Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Kuningatar ja äitini

Oma äitini oli kuningatar Elisabethin kanssa samaa ikäluokkaa. Myös äitini oli hyvin palveluhenkinen ja vastuuntuntoinen. Tosin äiti ei ollut kuningattaren tavoin etuoikeutettu vaan puoliorpo. Koulut jäivät kansakouluun, mutta Marttayhdistys, nuorisoseura sekä seurakunnan ja kunnan tehtävät koulivat hänet vaikuttajaksi.

Äidin lempivirsi oli 213:
”Taas kutsut meitä temppelistä arkeen, rauhasta myrskyyn, palvelukseen työhön. Kanssamme Herra, kulje erämaassa. Luo meidät yhteen”

Kuningatar Elisabethin ja äitini palveluhenkisyys liittyvät mielessäni kirkon diakonian 150-vuotisjuhliin. Diakonit ja diakonissat ovat kirkon ammattilaisia mutta diakonia on huolenpidon, vieraanvaraisuuden ja lähimmäisen auttamisen asenne. Tahdon hyvään on luterilainen kirkko kutonut osaksi suomalaista yhteiskuntaa. Ihmisarvo ja ihmisoikeudet kulkevat käsi kädessä.

Toisesta ihmisestä välittämistä voi jokainen tehdä voimiensa mukaan. Kaikkein tärkeintä on elää ja kasvaa mukana yhteisvastuun hengessä. Myös kirkollisveron maksaminen seurakunnan jäsenenä on sopiva osallistuminen. Se mahdollistaa Viitasaaren seurakunnan auttamistyön. Laitetaan hyvä kiertämään!

Maria Kaisa Aula
Kirkkovaltuuston jäsen  

Love Viitasaari

Ensi sunnuntaina on jälleen aika viettää Love Viitasaari -juhlaa joko Viitasaaren torilla tai sateen sattuessa kirkossa ja kirkkopihassa. Meillä tekijöillä on toiveena, että mahdollisimman moni innostuisi mahdollisuuksiensa mukaan tarjoamaan ikäihmisille kyydin ja juttuseuraa toritapahtumaamme. Yhteiskristillinen jumalanpalvelus, ruokailu ja kahvittelu, lapsiperheille tarjolla oleva monipuolinen ohjelma ja iltapäivän tasokas gospelkonsertti tarjoavat hiljennyttävää, maisteltavaa ja pohdiskellen nautittavaa noin kolmen tunnin ajalle.

Love Viitasaaren tausta-ajatus on, että Jumala rakastaa jokaista meistä, arki-ihmisenä, ja tuo rakkaus on tullut keskellemme Jeesuksessa. Kun me saamme vastaanottaa rakkautta, niin tuo rakkaus saa ja voi näkyä elämässämme ja suhteissamme kanssakulkijoihimme. Rakastetaan ihmisiä tuntemaan Jeesus. Annetaan siis aikaamme ja vaivannäköämme yhteisen hyvän äärellä.

Siunaavin terveisin
Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri

Diakonia, yhteinen tehtävämme

Diakonian viran päivänä 1.9. saatatte nähdä meidät diakoniatyöntekijät vihreässä virkapaidassamme kahvikärryn kanssa kulkemassa. Tänään on kulunut 150 vuotta siitä, kun diakonissa Matilda Hoffman vihittiin ensimmäisenä Suomessa diakonian virkaan.

Saan olla virkaan vihittynä diakonissana palvelemassa tässä jatkumossa. Tehtäväni on auttaa ja palvella erityisesti heikoimmassa asemassa olevia, tuoda nähtyä hätää julki, mutta myös muistuttaa meidän jokaisen tehtävästä auttaa ja palvella lähimmäistä, jota siis diakonia on. Me Heidi-diakonin kanssa emme kykene kaikkia ihmisiä yksin auttamaan Viitasaarella, vaan siihen tarvitaan meitä jokaista. Jeesus opetti meille; rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi tai tee toiselle, niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Tähän tehtävään meidät kaikki kutsutaan, niin minut vihittynä diakonissana, kuin sinut, meidät jokaisen omilla taidoillamme ja paikallamme.

Lähimmäisen sunnuntaina 11.9. vietämme Love Viitasaarta torilla; jumalanpalvelus, keittolounas, Juhani Tikkasen konsertti ja muuta ohjelmaa. Tule mukaan! Ja haastan auttamaan mukaan torille myös niitä, jotka eivät pääsee sinne ilman apua. Ota yhteys, jos haluaisit auttaa tässä!

Rakastakaa toisianne, on meille käsky! Mutta samalla olemme jokainen rakastettuja, Jumala rakastaa meitä jokaista ja haluaa pitää meistä jokaisesta huolen.

Anneli Palonen, diakonissa

Kesän viimeiset päivät

Nyt alkaa olla käsillä se hetki, kun ei enää ole kesää jäljellä. Juuri alkoi näyttää ulkonakin sateiselta ja syksyiseltä, vaikka elokuuta edelleen eletäänkin. Ja millaista elokuuta, sitä jo kuvitteli hetken kesän alkaneen kokonaan alusta. Myönnän hieman tuskastuneekin jo, että ei kai taas tätä hellettä. Vaikka kai siitä nauttia pitäisi osata, mitä meille annetaan kelienkin puolesta.

Olen kuitenkin aina ollut enemmän viileämpien kelien ihminen ja tiettyyn pisteeseen asti lumikin on oikein mukavaa. Juuri nyt ajatuksena lumi tuntuu erityisen mukavalle. Ehkä kuitenkin olisi hyvä osata elää tässä ja nyt eikä haaveilla, että sitten kun... Jos aina käyttää aikansa pohtien mitä tulee sitten kun, menee tässä ja nyt ehkä ohi kokonaan. Joku sanoisi, että elämä voi jäädä suorastaan elämättä.

Joten nauttikaamme näistä viimeisistä kesän päivistä täysin rinnoin, ensi viikolla koittaa jo syyskuu joka tarjoilee omat ihanuutensa ja kamaluutensa. Henkilökohtaisesti syksyssä en odota niitä joka vuosi ilmestyviä kuraisia koiran tassunjälkiä, joiden perässä saa kulkea luuttu käsissään lähes päivittäin. Mutta jotain ihanaa siinä syksyssäkin silti on. Ihanaa tätä päivää ihan jokaiselle!

Minna Palosaari, viestintätukiryhmän jäsen

Kaivattu arki

Helleviikon lähestyessä meidänkin korkeuksia on vaikeaa ajatella, että syksy sieltä jo oikeasti nurkan takaa kurkistaa. Näin se kuitenkin on, lapset ovat koulussa ja tarkistin kalenterista.

Kesän alussa minusta ainakin tuntui, että elokuu on kovin kaukainen tavoite. Niin ihanaa ja tarpeellista kuin loma lapsille onkin, usein työssäkäyville vanhemmille se aiheuttaa kuitenkin mahdottomia aikataulutuksellisia ongelmia, jatkuvaa kaupassakäyntiä ja ruuanlaittoa sekä loppumatonta pyykkivuorta. Minulle kesä on työn ohessa ollut uimavalvojan, erotuomarin, kokin, siivoajan ja hovikuljettajan kulta-aikaa, tässä järjestyksessä.

Niin paljon kuin lapsiani rakastankin, olen ollut välillä aika väsynyt. Päällimmäisenä tunteena kesästä lienee riittämättömyyden tunne, koska aina ei vain kaikkea ehdi tai jaksa tehdä. Onneksi vuodet äitinä ovat opettaneet minulle armollisuutta itseäni kohtaan ja tiedän, ettei maailma kaadu hiekkalaatikkoon olohuoneessa tai unohdettuihin pyykkeihin tai siihen ääntään korottavaan, vähän väsyneeseen äitiin.

Olen usein miettinytkin, onko kesälomille asetetut paineet mistään kotoisin. Jos ovat, niin mistä?

Meidän lasten lapsuuskesät ovat aina olleet arkisia pitäen sisällään kalaretkiä, uimista, pyöräilyä, marjastamista, raveja, jäätelöä, mummoloita, serkkuja ja vain vähän jotain hienompaa.

Riittääkö se? Onko tavoitteet täytetty? Jos on, niin kenen tavoitteet?

Minulle tämän syksyn arki oli yhtä aikaa niin kovin odotettua, mutta samalla surullisen haikeaa kuopuksen aloittaessa esikoulunsa. Vapaapäivien hiljaisuus ja käsittämättömästi lisääntynyt vapaus etsii vielä uomiaan.

Luotan siihen, että elämä kantaa ja ohjaa. Sitä samaa toivon jokaiselle vanhemmalle, joka miettii omaa vanhemmuuttaan. Sinä Riität.

Marika Kellokangas, kirkkovaltuutettu

Yhdessä olemme enemmän

Puheensorina täytti salin.

“Miten teillä on tavattu tehdä, toimisikohan se meidän kylällä niin?”

“Yhteisvastuun tempaus kaipaa ideoita, löytyisikö sinulta?”

Tukiryhmä siinä ideoi diakoniatyöntekijöiden kanssa. Oli kääritty hihat porukalla. Tapaamisia järjesteltiin, kun viimein oli lupa tavata kasvotusten. Mikä riemu! Ja millainen tarve!

Seuraavalla kerralla laadimme suuntaviivoja koko seurakunnan toimintaa ajatellen. Toiveet ja tavoitteet saivat soljua yhteisessä neuvottelussa ja porinaryhmissä kirkkoherran alustuksen jälkeen. Pidimme mielessä myös talouden realiteetit, ja yhteistyön näkymät kaupungin ja muiden toimijoiden kanssa.

Laadimme strategiaa lähivuosille, ja oli selvää, että yhdessä tekeminen muodostaisi sille ytimen. Onhan seurakunta yhteisö, joka on jokaista jäsentään varten, Jumalan kansana kaupungissamme yhdessä toisten alueen seurakuntien kanssa.
Katseita voi suunnata myös lähiseurakuntien suuntaan – voiko yhdessä saada aikaan enemmän myös niiden kanssa? Tätä voi miettiä vuoden 2023 alussa työnsä aloittavan uuden kirkkovaltuuston jäsenenä, sekä tukiryhmien edustajana, joten on aika pohtia asettumista ehdolle seurakuntavaaleissa.
Syksyn alkuun toivotan sinulle rohkeutta Danielin sanoin: “Älä pelkää, sinä Jumalalle rakas! Kaikki on hyvin. Vahvistu, ole vahva!” (Dan. 10: 19)

Marjaana Kotilainen, diakoniatyön pj., valitsijayhdistyksen jäsen

Tervehdys Suovanlahdelta

Maailman meno on tällä hetkellä erittäin raakaa. Sota Ukrainassa näyttää sen miten raakaa sota on ihmisyyttä vastaan. Muutenkin korona on tehnyt valtavaa tuhoa koko maapallolla. Eletään erittäin vakavia aikoja. Toivottavasti tilanteet rauhoittuvat pian. Onneksi Suomessa toistaiseksi on rauhallista. 

Viitasaarella seurakunta hoitaa ihmisten asioita tasapuolisesti. Lasten ja vanhusten hyvinvoinnista pidetään hyvää huolta. Ruokapuolella kaupoille iso kiitos siitä, että ruokahuolto toimii. Kirkko palvelee seurakuntalaisia erittäin hyvin. Iso kiitos työtekijöille tästä mahtavasta työpanoksesta mitä antaumuksella teette. 

Minä toivotan kaikille seurakuntalaisille Jumalan siunausta ja jaksamista. Koitetaan silti olla positiivisia.

Arvo Pietiläinen, Viitasaaren seurakunnan luottamushenkilö

 

 

 

Paluu uusimpaan julkaisuun