Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

KIITOS!

Olen kuullut, kiitos ukrainalaisen ystäväni Lenan, olevani Anneli-enkeli. Olen kiitollinen, että paikkakunnallamme on valtava joukko auttavia enkeleitä, teitä, jotka annatte aikaanne monin tavoin toisen auttamiseen tai teitä, jotka annatte materiaalista apua eteenpäin annettavaksi. Kiitos tästä kaikesta!!

Joulun aikaan sukkien ja muiden neuleiden lämpöä välitettiin monelle. Jouluiloa lapselle keräyksen lahjoja jaettiin 120 lapselle. Lahjakortteja, ruokakasseja, kauppojen, koulun ja Karonkan ruokaa jaettiin isolle joukolle . Kirpparin lahjoituksin on moni vaatetettu ja koti sisustettu. Ukrainalaisten tulo synnytti valtavan auttamisaallon. Teidän jokaisen lahjoittajan avulla ukrainalaisten kodit on sisustettu ja heitä vaatetettu ja autettu.

Moni antaa myös aikaansa toisten auttamiseen. Jokainen pieni ja iso apu on tärkeää: pienten kerholaisten ilon tuonti vanhuksille, koululaisten hyvän tekemisen tempaus, kirpparilla auttaminen, saattohoidon vapaaehtoisuus, ruokajaoissa auttaminen, musiikilla ilon tuonti… Niin paljon auttamista, jota en edes osaa luetella, jokainen lahjoillaan ja taidoillaan omalla paikallaan.

Jatketaan tällä linjalla! Muistetaan edelleen Jeesuksen opetus, tee toiselle niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän! KLS-bändin Ilo-biisin sanoin: ”Kasvata siivet selkäsi, Sinä voit olla enkeli.” Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme ja ollaan enkeleitä toisillemme!

Anneli Palonen, diakonissa

 

Kun pääsis isomummon kanssa kirkkoon

Joulusta vielä. Se tuli, oli ja meni. Tässä joulussa oli kuitenkin jotain erilaista. Kuten Ukrainan sota ja ainainen pula sähköstä. Ja minä voin kävellä ilman sauvoja leikkauksen jälkeen. Sitä rukoilin, kiitos Taivaan Isä.

Toinen asia, josta olen otettu, on teinipoikien toive, kun oli kysytty, että mitäs lahjatoiveita on. ”Kun pääsis isomummon kanssa kirkkoon.” Eipä ollut helppoa järjestää, kun yhteistä aikaa ei meinannut löytyä. Matkakin oli pitkä. Toinen vielä sairastui, mutta oltiin sentään joululauluissa kappelilla. Vietiin kynttilöitä haudoille ja tehtiin sukuselvitystä, että miten kukin meihin liittyy. Sovittiin, että mennään kevätpuolella oikein messukirkkoon.

Mielestäni tämä on tärkeää, tykkään itse käydä kirkossa ja toivon, että nuoretkin kiinnostuisi kuulemaan Jumalan sanaa. Ja isomummolla on aikaa lähteä mukaan. Kirkossa mieli rauhoittuu ja yhdessäolo on mukavaa. On hyvä yhtyä yhteiseen rukoukseen. Kiittää menneestä ja toivoa hyvää tulevaan. On lohdullista tietää, että olemme kaikki Taivaallisen Isän huomassa, niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.

Eeva Koivumäki, seurakuntalainen

Kaste

Tässä kohtaa kirkkovuotta teemana on kaste. Ef. 4: 4–5 "On yksi ruumis ja yksi Henki. Samoin on vain yksi toivo, ja siihen teidät on kutsuttu. On yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste."

Kasteen sai myös Jeesus. Matt. 3: 13–17 ”Silloin Jeesus tuli Galileasta Jordanille Johanneksen kastettavaksi. Johannes esteli ja sanoi: ’Sinäkö tulet minun luokseni? Minunhan tässä pitäisi saada kaste sinulta.’ Jeesus kuitenkin sanoi: ’Suostu nyt, sillä näin meidän kuuluu tehdä.’ Niinpä Johannes suostui kastamaan hänet. Heti kasteen saatuaan Jeesus nousi vedestä. Samassa taivaat avautuivat ja Jeesus näki, miten Jumalan Henki laskeutui hänen päälleen kuin kyyhkynen. Samalla taivaista kuului ääni: ’Tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen kiintynyt.’”

Apostolien teoissa Filippos, Pyhän hengen kehotuksesta, kohtaa matkallaan etiopialaisen miehen, eunukin, joka oli Etiopian kuningattaren eli kandaken hovimies ja vastuussa koko tämän omaisuudesta. Apt. 8: 36–38: ”Kun he kulkivat tietä eteenpäin, he tulivat veden äärelle. Silloin eunukki sanoi: ’Katso, tuossa on vettä. Voitko kastaa minut? Estääkö mikään?’ Eunukki käski pysäyttää, ja he laskeutuivat vaunuista ja astuivat veteen. Sitten Filippos kastoi hänet.”

Kasteessa meidätkin on liitetty seurakunnan jäseniksi - Kristukseen ja hänen kirkkoonsa.

Tero Leppämäki, seurakuntalainen

Loppiaisena

Huomenna ei ole mikään normiperjantai vaan loppiainen, pyhäpäivä siis. Loppiaisena muistellaan tietäjiä, jotka jostain idästä tulivat pientä Jeesusta tapaamaan. Heidän retkestään Betlehemiin kerrotaan Matteuksen evankeliumin 2. luvussa.

Loppiaisen kertomuksessa huomioni kiinnittyy yhteen asiaan. Tietäjät pääsevät tähden johtamina oikeaan suuntaan, ”sinne päin”. Mutta Jeesuksen löytämiseen tarvitaan sitä, että tutkitaan kirjoituksia. Herodeksen koolle kutsumat asiantuntijat löytävät profeetan sanat, että messias syntyy Betlehemissä. Tarkka osoite löytyi Raamattua lukemalla.

Edelleen Jeesus löytyy parhaiten Raamatun sivuilta. Toki tähtiä ja muita luonnon ihmeellisyyksiä seuraamalla voimme saada aavistuksen Luojasta. On luonnollista, että luonto johtaa meidän ajatukset myös yliluonnollisiin asioihin. Silti paras ja luotettavin tieto Jumalasta löytyy Raamatusta.

Oletko tehnyt vuodelle 2023 uuden vuoden lupausta? Asettanut itsellesi jotain hyvää tavoitetta? Oletpa tai et, niin rohkenen ehdottaa: voisiko tämä vuosi olla sellainen, jolloin tarttuisit Raamattuun säännöllisemmin. Ota käteesi kirja tai älylaite, avaa ja lue. (Niin ja tietenkin Raamattua voi myös kuunnella äänikirjana.) Jumalan sanat auttavat Sinua pysymään tiellä ja löytämään jotain todella arvokasta. -Ihan niin kuin tietäjiä aikoinaan.

Toivotan antoisia luku- tai kuunteluhetkiä ja hyvän Jumalan siunausta vuoteen 2023.

Antti Hiltunen, kirkkoherra

Sama harjoitus uudelle vuodelle

Kun vuosi vaihtuu uudeksi, pysähdymme usein hetkeksi menneen ja tulevan risteyskohtaan. Mitä oli, miten meni viime vuonna? Mitähän on tulossa tulevana, muuttaisinko jotain elämässäni?  Kun vuodenvaihteita on laillani takana alun kuudettakymmenettä, tiedän jo, että vuosilukujen vaihtumisesta huolimatta jokainen meistä pysyy ihan samana ihmisenä. Jokaisella meillä on omat kehitystarpeemme, usein varsin sitkeästi samat.

Itse haluan tulevanakin vuonna opetella Kultaista sääntöä. Jeesuksen antama elämän ohjenuora sopii meistä jokaiselle, kaikkiin elämänvaiheisiin. Vuorisaarnaan sisältyvä opetus "Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” on toimiva työkalu toisen ihmisen rinnalla kulkemiseen. 

Kun ajatukseni ovat solmussa, toivon, että joku kuuntelee, kun haparoiden selkiytän niitä sanoiksi. Kun minua pelottaa, tarvitsen rohkaisua. Kun tekemistä on enemmän kuin ehdin tai jaksan tehdä, toivon jonkun ojentavan auttavan kätensä, pyytämättä. Toivon myös, että minulta pyydetään apua, jos en avuntarvetta ymmärrä. Ja tietysti haluan jonkun nauramaan kanssani!

Pysähdytään toistemme rinnalle. Tällä kertaa sain istahtaa aamuhetkeksi kirjaamaan ajatuksiani Jussin kiireitä helpottaakseni.

Siunattua uutta vuotta toivottelee pastorska Summala

Eeva Summala

Joulurauhaa!

Joulukorteissa on monenlaisia ilmaisuja: iloista, hyvää, ihanaa, valkoista, rauhallista joulua. Haluan itse toivottaa joulua nyt tuolla viimeisellä adjektiivilla.
Haastava vuosi alkaa olla lopuillaan. Enemmin kuin moniin vuosiin suomalaisissakin kodeissa ja seurakunnissa on rukoiltu rauhan puolesta. Onhan toki sotia riittänyt maailmalla kaiken aikaa, mutta lähellä oleva taistelukenttä on tuonut rukouksen ajankohtaisemmaksi ja konkreettisemmaksi.
On ollut mielenkiintoista kuulla sodan ajan jouluista rintamilla, miten sielläkin aseet vaikenivat ja Enkeli taivaan -virsi kajautettiin ilmoille korsusta tai juoksuhaudasta. Rauha oli jotenkin koettavissa äärimmäistenkin olosuhteiden keskellä.
Rauha liittyi joulun sanomaan jo alun perin. Enkelin ympärillä oleva taivaallinen sotajoukko ylisti Jumalaa sanoen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita hän rakastaa”. Rauha ei tarkoita tässä vain sodan vastakohtaa, vaan sopusointua ja harmoniaa Jumalan ja ihmisen välillä ja sitten myös ihmisten keskinäisissä suhteissa ja sekä myös luomakunnan suuntaan.
Jeesus sanoi: ”Minun rauhani, sen minä annan teille”. On kyse rauhasta, joka ei aina liity ulkoisiin olosuhteisiin tai edes tunteisiin. Sydämessä oleva rauha rakentuu luottamukseen siihen, että Jumalalla on hyvä tahto meitä ja minua kohtaan. Se rakentuu luottamukseen siihen, että saa elää anteeksiantamukseen turvaten niin tänään kuin huomennakin.
Rauha kodeissa ja perheissä heijastuu koko yhteiskuntaan ja myös päinvastoin, maailman myrskytessä on hyvä, jos on paikka mihin saa tulla turvaan ja suojaan. Tätä Vapahtajan tuomaa rauhaa toivon erityisesti niihin koteihin, joissa ei juuri nyt syystä tai toisesta tuota rauhaa näy.

Rauhallista joulua!

Piispa Matti Salomäki

 

 

Paluu uusimpaan julkaisuun