Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Pienestä koululaiseksi

Kun pieni kasvaa, muuttuu mukana koko perheen elämä. Yksi lapsuuden suurimpia virstanpylväitä on lähtö esikouluun ja kouluun. Pieni on voinut olla jo kerholainen, mutta koululainen on jo tavallaan iso.

Koululainen on silti myös pieni. Hän tarvitsee turvaa ja tukea, kannustamista, ohjaamista. Ajatuksissamme voimme palata siihen hetkeen, kun oma koulu alkoi. Jännää oli, vai eikö? Tuntui hyvältä, kun muut ympäristössä elivät hetkessä mukana, vaikka vain sekunteja.

Koulutaipaleen alkaminen on vanhemmille muistutus ajan kulumisesta. Kuinka nopeasti aika on rientänytkään! Se aika on koostunut pienistä hetkistä. Mihin ne hetket menivät?

Koulunaloitus on muistutus myös siitä, että lapsi itsenäistyy. Hän on jo hetkiä ”maailmalla” yksin, eikä kuitenkaan yksin. Pakataan evääksi vähän evästeitä siitä, miten toisia kohtaan käyttäydytään ja miten pidetään huolta omista asioista: ettei kiusata, ei juosta tielle, katsotaan miten pyöräillään, pakataan reppuun mitä tarvitaan, puhutaan nätisti, kuunnellaan opettajaa.

Voi kuinka toivon, ettei kukaan tunne olevansa yksin, ei eskarissa eikä ysillä. Pieniä olemme me ihmiset kaikki, mutta ollaan ihmisiä toisillemme. Jo hyväksyvä katse voi olla päivän pelastus ja siunaus.

Tuija Siidorow, tiedottaja

Lomalla

Monella ovat nyt ihanat joutilaisuuden ajat. Voi maata laiturilla, tarkkailla kaloja vedessä, katsella lokkien ja poutapilvien liitoa sinitaivaalla, kuunnella kesätuulen huminaa, laineitten loisketta tai luonnon hiljaisuutta. Eikö se ole lomalaisen onnea? Saa oleilla rauhassa, vapaana kellon orjuudesta. Eikö se ole juhlaa kaikille työn uuvuttamille? Tuntea olevansa osa luontoa on elämys, jota ei mikään muu voi korvata.

Kesälomalaisen onni kuuluu Jumalan järjestykseen, jonka muuttamiseen ei tämänkään ajan ihmisellä ole varaa. Riittävän levon laiminlyöminen ja luonnosta vieraantuminen ovat kuin velaksi elämistä. Velka tulee aikanaan maksettavaksi. Se maksetaan ihmisen terveyden ja tasapainoisuuden tililtä.

Kesälomalaisen evankeliumi on Matteuksen 11. luvussa:

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." 

Moni on elämässään ponnistellut paljonkin kelvatakseen Jumalalle. Jumala tietää tuon työn vaikeuden. Hän tuntee uupuneen ja pettyneen taakan. Hän kutsuu väsyneitä ja toivonsa menettäneitä luokseen. Jeesukseen uskomisen peruselämys on oivallus: kaikki on jo täytetty. Työ on tehty. Lepo on jo valmistettu. Te pääsette lomalle.

Lomalaisen sopusointu luonnon kanssa ja syntisen sopusointu Vapahtajansa kanssa ovat elämän ja voiman lähde. 

Jumalan siunausta kesääsi!

Antti Hiltunen, kirkkoherra

Turvapaikka

Loppukesän hellepäivä hellii koko olemuksellaan.
Vedessä viivyn,
samettinen savipohja kutittaa,
kortteet suorina rivistöinä.
Kireys irrottaa otettaan uupuneesta olemuksesta;
järven syli huokuu lepoa,
korento ilosta surraten,
kaikkensa antaen,
huomenna jo poissa.
Auringon tulikehrä valuu alas.
Tätä päivää en takaisin saa.

Näissä mietteissä tutkailin elämän ainutlaatuisuutta, katoavaisuuttakin. Viime aikojen koettelemukset omassa elämässäni ovat saaneet minut etsimään yhä enemmän turvapaikkaa, lohtua ja tukea.

Ihanan turvapaikan olen saanut kerta toisensa jälkeen löytää Jumalan, Isän Kaikkivaltiaan sylissä. Psalmi 91kertoo juuri tästä, Korkeimman suojeluksesta:

"Se, joka asuu Korkeimman suojassa ja yöpyy Kaikkivaltiaan varjossa, sanoo näin: Sinä Herra, olet linnani ja turvapaikkani. Jumalani, sinuun minä turvaan.
Hän levittää siipensä yllesi, ja sinä olet turvassa niiden alla."

Saamme turvautua kaikissa olosuhteissa Jumalaamme, Jeesuksen täytettyyn työhön ristinpuulla. Meitä kannattavat iankaikkiset käsivarret. Saakoon tämä jo täyteläinen kesä kauneudessaan hoitaa meitä kaikkia, jotka vielä olemme matkalla. Eilinen on mennyt, huomisesta emme tiedä, tänään auttaa Herra.

Elina Räsänen, kirkkovaltuutettu, Aarteet-rukouspiirin vetäjä

Yhteistä hyvää tekemässä

Yksi tiskaa, toinen kutoo ja kolmas leipoo, neljäs kuuntelee ja viides järjestää diakonian kirpputorin varastoa – sitten kenties vaihdetaan rooleja ja taas touhutaan. Onneksi seurakunta ei ole vain meidän työntekijöiden yhteisö, vaan se on meidän kaikkien yhteinen yhteisö. Niin monet tekevät niin paljon ja niin monen hyväksi. Kiitos teille kaikille jotka olette jo monessa mukana!

Elokuun toiselle viikonlopulle on nyt etsinnän alla talkooporukkaa ihan uudenlaisiin tehtäviin. Lähetyslentäjien, MAF:fin, museolentokone saapuu Viitasaarelle kolmeksi viikoksi. Afrikan mantereella yli kaksi vuosikymmentä palvellut kone tulee Hurrikaaniin nähtäville niin, että lauantaina 10.8. kokoamme koneen kuljetuksen jäljiltä ja syyskuun alussa puramme sen ja pakkaamme takaisin kuljetuskärryynsä. Kokoamiseen ja purkamiseen tarvitsemme vähintään kymmenkunta ihmistä ja näyttelyviikoille apuoppaiksi mielellään ainakin muutaman vapaaehtoisen. Lauantaina 10.8. koneen mukana saapuva lentokoneteknikko opastaa koneen kokoamisessa ja lisäksi kouluttaa opastovereikseni tulevat vapaaehtoiset. Jos tällaiset tehtävät vähänkään innostavat, niin laita minulle tekstiviestiä tai vetäise hihasta. Suurkiitos jo etukäteen kaikille kiinnostuneille!

Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri

Suven suloisuutta

Rantaheinät huojuvat tuulessa. Aurinko kimmeltää pienissä laineissa järvenselällä. Vesikirppu liukuu nykäyksittäin vedenpintaa pitkin. Lokit kirkuvat.

On niin kesä. Suvi on jo suunnilleen puolivälissä! Kuinka aika kiiruhtaakaan. Toisinaan se kyllä ihan mateleekin.

Onneksi maaseudulla on helppo napata hetkestä kiinni. Voi pysähtyä muutamaksi minuutiksi tarkkailemaan kesän kulkua. Jokohan räksällä on poikaset lennossa? Näkyykö leppäkerttuja? Tuoksuvatko ilmassa makeasti ojanpielikukat?

Muistatko, kun lapsena keräsit ahomansikoita timotein korteen? Miksi et tekisi sitä nytkin? Vielä on ahomansikoita, paikka paikoin kuten ennenkin.

Viitasaaren suvi on täynnään kesätapahtumia. Voit hyvällä syyllä noukkia parhaat tarjoukset kulttuurin ja huvitusten sarjasta kuten voi noukkia itselle hetkiä luonnossa.

Luonnossa. Luontoa ihminenkin on. Usein puhumme luonnosta ja ihmisistä kuin ne olisivat eri juttu. Samassa veneessä tässä kuitenkin ollaan.

Veneestä puheenollen. R-kioskilta saa lainata avainta seurakunnan veneisiin Vanhassa Kirkkosaaressa vierailua varten. Ota omat veneilyliivit mukaan ja souda saareen. Vanha hautausmaa on huiman upea kohde hiljaiseen vierailuun kenelle vain.

Suloista suvea sinulle!

Tuija Siidorow, srk:n tiedottaja

Mittumaari ja Jussi

Tällä viikolla on vihdoin juhannus, keskikesän juhla. Jos nyt on keskikesä, tarkoittaako se, että kesästä on enää puolet jäljellä? Nyt alkavat päivät lyhentyä ja pian on taas syksy.

Vai onko niin, että kesä on vasta aluillaan ja moni odottaa kesälomansa alkavaksi pian. Toivoisin, että lämpimiä kesäkelejä on edessä enemmän kuin mitä niitä on vielä takanapäin.

Meillä on paljon suomalaisia juhannusperinteitä, kuten juhannuskokko ja portaan pielien koristaminen juhannuskoivuilla. Olen kuullut, että jossain päin pystytetään pihaan myös juhannuskuusi, joka ei kuitenkaan muistuta juurikaan joulukuusta.

Juhannus on myös Johannes Kastajan syntymäpäivä ja siitä se on saanut nimensäkin. Johannes tarkoittaa samaa kuin ”Jumala on armollinen”. Johannes oli Jeesuksen sukulainen ja syntyi puoli vuotta aiemmin.

Luukkaan evankeliumin mukaan Johannes Kastajan isä Sakarias oli puhekyvytön, mutta sai poikansa syntymän jälkeen puhekykynsä takaisin ja lausui kiitoshymnin, joka tunnetaan Sakariaan kiitoshymninä. Virsikirjan virsi 259 "Kiitetty Herra, joka kansallensa” on muunnelma Sakariaan kiitosvirrestä. Siinä on säe, jossa Johannes Kastajan rooli Jeesuksen edeltäjänä kiteytyy:

”Johannes tietä tuli valmistamaan, Kristuksen saapumista julistamaan.”

Hyvää juhannusta!

Päivi Leivonen-Majaniemi, srk:n viestinnän tukiryhmän jäsen

Asiaa valehtelusta

Ajattelin kirjoittaa valehtelusta. Minua on pari kertaa yritetty mollata valehtelijaksi, mutta kun selvisi, että en ole valehdellut, tuli sen jälkeen anteeksipyyntöjä.

Pitäisi ottaa selvää ennen kuin syytellään. Minulle on pienestä pitäen opetettu, että valehteleminen on huonoimpia tapoja mitä voi olla. Siksi minä en tykkää yhtään valehtelusta. Raamattukin kieltää valehtelun. Valehtelulla saa aikaan paljon pahaa mieltä ja torailua. Siksi pitäisi pysyä totuudessa.

Minä kehotan olemaan ystävällinen kanssamatkaajille, se pitää mielen virkeänä. Olkaamme ystävällisiä kaikille ihmisille, joiden kanssa olemme tekemisissä.

Toivotan kaikille viitasaarelaisille Jumalan siunausta ja mukavaa kesää. Eletään sovussa.

Arvo Pietiläinen, kirkkovaltuuston jäsen Suovanlahdelta

Kesä

Pitkän talven jälkeen luonto on herännyt täyteen kukoistukseensa. Metsän puut kukkivat, jopa kuusetkin. Lehtipuiden alastomat oksat peittyvät lehtiverhoon. Pientareiden ruskea ruohomatto muuttuu raikkaan vihreäksi. Voikukkia keltakukintoineen puhkeaa kaikkialle. Pian tuuli pöllyttää itiöt uuteen asuinpaikkaan ja elämä jatkuu. Villilupiinit valtaavat värimattona tienvarsilta elintilaa. On kesä.

Auringonvalo ja odotettu lämpö saavat meidät hymyilemään. Kukkamekot, shortsit ja hauskat kesähatut ilmestyvät katukuvaan. Kahviloiden terassit täyttyvät iloisesti porisevista ihmisistä. Jäätelö, ensimmäiset mansikat ja makeat herneet tekevät kauppansa. Voinokare keitettyjen uusien perunoiden päällä on vastustamaton yhdistelmä. Ihan parasta.

On kiva uittaa varpaita rantavedessä. Istahtaa aurinkotuoliin ja seurata kiireettä vaikka lokkien lentoa tai muhkeiden poutapilvien kulkua sinitaivasta vasten. Saamme nauttia hetkestä. Mökkiläisten palattua rannoillakin on taas elämää. Kalastetaan ja kuoputetaan maata. Todellista mielenterapiaa ja irtiottoa arjesta. Maan tuoksu ja multa kynsien alla tekevät hyvää. Kasvimaallamme näemme kättemme työt.

Ja kaiken tämän on Luoja mahdollistanut meille.

Tarja Tarvainen, toimistosihteeri

Langaton yhteys toimimaan!

Helatorstai on mukava hengähdyspäivä juuri ennen koulujen päättäjäisiä. Se on sopiva hetki lisääntyvän valon ja kasvun ihmeen ihmettelylle.

Mutta mistä tällainen pyhä on tullut arjen keskelle? Helatorstai liittyy pääsiäiseen. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi ystävilleen monta kertaa. 40. päivänä pääsiäisestä eli helatorstaina he todistivat Jeesuksen taivaaseenastumista. Eli sitä miten ”pilvi vei hänet heidän näkyvistään”. Helluntaina puolestaan he kokivat Pyhän Hengen tulevan maan päälle ylläpitämään yhteyksiä ihmisten, Jumalan ja Jeesuksen välillä.

Ilmolahden kylältä olemme tulossa juhlimaan oikein lettupannujen kanssa. Olemme jakaneet kyläläisten kesken jumalanpalveluksen tehtäviä ja miettineet yhteisiä rukousaiheita. Mielessä pyörivät mm. ihmisryhmien välisten suhteiden kärjistyminen ja vihapuhe, jonka vähentämiseen toivomme tukea.

Rukous on sydämen puhetta. joka ei toki aina tarvitse edes sanoja. Kiitoksen tuomen tuoksusta ja valoisista illoista tai toiveen hyvästä satokesästä voi hyvin henkäistä ihan tässä lehteä lukiessakin.

Tervetuloa siis huomenna kirkkoon vahvistamaan ikiaikaisia langattomia yhteyksiä ja hämmästelemään pilvipalveluita!

Maria Kaisa Aula, kirkkovaltuuston jäsen Ilmolahdelta

Riemuylioppilas

Tänä keväänä saan viettää Riemuylioppilasjuhlia eli valkolakkini saamisesta on kulunut jo 50 vuotta! Kokoonnumme Porin entiseen tyttölyseoon juhlimaan tapahtumaa koulukavereiden kanssa, joista suurinta osaa en ole nähnyt puoleen vuosisataan. On sekä jännittävää että kutkuttavaa, tunnistaako vielä jokaisen ja millaisia elämäntarinoita itse kullakin on.

Vuonna 1969 olin omalta kylältäni ainoa valkolakin saaja eikä kouluun pääsy ollut itsestäänselvää pienen mökin tytölle. Olen kiitollinen opettajalleni, joka sai isäni viemään minut pääsykokeisiin huolimatta siitä, että koulu oli 20 kilometrin päässä ja veljeni oli aloittanut lyseossa paria vuotta aikaisemmin. Ei ollut kunnallista koulua, vaan matkat, kirjat, ruoka, kaikkeen oli vanhemmiltani löydyttävä rahat, lukukausimaksu oli ainoa mistä saimme vapautuksen. Kouluun pääsyn olen kokenut parhaana asiana, jonka olen vanhemmiltani saanut. Isänikin olisi varmasti menestynyt koulussa, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus. Kiitos, että annoitte sen minulle!

Opiskelu on avartanut maailmankuvaani ja antanut paljon hyviä asioita elämääni.

Minulla on tapana lukea useampaa kirjaa yhtä aikaa ja kirjanmerkkeinä ovat löytäneet paikkansa monet postin tuomat kortit, jotka tänä päivänä ovat yhä harvinaisempia. Onneksi minulla on vielä ystäviä, jotka harrastavat oikeiden korttien lähettämistä ja monesti ne ovat niin kauniita, ettei niitä raaski hävittää tai niiden lähettäjä tai viesti on merkityksellinen.

Kirjanmerkkinä tuli vastaan myös laulun sanat, jotka ovat tulleet minulla rakkaiksi ja joihin yhä uudelleen palaan. Laulun sanojen kirjoittajalla on ollut mielessä maailmalle lähetystyöhön lähtijä, mutta mielestäni se on toivon tuoja ja voiman antaja jokaiselle kristitylle tavallisen arkipäivän keskellä:

”Lähde matkaan rohkeasti pelkäämättä huomista.

Herra johtaa loppuun asti, Hän on aina mukana.

Joka päivä tien Hän näyttää vierelläsi kulkien.

Voimalla Hän sinut täyttää askeleesi siunaten”

Raija Kuronen, jumalanpalvelusryhmän vetäjä, kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen

Kiitos ja onnea!

Meillä on monta aihetta kiitokseen ja onneen. Olemme päässeet uuden kesän kynnykselle.

Kevään juhlakausi alkoi pääsiäisestä - Kristus on ylösnoussut. Seuraavana vietimme kansallista veteraanipäivää. Vappu aloitti toukokuun, joka on opiskelijoiden ja työn juhlaa.

Toukokuun toisena sunnuntaina juhlimme äitien ja mummojen päivää. Helatorstai on kirkollinen juhlapäivä.

Kesäkuun alussa juhlistamme koulujen ja oppilaitosten lukukauden päättymistä. Monet onnekkaat saavat ensimmäisen - tai uuden - työpaikan. Helluntaita vietämme Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi.

Syntymän ja kasvun ihmeen näemme luonnossa ympäri vuoden. Saamme viettää kaste-, syntymä- ja nimipäiväjuhlia.

Juhannus on Johannes Kastajan päivä sekä Suomen lipun päivä.

Osalle on onnenpäiviä rippileiri, konfirmaatiojuhlaan osallistuminen ja muisteleminen.

Avioliittoon vihkiminen ja hääjuhlat halutaan usein viettää myös kesäkaudella.

Joka vuosi myös ahkeria henkilöitä jää ansaitulle eläkkeelle.

Elämän arkea on elämässämme eniten. Ollaan kiitollisia ja onnellisia jokaisesta päivästä. Pidetään hyvää huolta itsestämme ja läheisistämme. Leppoisaa ja siunattua alkavaa kesää.

Marjatta Ruuska, kirkkovaltuuston jäsen ja kirkkoneuvoston vpj.

 

Virsikirja, aarre keskellämme

Seurakunnan toimitilat ovat siitä(kin) kivoja, että niissä on aina virsikirja käden ulottuvilla.

Kansan puheenparressa kuulee vielä nykyisinkin usein puhuttavan ”uudesta” virsikirjasta, vaikka ikää tällä kirkkomme toisella peruskirjalla on jo reilut kolme vuosikymmentä. Tämän, nyt käytössämme olevan virsikirjan peruskivi muurattiin jo v. 1973, kun kirkolliskokous asetti komitean valmistelemaan ehdotusta uudeksi virsikirjaksi. Monien vaiheiden ja muutosten jälkeen 13.2.1986 eli 13 vuotta myöhemmin kirkolliskokous ylimääräisessä istunnossaan hyväksyi ehdotuksen.

Kirjan myöhempiin painoksiin on lisätty tekstejä ja lauluja eri käyttötarkoituksiin. Vuonna 2015 otettiin käyttöön entisen rinnalle 78 virttä sisäl-tävä lisävihko, joka hienolla tavalla huomioi virsiteksteissä vähemmälle huomiolle jääneitä asioita kuten kielet, kansainvälisyys, ympäristönsuojelu, kaupunkilaisuus, talvi, jne.

Hyvä lukija. Sinunkin hyllystäsi löytyy varmaan tämä ”uusi” virsikirja. Suosittelen että hankit myös em. lisävihkon. Kokonaan uuden virren oppiminen voi olla hankalaa, jos ei nuotteja taida. Vaikka laulaminen ei aluksi onnistuisikaan, aina voi lukea tekstejä.

On hyvä, että useimmat seurakunnan tilaisuudet, myös kokoukset, aloitetaan veisuulla ja rukouksella. Mieli tyyntyy, kun saamme jättää itsemme, toisemme ja käsiteltävät asiat kaikkivaltiaan Jumalan hyvään ohjaukseen.

Lukuisista suosikkivirsistäni haluan jakaa kanssasi virren n:ro 165, ”On suuri ihme seurakunta Herran”. Koska Ristipistoille varattu tila on rajallinen, toivon että etsit sen omasta kirjastasi. Tämän hienon virren voimaannuttavin sanoin ja sävelin toivotan sinulle hyvää ja siunattua kevättä.

Eero Pulkkinen, kirkkovaltuuston pj.

 

 

 

 

Paluu Ristipistoja -sivulle