Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

 

Rakkauden askelia valoisassa hämärässä

Sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus kehottaa yksiselitteisesti: ”Rakastakaa toisianne”. Rakkaus kuuluu sanoissa, mutta toteutuu teoissa sanojen takana. Olen pohtinut paljon lähimmäisenrakkautta, sanoja, tekoja ja ulosvuodetun viestinnän ajoittaista myrkyllisyyttä.

Viime viikolla noin 160 nuorta kiersi Areenalla Camera Obscura -labyrintin käytäviä, pohti omaa itsetuntoaan ja jaksamistaan. Monet myös miettivät kanssaihmisten kohtaamista ja omaa kommunikointiaan. Nuorten itsetunto- ja mielenterveysprojekti herätti myös joissain tahoissa kysymyksiä. Miksi seurakunta oli isännöimässä ja yhteistyössä toteuttamassa moista toimintaa, eiköpä julistaminen ole päätehtävämme? On, Jeesus on Herra ja Raamattu on kirjoitettu sen takia, että uskoisimme Jeesuksen olevan Jumalan pojan ja vapahtajamme synnin ja kuoleman alta.

Tämän sanomisen jälkeen meidän ja minun tehtävänä on rakastaa ihmisiä Jumalalle. Kanssa kulkea, ohjata, avustaa, rukoilla ja rohkaista löytämään viisauttaan ja voimiaan. Tämän ohella armo saa tulla todeksi ja kenties oivallus armon tarvitsemisesta herää Pyhän Hengen vaikutuksesta. Siispä ottakaamme rakkauden askelia arkielämän valossa ja hämärässä.

Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja

Urkujen sisältä alttarin äärelle

Viime viikolla parisen kymmentä tulevan kesän riparilaista kävi kirkonmäellä kirkkoseikkailemassa. Tai no ehkä seikkailu on toteutukseen nähden hieman mahtipontinen sana, mutta luulenpa heidän nähneen kirkkoa hieman poikkeuksellisista näkökulmista. Riparilaiset saivat muun muassa vaeltaa vanhojen urkujen sisäkäytävän kautta kirkon torniin. Tornista löytyi kirkonrakentajien muisteluita ja tervehdyksiä meille tulevien sukupolvien seurakuntalaisille. Nuoret poikkesivat myös urkujen, lähetyskynttelikön, saarnastuolin, kirkkotekstiilien, sakastin historiallisten esineiden ja vanhojen kirkkojen kuvienkin äärelle.

Kotikirkkomme remontti on tuota pikaa alkamassa ja sen edellä nuorilla oli nyt tilaisuus hieman perehtyä tutun ja silti hieman mystisen rakennuksen saloihin. Historiantuntemuksen, sukupolvien ketjun ja nykypäivän on hyvä kulkea käsi kädessä, siten me kaikki tuomme yhteiseen kasvuun oman osuutemme. Nyt nuoret ehättivät ensimmäisinä tutustumiskierrokselle, mutta ensi vuodelle suunnittelemme uudelleen avautuvien kirkonovien myötä laajempia tutustumis- ja seikkailukuvioita myös kaikenikäisille seurakuntalaisille.

Siunaavin kevätterveisin,
Alpo Syvänen

Matka jatkuu 

Niin se vain tuli tämäkin päivä, että on tullut aika kiittää Viitasaaren seurakuntaa menneistä kuudesta vuodesta. Jään sunnuntain jälkeen lomalle ja muutan toukokuun alussa Muurameen, jossa aloitan työt kasvatuksen kanttorina. Viitasaarella on ollut hyvä olla ja elää, ja kiitos siitä kuuluu sinulle, joka otit minut vastaan lämmöllä. Kiitos, seurakuntalaiset, rakkaat pienet ja isot kuorolaiset, upeat nuoret ja ihana pikkuväki! Kiitos, mahtavan upeat työkaverit innostuksesta, hassuttelusta ja myötäelämisestä! Kiitos, ystävät, kun teitte tästä kaupungista kodin! Kiitos, ViiSu, kesäaikojen liikuttamisesta! Kiitos, Isoahon hiihtoniilot, mahtavasta kirittämisestä ja parhaista suksien voiteluvinkeistä! Kiitos, melojat, leppoisista kesäilloista järvellä! Ja ennen kaikkea, kiitos, Elämän Antaja, ihan kaikesta!  

Pekka Simojoki kirjoittaa laulussaan: ”Siskot, veljet, riemuitkaamme! On Kristus kuninkaamme. Kun erkanemme, vierelle hän jää. Hänen kanssaan matkaa teemme, hän kuivaa kyyneleemme, hän merten yli meidät yhdistää.” Taivasmatka jatkuu loikkien, laulaen, hiihtäen, metsässä rämpien ja ihmetellen. Moikataan, kun tavataan! Jos ei täällä, niin viimeistään perillä. 

Rakkaudella, Anna-kanttori

Kun kinos sulaa, mitä teillä näkyy?

Näinä päivinä kinokset saavat kyytiä ja hankien alta alkaa paljastua kaikenlaista: roskia, lumen alle unohtuneita leluja, syksyllä sängeksi ajettua peltoa, leskenlehtiä. Maisema ei juuri nyt ole järin kaunis likaisine penkkoineen ja harmaanruskeine sävyineen. Silti kokemus kertoo, että pinnan alla idullaan on valtavan paljon kaunista, uutta ja hyvää. Tarvitaan vain lisää lämpöä, lempeitä tuulia ja valoa, että se kaikki pääsee esiin.

Perheneuvonnassa koen usein samaa tunnelmaa kuin huhtikuisessa maisemassa. Ajan mittaan kertynyt likainen lumikerros ja jää peittävät alleen sen hyvän ja ihmeellisen, mikä suhdetta on kantanut. Suhde kaipaa kipeästi lämpöä ja lempeyttä, jotta jälleen itsessä ja toisessa pääsisi esiin se herkempi puoli. Puhumattomat pettymykset, kertomatta tai kuulematta jääneet tarpeet, arvostuksen unohtaminen kinostuvat arjessa helposti. Yhdessä sitten lähdemme sulattelemaan jäätynyttä yhteyttä ja etsimään polkuja kevääseen, uusiin versoihin ja kasvun ihmeeseen.

Korona-aikana tapaamiset ovat etäyhteyksillä. Nyt ei ole mennyt matkoihin aikaa. Maakunnan perimmäisistä kolkista on yhtä nopeaa osallistua neuvotteluun kuin taajamasta.

Meissä jokaisessa on paljon kykyä kasvuun ja uudistumiseen. Niin kuin ihmissuhteissammekin.

Kevään ihmeitä elämääsi!

Pirjo Salminen, perheneuvoja

Ajanvaraus ti, ke ja pe klo 12.30-14 p. 044 774 7052
Perheasiain neuvottelukeskus Jkl, Viitasaari kuuluu alueeseen

Ei ole täällä

Leirikeskuksessa oli juuri päättynyt kurssi ja sille osallistuneet olivat lähteneet kotimatkoilleen. Hetkeä myöhemmin koulutuksen järjestäjät, jotka olivat vielä paikalla, havahtuvat hälytysajoneuvojen ääniin. He näkevät järven takana ambulanssien kääntyvän juuri sille tielle, jolle tiesivät monien kurssilaisten suunnanneen.

Kouluttajiin iskee pelko: ei kai kukaan meidän porukasta ole joutunut onnettomuuteen?  Toinen tarttuu puhelimeen myöhemmin toimistollaan. Hän soittaa sairaalaan ja kysyy, ketä sinne on tuotu hoidettavaksi tuosta onnettomuudesta. Jo kysyessään hän alkaa aavistella, että eihän tuollaista tietoa voida sairaalasta antaa.

Sairaalan työntekijä suostui kuitenkin siihen, että kun opettaja luki osallistujien nimiä, hän sanoi, onko täällä vai ei.  Lista käytiin läpi ja jokaisen kohdalla vastattiin: ei ole täällä. Kurssin vetäjä kiitti sairaalaan työntekijää ja oli hyvin helpottunut.

Hän ei edelleenkään tiennyt, missä henkilöt nyt olivat, mutta se ei ollut olennaista. Olennaista oli, että he olivat elossa ja turvassa.

”Ei ole täällä” on myös pääsiäisen iso ja iloinen uutinen. Enkeli sen aikanaan kertoi muutamalle naiselle ja siitä alkaen, pääsiäisestä toiseen sitä on toistettu. Ei ole täällä, hauta on tyhjä, Jeesus elää.

Elämä voittaa kuoleman ja valo pimeän myös tänä pääsiäisenä.

Antti Hiltunen, kirkkoherra

Hiljainen viikko

”Nyt liehuu viiri Kuninkaan ja loistaa ristin salaisuus. On Kristus kuollut, kuollessaan Hän voitti meille elämän. Ja kylkeen kaikkein pyhimpään on keihas haavan puhkaissut, ja Kristus uhriverellään voi kaikki synnit pestä pois.

Oi risti, loistat kirkkaana nyt purppurassa Kuninkaan. On paratiisin ruusuja nyt Golgatalle puhjennut. Hän kaikki kauhut helvetin on kuolemallaan voittanut,toi saaliin tuonelastakin ja maksoi lunnaat maailman.

Oi terve toivo ainoa! Vain ristiin katsoo syntinen. Myös kärsimyksen aikana me ylistämme Voittajaa.”

Tämä virsikirjan virsi on vuodelta 1603, ja tiivistää voimallisesti ja kauniisti pääsiäisen sanoman. Elämme nyt hiljaista viikkoa aivan kevään kynnyksellä. Pääsiäinen on itselleni perinteisesti ollutkin hiljentymistä, kuuntelemista ja luonnon heräämisen ihmettelemistä. Kaiken kuolleen täytyy väistyä, ja uusi saa sijaan tulla. Mustasta mullasta pilkistää jo pääsiäisruohoa. Elämä voittaa. Aina. Lopulta. Kristuksen kuolema ja ylösnousemus on avannut meille taivaan. Saamme uskoa kaikki syntimme anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Tämä on pääsiäisen sanoma! Ylösnousemus!

”Toivo on kuin lintu, joka aistii aamun sarastuksen alkaen varovasti laulaa, vaikka on yhä pimeää.” (R.Tagore)

Siunattua pääsiäisen aikaa kaikille!

Elina Räsänen, kirkkovaltuutettu, messuryhmien pj.

Iloa ja siunausta

Palmusunnuntaina meidän katseemme kääntyy jo hiljaisen viikon tapahtumiin. Jeesuksen ystäville päivä oli aikoinaan iloinen ja riemukas, he eivät vielä tienneet tulevan viikon tapahtumista. Samoin lapsille palmusunnuntai on iloinen virpomispäivä. Lasten ilo tarttukoon meihin aikuisiinkin. Palmusunnuntaina iloitsemme Jeesuksesta, joka ratsasti Jerusalemiin, jota kohdeltiin kuin kuningasta. Iloitsemme Jeesuksesta, joka on lähellä meitä ja tekee meidän matkastamme helpompaa ja maailmasta paremman. Virpomalla toivotamme siunausta ja välitämme tätä iloa eteenpäin.

Palmusunnuntai, hiljainen viikko ja pääsiäinen tulee tänäkin vuonna, vaikka emme voi virpoa samalla lailla kuin ennen, kokoontua suurella joukolla yhteen tai kasvomme ovat maskin takana piilossa. Ystävyys ja rakkaus tavoittavat myös etäisyyksien tai maskien takaa. Voit vaikka kulkea kirkon rantapolulla vaelluksen pääsiäisen kuvakertomuksen matkassa, voit soittaa ystävälle, laittaa viestiä ja kirkkoonkin pääset hiljentymään, kun muistat ilmoittautua paikalle. Voit askarrella pääsiäiskortin ja ilahduttaa sillä jotakin lähellä tai kaukana olevaa. Pääsiäisen ilo ja valo koskettaa ja siunaa.

Anna-Mari Kaskinen on tehnyt Uuden virpomislaulun 2021: Tahtoisin virpoa sinua.

(Laulu voidaan laulaa laulun Tahtoisin toivoa sinulle -sävelellä)

”Tahtoisin virpoa sinua, oksalla kauneimmalla.

Jumala sinua siunatkoon, matkaa kun teet taivaan alla.

Tahtoisin virpoa sinua, hyvyyden viestin toistaa.

Jumalan rakkaus ikuinen, saakoon nyt sinulle loistaa.”

Sari Toikkanen, lastenohjaaja

Mitä köyhyys on?

Köyhyys satuttaa, sillä se jättää jostakin paitsi. Pahimmillaan se jättää osattomaksi ruuasta (ei varaa ostaa), lämmöstä (ei rahaa sähkölaskuun) tai terveyspalveluista (ei rahaa lääkkeisiin). Asioita voi jäädä hoitamatta, kun ei ole varaa pitää puhelinta.

Voi olla myös aineetonta köyhyyttä kuten harrastuksista ulos jäämistä. Voi tuntua, että on jäänyt ulos kaikesta.

Digimaailma eriarvoistaa. Pankkiasiointi on kalliimpaa konttorissa kuin netissä. Liikkuminen maksaa. Sähköisiä hakemuksia ei voi tehdä, jos ei ole taitoa ja yhteyksiä. Paperihakemusten käsittely on hidasta.

Asumisesta voi tulla tuplakulut, kun syrjäkylän kotia ei saa myytyä ja hoivakodissa eläminen maksaa. Vuoden alku on vaikeaa, kun maksukattojen kertyminen alkaa alusta.

Usein ikäihmiset eivät halua puhua köyhyydestä. He voivat hankkia lapsille ja lastenlapsille muistamisia ja tukea lomia jopa velkarahalla.

Tilannetta voi olla läheisenkin vaikea tunnistaa. Onkin hyvä välillä keskustella esimerkiksi juhla- ja lahjatavoista perheessä, kuitenkin niin, ettei kenenkään itsekunnioitus joudu vaaraan.

Korona toi lisäongelmia. Voiko tilata ruokaa vai maksaako kuljetus liikaa? Tarjoa apuasi!

Yhteisvastuukeräykseen osallistumalla autat tiukoilla olevia vanhuksia.

Tuija Siidorow, tiedottaja

Voit lahjoittaa näiden kautta: yhteisvastuu.fi/viitasaari tai mobilepay 38681.

 

​​​Paluu Ristipistoja -sivulle