Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Näkyvä ja näkymätön

Pian on kulunut 40 päivää pääsiäisestä ja on helatorstai, Kristuksen taivaaseenastumisen päivä. Apt. 1: 5 "Tehän kuulitte minulta, että Johannes kastoi vedellä mutta teidät kastetaan Pyhällä Hengellä. Siihen ei ole enää montakaan päivää', hän sanoi.”

Tiedon käsittelyssä on meneillään valtava loikka tekoälyn soveltamisessa. Kone oppii tehokkaammin hoitamaan vaikkapa osan lääkärin tehtävistä. Lääkärissä käynti muuttuu, kun tekoäly analysoi kaikki fysiologiset tilat ja vertaa niitä loputtamaan tietokantaan. Ollaan kuitenkin vielä kaukana siitä, että tekoäly osaisi hoitaa kiukuttelevaa lasta.

Kristus on Pyhän Henkensä kautta sanassa ja sakramenteissa läsnä meidän keskellämme, vaikka aistiemme välityksellä emme välttämättä saa Häneen yhteyttä. Mielemme ei ole algoritmi, vaan meillä on tunteet - empatia ja rakkaus. Todellista on se mitä näemme, mutta myös se mitä tunnemme.

Apt. 1: 10–11 "Kun apostolit tuijottivat taivaalle Jeesuksen etääntyessä, heidän vieressään seisoi äkkiä kaksi valkoasuista miestä. Nämä sanoivat: 'Galilean miehet, miksi seisotte siinä katselemassa taivaalle? Tuo Jeesus, joka juuri otettiin luotanne taivaaseen, palaa samalla tavalla kuin näitte hänen lähtevän.'"

Tero Leppämäki, seurakuntalainen

Tukea ja toimintaa

Yhdessä. Hyvässä, Pyhässä Hengessä.

Kirkkoneuvosto on nimennyt kahden vuoden toimikaudeksi uudet tukiryhmät. Tukiryhmien tehtävänä on käsitellä muunmuassa seuraavan vuoden toimintasuunnitelma ja edistää sen toteutumista. Tukiryhmät myös omilla työaloillaan käyvät läpi talousarvion. Yhdessä toiminnan suunnittelua ja erilaisiin käytännön tehtäviin osallistumista seurakunnan työntekijöiden kanssa. Muodostettuihin tukiryhmiin kuuluu niin luottamushenkilöitä, seurakunnan työntekjöitä kuin seurakuntalaisiakin.

Olen ollut diakonian tukiryhmässä yhden toimikauden (muistaakseni, huom. äitiaivot). Saa korjata jos olen väärässä, vuodet vierii... Jatkan seuraavallakin kaudella kiitollisena ja aktiivisella innolla. Yhdessä ideoiminen, suunnittelu ja lämmin yhteisöllisyys, jota olen saanut osakseni kokea diakonian tukiryhmän jäsenenä, on ollut todella hienoa ja antoisaa.

Seurakunnan yhteiset teemat vuodelle 2024 ovat ”Pyhä”, ”lähimmäinen” ja ”otetaan opiksi lapsilta ja nuorilta”. Näiden teemojen pohjalta lähdemme yhdessä asettamaan diakonialle tavoitteita ja toimintasuunnitelmaa ensi vuodelle.

Mitä nämä teemat sinulle merkitsevät?

Toivon lämpöä kevääseesi, pidetään huolta toinen toisistamme.

Heidi Hämäläinen, kirkkovaltuuston jäsen ja diakonian tukiryhmän jäsen

Uusia alkuja

Vappu, tuo opiskelijoiden ja työnväen juhla, aloitti kevään viimeisen kuukauden, toukokuun. Vappuna voidaan myös sanoa kesän voittavan talven ja pimeän. Päivyrin mukaan touko tarkoittaa keväällä tehtäviä maataloustöitä kuten peltojen kyntämistä ja uuden sadon kylvämistä, ja perinteisesti myös karja on usein toukokuussa laskettu vapaiksi laitumille kirmaamaan.

”Maaliskuu maata näyttää, huhtikuu humahuttaa, toukokuussa orastaa” muistelisin lapsuuden lorun kuukausista kertovan. Eikä loru taida ihan väärässä olla. Maa alkaa olla lumesta vapaa, Keitele lainehtii pian vapaana jääkannesta, herkät versot ja silmut odottavat sopivaa hetkeä herätä eloon. Uuteen alkuun kaamoksen jälkeen.

Niin myös moni meistä odottaa hetkeä, jolloin voisi karistaa hetkeksi harteilta arjen taakat ja haasteet, ravistaa kahleet irti. Sysätä syrjään mielen pimeät polut, kiinnittää katse elämän pieniinkin ilon pisaroihin ja valon säteisiin. Hengittää aiempaa vapaammin.

Yksin on vaikea taakkoja kantaa, kahleitaan karistella, eikä yksin niiden kanssa pidä jäädä. Milloin olet kysynyt kanssakulkijalta mitä hänelle kuuluu? Ja kuunnellut vastauksen? Minä voi ainakin tunnustaa, että kiireen keskellä pitäisi muistaa kysyä ja kuunnella useamminkin...

Juuri ne pienet teot voivat tukea ja auttaa jaksamaan, kenties jakamaan osan kannetusta taakasta. Lempeä katse ja kuuntelevat korvat antavat voimaa, vierellä kulku ja läsnäolo tuovat turvaa. Turvaa olla hetken hauras ja rikki, jotta voi tehdä tilaa uudelle alulle.

Joskus muutos on juuri se tarvittu voima, jolla saadaan palat solahtamaan oikeille paikoilleen. Muutos ei ole välttämättä helppoa, vaan se voi vaatia ravistelua ja purkamista, hallitusti hajoamista, pohjia myöden, jotta hienoimmatkin versot voivat saada tilaa kasvaa vahvoiksi ja kauniiksi kokonaisuuksiksi.

Kasvu on kaiken perusta, ja se vaatii ravinteikkaan maaperän, sopivasti valoa ja lämpöä, hellää huolenpitoa. Toisinaan kasvua tarvitsee hieman tukea, ohjata oikeaan suuntaan, joskus voi vaan antaa tilaa. Myrskytuulet ja kuivuus ajoittain koettelevat, mutta yllä vahvan juuriston on luottavaista olla. Varsinkin jos muistaa antaa tuulen myös hellästi koskettaa, hupsusti höpötellä auringon säteiden kanssa, tanssahdella kevätsateen pisaroilla.

Lennättää tuulen mukana iloisia haituvia.

Outi Vornanen, kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen

Kuplan onnea

Mitä se seurakuntaelämä on? Jumalanpalveluksia sunnuntaisin ja hautajaiset murheen kohdatessa?

Kyllä. Monille se on myös jatkuvasti kivaa toimintaa perheen pikkuisille, sählykerhoja isommille ja unohtumatonta rippikoulua teineille. Se on naisten ja miesten rentoja iltoja Lumpeessa ja keskiviikko- tai seurakuntakerhoa. Rantapolkua, joulua, pääsiäistä, juhannusta. Makkaroita nuotiolla, simaa mukissa. Naurua, yhdessäolon lämpöä. Ojennettua nenäliinaa ja auttavaa kättä henkisen tai konkreettisen kuorman kohdalla. Turvaa kriiseissä.

Se on meidän normaalin elämän kuplaa, jota emme erityisesti huomaa. Paitsi jos se puuttuu! Eväsreppu-aamupala perjantaisin ja ruokajakelu auttavat oikeasti vähän eteenpäin, kun elämä vetää tiukille. Ilmaiskirpputori. Kuuntelua. Lohdun ja rohkaisun sanoja. Uskoa tarkoituksellisuuteen.

Meillä Viitasaarella seurakunnan ”kuplaan” haluaa mahtua suurin osa väestä. Monessa isossa kaupungissa tilanne on toinen. Silti älämölö siitä nousisi, jos maasta pyyhkäistäisiin etenkin diakoniatyö pois.

Tämä suojakupla pysyy, kun annamme sille arvon pysymällä mukana. Meillä on myös oikeus näyttää se muille. Monet kasvavat saamatta mahdollisuutta kokea, millaista on seurakuntaelämä: ihan tavallista, pikkasen parempaa elämää.

Tuija Siidorow, tiedottaja

Mikä ihmeen Tuomasmessu? 

Suomessa syntynyt Tuomasmessu kuuluu kirkon kokeileviin erityisjumalanpalveluksiin. Messu on saanut nimensä apostoli Tuomaasta, joka epäili Jeesuksen ylösnousemusta. Messun nimi viestii, että tilaisuuteen ovat kaikki, etsijätkin tervetulleita.  

Tuomasmessun ydin on ehtoollinen. Esirukousjakson aikana voi jättää esirukouspyynnön rukousalttarille tai pyytää henkilökohtaista keskustelua ja rukousta. Tuomasmessu poikkesi alkuaikoinaan tavallisesta messusta erityisesti musiikiltaan, joka oli silloin vaihtelevampaa ja kokeilevampaa kuin tavallisissa jumalanpalveluksissa, sisältäen yleensä yhtyeen ja kuoron.  Messun toteuttamisesta vastaa vapaaehtoisten tiimi. Toivomme, että tähän viitasaarelaista Tuomasmessua toteuttavaan tiimiin mahdollisimman moni viitasaarelainen tulisi mukaan. 

Tuomasmessuja on vietetty vuodesta 1988 lähtien. Syntymäpaikkana oli Helsingin Agricolan kirkko.  Tuomasmessuja vietetään arviolta noin parissa sadassa seurakunnassa. Tuomasmessun vietto on levinnyt Suomesta myös muihin maihin. Messu kutsuu etsijöitä juhlaan, palvelemaan Jumalaa ja lähimmäistä. 

Viitasaaren kirkossa toteutetaan Tuomasmessu toukokuun ensimmäisenä sunnuntaina. Sitä kokoonnutaan valmistelemaan vapaaehtoisvoimin kirkkoon keskiviikkona 26.4. Messun musiikista vastaavat Kaisamari Hiltunen ja Pauliina Näsänen musiikista kiinnostuneiden kanssa, joita kutsutaan suunnittelemaan seurakuntatalolle maanantai-iltana 24.4. Tervetuloa mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan! 

Jussi Summala, pastori 

Pääsiäinen jatkua saa

Hiljaisuus lepää minussa. Pulmunen, kevään aikainen lähettiläs, lennähtää pajunoksalle, vielä kylmälle, odottavalle.

Maan roudassa, mullan alla, narsissin sydän jo värähtää. Kristallihiput räystään reunalla säkenöivät sateenkaaren valoa, ja taivaan lampaat niityillänsä kiireettöminä ajelehtivat.

Ohut tuulenhenkäys sipaisee ohimoitani, ja sieluni läpäisee säihkyvä ilo!

Kevään tuoksua mustasta mullasta.

Pääsiäisen juhlapyhät ovat meillä jo takanapäin, mutta esimerkiksi ortodokseilla tämä viikko on vielä täynnä juhlintaa ja iloisia tervehdyksiä: Kristus nousi kuolleista! Totisesti nousi!

Kuoleman voittajan, Jeesuksen Kristuksen nimeä saamme koroittaa ja ylistää joka päivä! Hän on kaiken juhlimisen ja kiitoksen arvoinen aina ja ikuisesti! Kristillisen uskon ydinsanoma on siinä, että Kristus kärsi ja kuoli meidän syntiemme sovittajana. Se on siinä, että Jeesus nousi kolmantena päivänä kuolleista. Hauta on tyhjä! Koko luomakunta elää taas täällä Suomessa ylönousemusta. Talven valta joutuu irroittamaan viimeisenkin jäätävän otteensa, ja kevään hentoinen vehreys valtaa silmu ja korsi kerrallaan alaa.

Anna-Mari Kaskisen laulun sanoin Pääsiäinen jatkua saa!

”Täällä kun me lähdemme kulkemaan, toiveikkaasti astumme tulevaan, Hän kanssamme käy tuleville teille, kanssamme käy, ilon antaa meille, Jeesus nousi ylös haudastaan! Vaikka moni vaikeus odottaa, Pääsiäinen jatkua saa, Vapahtaja heikkoja vahvistaa, Pääsiäinen jatkua saa! Jeesus, Hän nousi ylös haudastaan!”

Jumalan runsasta siunausta ja varjelusta tuleviin aikoihin!

Elina Räsänen, kirkkovaltuutettu

Paluu uusimpaan julkaisuun