Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Lomalla

Monella ovat nyt ihanat joutilaisuuden ajat. Voi maata laiturilla, tarkkailla kaloja vedessä, katsella lokkien ja poutapilvien liitoa taivaalla, kuunnella kesätuulen huminaa, laineitten loisketta tai luonnon hiljaisuutta. Eikö se ole lomalaisen onnea? Saa oleilla rauhassa, vapaana kellosta ja kiireestä. Eikö se ole juhlaa kaikille työn uuvuttamille? Tuntea olevansa osa luontoa on elämys, jota ei mikään muu voi korvata. -Et kai ole vahingossa aikatauluttanut lomaasi niin, että mihinkään oleiluun ei ole ollut mahdollisuutta? Toivottavasti et.

Kesälomalaisen onni kuuluu Jumalan järjestykseen, jonka muuttamiseen ei tämänkään ajan ihmisellä ole varaa. Riittävän levon laiminlyöminen ja luonnosta vieraantuminen ovat kuin velaksi elämistä. Velka tulee aikanaan maksettavaksi. Se maksetaan ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin tililtä.

Kesälomalaisen evankeliumi on Matteuksen 11. luvussa:

"Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." 

Moni on elämässään ponnistellut paljonkin kelvatakseen Jumalalle. Jumala tietää tuon työn vaikeuden. Hän tuntee uupuneen ja pettyneen taakan. Hän kutsuu väsyneitä ja toivonsa menettäneitä luokseen. Jeesukseen uskomisen peruselämys on oivallus: kaikki on jo täytetty. Työ on tehty. Lepo on jo valmistettu. Te pääsette lomalle.

Jumalan siunausta kesääsi!

Antti Hiltunen, kirkkoherra

Ystävyys on siunaus

Ystävyydelle on tehty määritelmiä ja sitä on yritetty kuvailla sanallisesti, siinä kuitenkaan onnistumatta täydellisesti. Ystävyyden kuvaileminen täysin on ehkä mahdotonta vain sanoin. Yksi määritelmä sanoo:

Ystävyys on kahden ihmisen välinen ihmissuhde, joka on tuttavuutta läheisempi mutta seurustelusuhdetta etäisempi. Ystävyys on vapaaehtoinen ja tasa-arvoinen suhde, jonka osapuolet viettävät usein vapaa-aikaansa yhdessä ja keskustelevat henkilökohtaisista asioistaan.

Ei ehkä lämpimin määritelmä, vai mitä? Mutta miten kuvailla, kun joku lähestulkoon lukee ajatuksesi ja tuntee tunteesi. Hän tietää ilmeestäsi, ettei kaikki ole aivan kunnossa. Osaa tulkita sinua silloinkin, kun sanat ovat hukassa. Sanonta ‘hädän hetkellä ystävät tunnetaan’, on todellisuutta. Mutta ei pidä unohtaa ilon hetkiä, ystävä jakaa kanssasi nekin.

Ystävyys on myös kaksisuuntainen katu, joka kulkee molempiin suuntiin. On hankala kyky osata ottaa apua vastaan, mutta ystävän kanssa se on helpompaa. Tietää, että uskaltaa pyytää melkein mitä vaan ja toinen on valmiina. Voi olla täysin oma itsensä ja kokea olevansa hyväksytty juuri sellaisena kuin on.

Ystävien välillä vallitsee omanlaisensa rakkaus, joka on siunauksista suurimpia.

Minna Palosaari, 
seurakunnan vapaaehtoistyöntekijä

 

Ystäviä aamukahvilla

Ihmeiden aika ei ole ohi. Kaiken kurjan jälkeen on yhteiskunnan lupa ja voimia saada ystäviä kylään. On teltassa ja leikkimökissä asukkaita yön yli. Perheemme iltahartaudessa kukin jakaa omasta hartauskirjastaan. Saunarannassa ilahduttavat pääskyset, härkälinnut, joutsenet, vesilinnut puuhissaan. Naapuri on vastarannalla ihmeissään; elämä on palannut Niemelänniemeen.

Emäntä on paremmin tolpillaan, kuin aikoihin. Monta mutkaa on oiennut, kipuja kestetty, hoivaa saatu ja lisää luvattu. Toipilas kuntoutuu toisesta elinsiirrosta vuoden takaa. Niinpä sanon Psalminlaulajan sanoin: ”Minä saan vaeltaa Herran edessä elävien maassa,” Ps.116:9. ”Kun huudan Häntä avuksi, Hän kuuntelee,” jae 2. Ihmeellinen on Jumala, kaikkeuden Luoja ja ylläpitäjä, jokaisen Häneen turvaavan Iankaikkinen Isä.

Minua, yhtä miljardeista luomistaan nyt ja ennen meitä, Hän pitää silmällä. On valmis osumaan paikalle, kun ikävä iskee, se ikävä, johon ihmisen mitta ei yllä. Ja silloinkin, kun kuvittelen pärjäileväni omillani, Hän on kannattelemassa. Hän tuo ilokseni sellaista, mikä pidättää katkeruudelta ja kapeakatseisuudelta. Tämä Isä ei ole köyhä eikä kitsastele. ”Herra on oikeamielinen ja laupias, meidän Jumalamme on armollinen,” Ps. 116:5.

Poikansa sovitustyön tähden tätä maailmaa ei hylätä oman onnensa nojaan kumolleen kaatumaan. Pallo pyörii Isän mittaaman ajan, koko kaikkeus tottelee ja lopulta kumartaa Häntä, ainoaa. Näin Raamattu antaa ymmärtää, eikä mikään Kolmiyhteisen olemuksessa ole muuttunut. Hän on luotettava.

Sama Psalmi 116 tunnistaa avun lähteen: ”Sinä olet katkaissut kahleeni.” Mikä vielä sitookaan, sen parissa Pyhä Henki tekee jo työtä, ja pyrkii antamaan hyvälle tilan ja sovun kasvaa. Olet rakas Elämänantajalle, sinäkin. Saat käydä katettuun pöytään, kaikki on jo valmiina. Nautitaan elämän lahjoista, ystävät!

Marjaana Kotilainen, diakonian tukiryhmän pj.

 

Mietteitä riparilta

Kävin oman rippikouluni yhdeksän vuotta sitten, jonka jälkeen olen lähes joka kesä palannut kesätöihin Lummeniemeen. Joka kerta vähän jännittää – uusi ripari, uudet ihmiset, uudet kuviot. Joka kerta mietin, mitähän tästä tulee, millainen porukka minua odottaa?

Parasta ohjaajana riparilla ollessa on nähdä, kuinka rippileirille tulevat nuoret oppivat uutta, saavat uusia kavereita ja onnistuvat. Leirillä jokainen nuori löytää oman paikkansa ja saa uusia hienoja kokemuksia jaettavaksi vielä vuosienkin jälkeen.

Niin, vaikka vähän jännittää, niin siitä huolimatta aina leirin päätteeksi mielen valtaa kiitollisuus. Kiitollisuus jokaisesta kohtaamisesta, naurusta, onnen hetkestä sekä niistä hetkistä, kun on istuttu yhdessä kädet ristissä pohtien elämän tummempiakin sävyjä. Kiitollisuus on kenties syy, miksi palaan aina uudelleen tuohon jännittävään asetelmaan, vieraiden ihmisten keskelle - kohtaamaan, iloitsemaan ja pohtimaan yhdessä nuorten kanssa.

”Valaise, Jumalan Henki, silmäni aukaise, että voisin olla ystävä toisille. Kosketa minua, Henki! Herätä kiittämään, sinun lähelläsi armosta elämään.” (virsi 125, säkeistöt 4-5)

Uusia kohtaamisia odottaen, iloiten ja turvaten Jumalaan!

Senni Paananen, Kesätyöntekijä

Koko porukan kasvutarina

Mitä saadaan aikaan, kun pistetään saman katon alle 20 riparilaista, viisi isosta ja kolme vetäjää? No tietenkin tämän kesän paras Lummeniemi 1:nen! Viime viikon maanantaina monipuolinen joukkomme kokoontui Lummeniemeen ja siitä alkoi yhteinen matkamme. Monen monta keskustelua, saunomiskertaa, enemmän tai vähemmän energistä ryhmätuntia, iltaohjelmaa ja iltahartautta leirillemme mahtui. Parin ensimmäisen päivän aikana hioimme mahdollisia leirisärmiä yhteensopiviksi ja sitten kummasti se viikko hujahti hienon kasvutarinan merkeissä. Erilaiset persoonat opettelivat kommunikoimaan ja opiskelemaan kristillisen uskon ja ylipäätään elämän isoja asioita. Näin yhden vetotiimin jäsenen silmin katsoen leirimme oli varsin mainio kokonaisuus ja siitä suuret kiitokset kaikille sitä tekemässä olleille, eli jokaiselle leirille osallistuneelle! Kiitos!

Siunaavin kesäterveisin ja Lummeniemi II:seen valmistautuen,

Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri

Maskin takaa

Olen menossa ruokakauppaan, satelee aika ravakasti. Nappaan pari muovikassia auton ovitaskusta ja kipaisen puolijuoksua sisälle. Ovella huomaan harmikseni että maski jäi. Hetken harkinnan jälkeen palaan hakemaan sen. Niitä on varmuuden vuoksi useassa paikassa, otan yhden aurinkolipan päältä ja äkkiä takaisin. Maski naamalle ja tuhti loraus käsidesiä ja nopea hieronta. 

Käytävällä kohtaan tutun, nyökkäämme tervehdykset ja väistämme reilulla välillä. Normaalioloissa olisimme varmasti pysähtyneet vaihtamaan kuulumiset, mutta nyt näin, ikäänkuin yhteisellä päätöksellä. Kylmäkaappien välissä on tungosta, päätän palata myöhemmin. Samoin seuraavassa. Epärationaalisesti väistellen, omaani ja toisten terveyttä vaalien, saan vihdoin viikonlopun ostokseni keräillyksi ja suuntaan kärryineni kassajonoon.

Turvavälimerkin päällä seisten silmäilen lööpit. Koronauutiset niitäkin hallitsevat ja  ahdistava tunne hiipii puseroon. Kauanko tätä vielä jatkuu, sairastuvatko kaikki lopulta, onko pieni näkymätön vihollinen tullut jäädäkseen?

Hei! Reipas  ääni kassan suunnalta palauttaa hetkeen ja ladon ostokseni hihnalle. Tottuneesti kassahenkilö hoitaa  työnsä ja muodollisuuksien jälkeen toivottaa ”mukavaa viikonloppua”  hymyillen niin isosti, että hymyrypyt silmänurkissa näkyvät maskin yli. Kiitän ja toivotan hänelle samaa.

Pakattuani poistun painavin kassein, mutta keventynein mielin. Ulos tultuani huomaan sateen lakanneen ja pilvi oli juuri väistymässä auringon edestä. Pilvellä oli kultainen reunus.

Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia:
minä anan teille tulevaisuuden ja toivon. (Jer. 29:11)

Eero Pulkkinen, kirkkovaltuuston pj.

 

Paluu uusimpaan julkaisuun