Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

 

Lasten oikeuksien päivä 20.11. 2020
”Lapsilla on oikeus tulevaisuuteen.”

Herra,

Rukoilemme kaikkien lasten puolesta. Siunaa heitä kaikkialla maailmassa.
Varjele jokaista pientä lasta ja auta, että lapset saisivat elää vapaina huolista ja murheista.
Suojaa heitä kaikilta vaaroilta ja vahingoilta.
Anna vanhemmille viisautta ja voimaa huolehtia lapsistaan.
Anna vanhemmille voimaa kasvattaa lapsia läpi heidän lapsuutensa ja nuoruusvuosien ja auta lapsia kasvamaan vastuullisiksi aikuisiksi.
Anna vanhemmille tueksi muita lähellä olevia aikuisia: isovanhempia, kummeja ja ystäviä.
Anna viisautta ja rohkeutta lasten kristilliseen kasvatukseen.

Sinä, Jeesus sanoit:
”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä.”

Anna meidän toimia niin, että ennemmin tuomme lapsiamme sinun eteesi ja pyydämme, että sinä siunaisit heitä.
Anna jokaiselle lapselle enkelien siipien sipaisuja.
Anna heidän kasvaa turvassa ja tulevaisuuteen luottaen.
Anna unelmia. Anna toivoa.

Aamen.

Sari Toikkanen, lastenohjaaja
Viitasaaren seurakunnan varhaiskasvatus

Nalle sylissä

Lapselle nalle on totisinta totta. Nallen tai muun unikaverin nimi voi olla vaikka Artturi-nalle tai Leijona nimeltä Tiikeri, kunhan se on lapsen itsensä keksimä ja siksi täydellinen sellaisenaan. Nalle tuo turvaa. Nalle kainalossa ujoinkin lapsi uskaltaa vähän enemmän. Nallen sylissä pitäminen on kuin pitäisi omaa turvatonta itseä sylissä ja unikaverin merkitys onkin lapsen psyyken kehityksessä varsin merkittävä.  

Pidin taannoin nallenpäivän muskaria. Kaikilla lapsilla oli oma unikaveri mukanaan. Tallusteltiin pikkukarhun askelin ja soitettiin rumpuja. Kesken soiton yksi pikkukarhu laittoi yllättäen rummun syrjään ja käpertyi talviunille pää muskariopen jalkaa vasten. Hetken lepäilyn ja silittelyhuomion jälkeen jaksoi taas reippaasti rummuttaa muiden mukana.  

Mietin, että olisiko meillä aikuisilla opittavaa näistä pienistä? Jeesukselle lapset olivat erityisen tärkeitä. ”Tulkaa lasten kaltaisiksi”, hän sanoi. Olisiko lapsen kaltaisuus sitä, että uskaltaisin tänään olla lapsen tavoin aito oma itseni ilman kovaa kuorta? Olisiko se sitä, että uskaltaisin ilmaista rukouksessa myös Jumalalle aidoimmat tunteeni, kipuni ja iloni luottaen siihen, että hän ei suutu, vaan kuulee ja pitää huolta?  

Anna Karjalainen, kanttori

 

Terveisiä aluekeskusrekisteristä!

Lapuan hiippakunnan aluekeskusrekisteri aloitti toimintansa tämän vuoden alusta.  Viitasaaren lisäksi siihen kuuluu 34 sopijaseurakuntaa.

Aluekeskusrekisterin tehtävänä on ylläpitää sähköistä jäsentietojärjestelmää, hoitaa kirkollisten toimitusten rekisteröintejä sekä tarjota virkatodistus- ja sukuselvityspalveluja. Näiden kirkkoherranvirastojen tehtäviin kuuluneiden palvelujen keskittäminen aluekeskusrekisterin hoidettavaksi on ollut merkittävä ja suuri muutos.

Toiminnan käynnistäminen on vaatinut paljon sopeutumista niin seurakuntalaisilta kuin myös meiltä työntekijöiltä. Koronapelon vuoksi pitkä etätyöaika on ollut yksinäistä puurtamista ja sosiaalista eristäytymistä työyhteisöstä. Viikoittaiset videopalaverit eivät korvaa fyysisiä kohtaamisia. Tärkeintä on kuitenkin turvata toiminta ja asiakaspalvelu myös poikkeusolojen vallitessa.

Suuressa yksikössä työmäärä on sekä rekisteröintien että tietojen luovutusten suhteen moninkertainen verrattuna yksittäisen seurakunnan palveluihin. Tämä luonnollisesti aiheuttaa ruuhkaa ja pidentää toimitusaikoja. Molemminpuolista kärsivällisyyttä tarvitaan. Aluekeskusrekisterin kehitystyö jatkuu ja tavoitteena on, että valtakunnallinen KirDi -sukuselvityspalvelu on käytössä kaikissa seurakuntien aluekeskusrekistereissä vuoden 2022 alusta alkaen.

Tarja Tarvainen
rekisterisihteeri, Jyväskylän aluetoimisto

Mietteitä pyhäinpäivän alla 

Tulevana lauantaina kynttilät syttyvät hautausmailla. Monet pysähtyvät läheisten haudoille muistelemaan rakkaitaan. Monelle haudalla käynti tuo lohtua, voi hiljentyä ja kertoa tunteistaan, ahdistuksestaan ja kaipuustaan. Kristitty saa lohtua ja toivoa myös uskontunnustuksen sanoista: ”Uskon Pyhään henkeen, Pyhän yhteisen seurakunnan, Pyhäin yhteyden, syntien anteeksi antamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.” Usko antaa toivon siitä, että epätäydellisinäkin voimme luottaa Jumalan hyvään tahtoon meitä ja läheisiämme kohtaan. Uskontunnustuksemme mukaisesti uskomme, että kerran saamme kohdata rakkaamme iankaikkisuudessa taivaassa.  

Pyhäinpäivä muistuttaa meille annetun ajan ja elämän rajallisuudesta. Ajatuksissani olen niiden viitasaarelaisten luona, jotka ovat joutuneet luopumaan rakkaista, läheisistä ihmisistä. Toivon, että jokaisella olisi lähellä ihmisiä, joiden kanssa jakaa surua. Toivon myös, että meillä olisi rohkeutta pysähtyä surevan kohdalle, kulkea hetken matkaa rinnalla. Suuria sanoja ei tarvita, pienetkin voivat olla suuria. 

Pyhäinpäivän illassa syttyvät kynttilät muistuttavat myös siitä valosta, joka joulun lapsessa, Jeesuksessa, tuli maailmaan. Tästä profeetta Jesaja kirjoittaa: ”Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valon. Niille, jotka asuvat kuoleman varjojen maassa, loistaa kirkkaus.”  

Jussi Summala, seurakuntapastori

Olisiko aika purkaa kuormaa?

Kun kotona tai lähipiirissä joku juo ongelmaksi asti, seuraukset kantavat läheiset. Moni kuorman alle jäänyt kuvittelee, että toinen lopettaa, kunhan hoitaa asioita hänen puolestaan ja on mieliksi. Näin ei käy.

Huolehtija vahtii vaativan läheisen tarpeita - kunnes hukkaa omat rajansa, eikä enää tunnista omia tarpeitaan. Voimat loppuvat. Syntyy itsensä uhranneita puolisoita, tyhjäkatseisia nuoria, näkymättömiä lapsia; sivuutettuja. 

Sisuksia jäytävä paha olo etsii ulostietä. On pakko purkautua, vaikka sitten räyhäämällä, tai tarttumalla itse pulloon, pilleriin tai piikkiin – kun ei millään tunnu olevan väliä.

Häpeä ja huoli eivät jätä lasta, jonka vanhempaan ei voi luottaa. Varuillaan olo seuraa muihinkin suhteisiin. Voi käydä niin, että alkoholistin lapsi perustaa perheen alkoholistin – tai työnarkomaanin – kanssa. Tuttuus  vetää puoleensa, kun muusta ei tiedä.

Ilman tukea kasvaneen nuoren kantokyky voi elämän murrosvaiheissa katketa. Liian pitkään, liian vähällä hoivalla ja huomiolla kasvanut väsyy suorittamisen taakan alla. On vaikea oppia luottamaan muihinkaan. Äidin syli, isän hyväksyvä hoiva ja heidän rakentamansa kodin turva luovat pohjaa lapsen kasvulle. Sen puutetta huutaa masentunut, yksinäinen – niin, se juovakin?

Kierteen voi katkaista. Sinä, joka olet juovan tai toipuvan alkoholistin puoliso, sisarus, lapsi tai ystävä, älä jää potemaan turhautumistasi itseksesi. Al-Anon -ryhmässä askelletaan luottamuksella omia tunteita kohti. Ryhmässä läheiset jakavat kokemaansa, voimaansa ja toivoaan. Siinä on tilaa sinulle, joka olet jäänyt pullon varjoon. Kysäise diakoniatyöntekijöiltä lisää, ja paikka alkoholistien läheisten ryhmässä on sinun.

Päivä kerrallaan, siskot ja veljet, voi luottamusta oppia. ”Vaikka minä kuljen ahdingosta ahdinkoon, Sinä annat minulle voimaa elää.” Psalmista 138.

Marjaana Kotilainen, diakoniatyön tukiryhmän pj.

Mä en sinne haukuttavaksi lähde 

 Kun parisuhde köhii, pettymykset ja tyytymättömyys purkautuvat usein syytöksinä ja moitteina. Mitä enemmän kuonaa on kertynyt, sitä vaikeampaa asioita on puhua ja tutkailla rauhassa. Usein ulkopuolisen näkökulma ja puheenjohtajuus antaa paremmin tilaa kaikille osapuolille tulla kuulluksi. Kolmannen läsnäolo tekee turvallisemmaksi nostaa esiin kipeitäkin asioita. 

Perheneuvojana tapaan pariskuntia monenlaisissa elämäntilanteissa. Usein jompaakumpaa pelottaa tulla, koska oletuksena on tulla ripitetyksi vieraan ihmisen edessä. Pari- tai perheterapia ei kuitenkaan ole oikeussali, jossa jaetaan tuomioita. Varsinaisena asiakkaana on se osapuolten välinen ihmissuhde, sen toimivuus tai toimimattomuus. Suhteen hyvinvoinnista molemmat ovat osaltaan vastuussa ja yhdessä voidaan tutkia, miten omat tulkinnat ja käytös siihen vaikuttavat.  

Kirkon perheneuvonta tarjoaa ammattiapua perheiden ja parisuhteiden vaikeuksiin sekä perheasioiden sovitteluun erotilanteissa. Lähisuhdeväkivaltatilanteissa apua on saatavilla niin uhreille kuin tekijöille. Perheneuvonnan palvelut kustannetaan kirkollisveroin ja ne ovat asiakkaille maksuttomia. Pohjoisen Keski-Suomen alueella vastaanottoja on Viitasaarella, Äänekoskella ja Saarijärvellä. 

Tukea on saatavilla, älä jää yksin.  

Pirjo Salminen, perheneuvoja, perhe- ja paripsykoterapeutti  

Ajanvaraus perheneuvontaan ti, ke ja pe klo 12-14.30 puh. 044-774 7052

 

Taas on aika tasata

Ensi viikonloppuna Viitasaaren keskustan alueella kerätään Suomen Lähetysseuran Tasaus-keräystä. Moni miettii, että miksi lähetysjärjestön keräyksen aiheena on ilmastonmuutosta sivuava työ. Perustelut voidaan jakaa kolmeen teemaan:

Luomakunta, lähimmäisenrakkaus ja oikeudenmukaisuus.

Luoja antoi meille luomakunnan viljeltäväksi ja varjeltavaksi. Tästä muistuttaminen ja tämän mukaisesti eläminen vievät myös eteenpäin viestiä itsestään luomakunnassa ilmoittavasta Jumalasta.

Toinen teema on lähimmäisenrakkaus, eli ilmastonmuutoksesta kärsivien lähimmäisten auttaminen. Jeesus itse opetti seuraajiaan puolustamaan köyhiä, sorrettuja ja heikkoja.

Oikeudenmukaisuus

Kolmas teema on oikeudenmukaisuus. Ekokatastrofien keskellä monet tahot pyrkivät hyötymään katastrofeista kärsivistä ihmisryhmistä esim. rajoittamalla juomaveden saatavuutta ja nostamalla myydyn veden hintaa.

Muunmuassa näiden teemojen ja ongelmien parissa SLS:n tukemat kehitysapu-projektit työskentelevät. Jos haluat jälkikäteen osallistua tai perehtyä Tasauskeräykseen, niin poikkea www.tasaus.fi sivulla. Kiitos kiinnostuksestasi!

Siunausta ja turvallista syksyä toivottaen

Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri

Villasukkien lämpöä

Tuntuu aivan siltä kuin syksy olisi tullut viikossa. Se saapui ja keltasi lehdet, kylmensi ilman ja pimensi illat. Näin kylmyyden hiipiessä sisälle olen napannut kesätauolta puikot käteeni ja alkanut taas neuloa villasukkia.

Villasukkien neulominen on kuin meditaatiota minulle, joka en osaa istua aloillani. Perussukkien oikein oikein, nurin nurin -toisto antaa käsille tekemistä ja mielelle tilaa olla hiljaa. Ei ole kiire eikä hoppu mihinkään, rivi toisensa jälkeen sukan varsi ottaa muotonsa. Silmukoita tehdessä mieli on tyyni ja rauhallinen.

Sukkia tehdessäni mietin usein sitä henkilöä, jolle teen sukkia. Tällä hetkellä työn alla on sukkapari puolisolleni, joten huomaan usein hymyileväni tehdessäni sukkia, vaikka miesten sukat ovatkin iso urakka.

Villasukat ovat hieman kuin leivontaa, niihin voi neuloa lämpimiä tunteita ja halauksia varsinkin nyt, kun välimatkaa kannattaa pitää. Pieniä ilon ja lämmön hetkiä sukkien vastaanottajalle, kun varpaat ovat lämpiminä.

Varsinkin näin erikoisen kesän jälkeen toivon kaikille lämpimiä villasukkia ja henkilöitä jotka ajattelevat teitä läpi syksyn ja tulevan talven.

Krista Hakkarainen

 

 

 

​​​Paluu Ristipistoja -sivulle