutamme murheemme Hänelle kokonaan. Saamme omistaa pyhän huolettomuuden.

Jumalan kirkkauden näkevät ne, jotka suurimmassakin hädässä ja toivottomuudessa uskovat Jeesukseen ja luottavat, että Hän on suurempi kuin suurin ahdinkomme ja ongelmamme. Hän on suurempi kuin itse kuolema.

Jeesus sanoo: "Ole turvallisella mielellä, Minä olen voittanut kuoleman."

Sinun käsiisi Herra,minä uskon henkeni. Sinä uskollinen Jumala, sinä pelastat minut!

"Kun on turva Jumalassa, turvassa on paremmassa, kuin on tähti taivahalla, lintu emon siiven alla."

Elina Räsänen

Kirkkovaltuutettu, Aarteet-rukouspiirin ohjaaja

Pisaroiden

Pisarat putoilevat hiljakseen taivaalta. Niitä on paljon, mutta jokainen niistä kulkee omaa reittiään. Yhdessä pisaroista muodostuu sade.

Nehän ovat vähän kuin me ihmiset. Kaukaa katsottuina meistä muodostuu ihmiskunta. Kuitenkin meillä on jokaisella omanlaisemme reitti ja polku, ainutlaatuinen elämä. Näytämmekin erilaisilta, käyttäydymme kukin tavallamme, päädymme eri paikkaan kuin joku toinen.

Järvi välkehtii auringossa tyynenä. Sen näyttää olevan hyvä olla. Pinnan alla voi olla kuitenkin hätä, huonoa vedenlaatua, mukanaan vieviä virtauksia tai jotain muuta. Yhdessä vesi kimaltaa kuitenkin kuin ilonpisaroina.

Me ihmiset olemme ehkä olleet erityisesti nyt korona-aikaan kuin tyyni järvi, melko aloillamme ja tyyninäkin. Monenlaista huolta ja inhimillistä hätää ovat muuttuneet tilanteet kuitenkin aiheuttaneet. Toisella on ollut huoli terveydestä, toisella toimeentulosta. Joltakin ovat työt loppuneet, toisilla niitä on ollut liikaa.

Edelleen poikkeustoimet jatkuvat. Erityisesti se taitaa näkyä hoivakodeissa. Meidän pitää muistaa vieläkin vastuumme etenkin viime päivien tilastotietojen valossa, koska yhdessä olemme vahvoja.

Meillä on kekseliäitä ilonpisaroita joukossamme ja me voimme kimaltaa joukkona. Kiitän!

Tuija Siidorow, Viitasaaren seurakunnan tiedottaja

Pari hyvää kysymystä

”Kuka minä teidän mielestänne olen?”

Näin kysyi Jeesus aikoinaan lähimmiltä ystäviltään. Se oli ja on hyvä kysymys.

Kuka, mikä ja mitä Jeesus on minulle? Viime pyhän evankeliumi (Matt. 16.) johtaa meidät tätä miettimään. Mitä vaikeammalta kysymys ja siihen vastauksen pohtiminen tuntuu, sitä tärkeämpää on asiaa ajatella. - Mitä Jeesus merkitsee juuri minulle, juuri tässä kohti elämää?

Tätä kysymystä seuraa toinen hyvä kysymys: miten suhde Jeesukseen näkyy minussa ja elämässäni? Jos luotan ja turvaan häneen, niin kai sen myös huomaa siinä mitä teen tai mitä sanon – tai yritän olla tekemättä ja sanomatta. Usko ei ole tarkoitettu asiaksi, minkä yritämme kaikin tavoin salata toisiltamme.

No miten Jeesukselle aikoinaan vastattiin? ”Sinä olet Messias, elävän Jumalan poika”, sanoi Pietari. Jeesus kehui, että hyvin vastattu. Jos meidän vastauksemme on samoilla linjoilla kuin Pietarin, niin hyvä juttu. Silloin mekin olemme autuaita – tosi onnellisia, suorastaan kadehdittavan onnellisia.

Antti Hiltunen, kirkkoherra

 

Rippileiri Lummeniemessä

Ennakkoluuloja, odotuksia ja toiveita. Niitä oli mieleni täynnä, kun pakkasin tavaroitani seuraavan viikon leirille. Vaikka moni sukulaiseni on uskovainen kristitty, suhtautumiseni uskoon on aina ollut tavallaan vieroksuva ja epäselvä.

Leirimme ensimmäinen päivä oli aurinkoinen ja lämmin. Minun kokemukseni Lummeniemestä oli levollinen ja turvallinen heti, kun sinne saavuin. Se oli yllättävää, sillä omassa elämässäni oli juuri käynyt vastoinkäyminen, jonka vuoksi olin ollut surullinen ja hauras. Muiden edessä rehellinen haavoittuvuus olikin puhdistavaa. Tunsin olevani hyväksytty ja tärkeä, samalla tavalla kuin kaikki muutkin.

Mielessäni oli sekavia ja suuria kysymyksiä liittyen elämään, mutta leirin aikana sain rauhan. Uskalsin luottaa siihen, että meistä todellakin pidetään huolta. Muiden ihmisten lempeys ja empaattisuus tarttui minuun ja löysin jotain, jonka äärelle haluan palata aina uudelleen ja uudelleen.

Leirimme oli ehdottomasti yksi elämäni parhaista kokemuksista. Sillä oli antaa jotain ainutlaatuista: ihania ihmisiä, naurua, uutta tietoa, turvaa, mutta ennen kaikkea se oli tie lähemmäs uskoa.

Ella Halttunen, rippikoululainen

 

 

Paluu Ristipistoja -sivulle