Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Lähetystä ja vanhempainvartteja

Viime viikkoina olemme neuvotelleet Suomen Lähetysseuran kanssa palvelusopimuksen uusimisesta. Neuvottelujen ja SLS:n omien muutosten seurauksena meidän seurakuntamme sai uuden lähettisopimuksen ja aiempi nimikkolähettisopimus vaihdettiin Kambodzan luterilaisen kirkon toiminnan tukemiseksi. Uusi lähettimme Linda Juntunen toimii Tansaniassa SLS:n viestinnän asiantuntijana ja hänen vastuualueenaan on itäinen ja eteläinen Afrikka. Muutoin seurakuntamme aiemmat lähetystyön sopimukset jatkuvat entisellään ja niistä löytyy lisätietoa seurakuntamme kotisivuilta. Tervetuloa tutustumaan somen kautta uuteen ”etätyöntekijäämme”.

Viime aikoina olen myös valmistellut rippileirejämme. Onpa ollut todella mukavaa kohdata tulevien rippikoululaisten vanhempia vanhempainvarttien myötä. Tästä se uusi riparikesä taas käynnistyy.
Jos saan pyytää, niin ota iltarukouksiisi nämä lähetyksen uudistukset, niiden kautta kohdattavat henkilöt ja tulevan kesän riparilaiset ja heille tärkeät ihmiset. Kenellekään meistä ei tee pahaa se, että meidän puolestamme ristitään käsiä ja huokaistaan Taivaallisen Isämme suuntaan.

Siunaavin kevätterveisin
Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri

Vähän happea

Pakkasten paineessa toteutin lopulta suunnitelmani pannuhuoneen eristämisestä. Pihalla jo vuosia maanneet hallielementit saivat arvoisensa sijoituspaikan. Pannuhuone tuli tiiviisti eristettyä. Viikon päästä ihmettelin, kun kaikki savu tuntui tulevan pannuhuoneen sisälle. Kovasti oli nokea ja tuhkaa, kattila aivan tukossa. Unohdin huolehtia korvausilmasta. Piti ryhtyä kairaamaan reikää seinään. Nyt tuntuu toimivan.

Joskus arkikiireissä alkaa tuntua siltä, että tarvitsemme lisää happea. Väsymyksen myötä tekeminen alkaa takkuamaan. Vähän, kuten pannuhuoneessani, liekki käy kituliaaksi ja levittää ehkä kitkerää savua ympäristöön. Silloin kannattaa ottaa aikaa levolle. Moni saakin parhaillaan viettää talvilomaa. Lomaankin me nykyihmiset tosin lastaamme monenlaista, kaikki tekemättä jääneet kotihommat pitäisi tehdä, paljon nähdä ja kokea. Ja liikkuakin pitäisi.

Osaisko sitä vaan olla, levossa. Vähän niin kuin Maria Jeesuksen jalkojen juuressa kuunnellen ja hiljentyen. Vieraita kestitsevä Martta paheksui sisarensa joutenoloa, johon Jeesus sanoi: "Martta, Martta, sinä huolehdit ja hätäilet niin monista asioista. Vain yksi on tarpeen. Maria on valinnut hyvän osan, eikä sitä oteta häneltä pois." (Luuk. 10:41-42). Maria oli valinnut sen tarpeellisen, olla lähellä Jeesusta. Olisiko Jeesuksesta meillekin, hätäileville ja kiirehtiville rauhan lähteeksi. Siihen hän meitä kutsuu: "Tulkaa minun luokseni, kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat. Minä annan teille levon." (Matt.11:28.)

Jussi Summala, pastori

Uskotaan ja rukoillaan

Ensi sunnuntaina evankelisluterilaisessa kirkossamme vietetään 2. paastonajan sunnuntaita eli Reminiscere:ä. Reminiscere tarkoittaa muista minua ja se tulee päivän antifonista. Antifoni on erityisesti psalmilauluun liittyvä ns. kehyslause, joka on psalmin alussa ja lopussa.

Reminiscere -sunnuntain Psalmissa 25:1-10 kirjoitetaan:
Antifoni: ”Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.” Tämä antifoni toistetaan psalmin lopuksi.

Tässä psalmissa on kyse rukouksesta:
”Herra, osoita minulle tiesi, opeta minua kulkemaan polkujasi.”
”Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.”
”Älä muista nuoruuteni syntejä, älä unohda minua!”

Herra lohduttaa kaikkia syntisiä ja neuvoo meitä, mutta meidän on myös kunnioitettava hänen pyyntöjänsä ja seurata hänen tietänsä olemalla uskollinen. Kun me lohdutamme ja uskomme niin Herran liitto pitää.
”Kunnia Isälle ja Pojalle ja Pyhälle Hengelle, niin kuin oli alussa, nyt on ja aina, iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.”

”Herra, sinä olet laupias, muista minua, osoita ikiaikaista hyvyyttäsi.”

Pekka Luukkonen, kanttori

Yhdessä vai erikseen?

”Ehkä ei - ainakaan vielä nyt.” Näin voisi tiivistää Viitasaaren kirkkovaltuuston jäsenten mietteet ajatellen pohjoisen Keski-Suomen seurakuntien yhdistymistä.

Keskustelimme asiasta, kun Lapuan hiippakunnan selvityshenkilö Antti Viita oli kutsunut koolle Viitasaaren, Pihtiputaan ja Kinnulan kirkkovaltuustojen jäseniä.  Aloite oli tullut Kinnulasta.

Viitasaarella suhtaudumme aloitteeseen avoimesti. Haluamme kuulla etenkin seurakuntamme työntekijöiden arvioita sekä saada lisää tietoa vaikutuksista. Yhteistyö kiinnostaa mutta yhdistyminen mietityttää.

Seurakunta on ihmisten yhteisö, jossa kohdataan, kiitetään, rukoillaan ja autetaan lähimmäisiä. Taustalla osaamista vaativat hallinto, talous ja kiinteistöt. Antti Viita haastoi päättäjiä miettimään, miten niukat voimavarat olisi suunnattava: toimintaan vai hallintoon. Näkymät olisi suunnattava 10-20 vuoden päähän.

Vaikeita kysymyksiä. Lohdullista on ajatella, että pohjoisessa Keski-Suomessa on luterilainen seurakunta toiminut jo 400 vuotta monenlaisissa hallinnollisissa kuvioissa. Henki ja ihmiset ratkaisevat.

Kolmen seurakunnan kirkkokuorot löysivät vahvan yhteisen sävelen sunnuntaina. Kanttoreiden yhteistyö mahdollisti mieliä kohottavan konsertin, joka tulee kiertämään keväällä myös Kinnulassa ja Pihtiputaalla.

On ilo tulla ihmisinä tutuiksi ja oppia toisiltamme – siitä riippumatta, mihin seurakuntaselvityksessä päädytäänkään.

Maria Kaisa Aula, kirkkovaltuuston pj.

Myrsky

Kun mieli myrskyää, sitä ei ensimmäisenä tule mieleen alkaa tekemään mitään suurempia liikkeitä tai uhkarohkeita temppuja. Sen sijaan mieltä tekee mieli koittaa rauhoittaa ja pysytellä mahdollisimman tyynenä. Yrittihän tosin Pietarikin kävellä laineilla, eikä siinä kovin hyvin käynyt.

Välillä kun myrskyää, rauhoittuminen ja turvallisen ihmisen läsnäolo auttaa. On myönnettävä virheensä, opittava niistä ja otettava aikalisää. Täytyy osata pyytää apua ja ottaa sitä vastaan. Myrskyn silmässä eläminen ei pidemmän päälle tee kenellekään hyvää, sen sijaan se syö sisältä ja kuluttaa. On röyhistettävä rintaa ja pyristeltävä. Sanottava itselleen, että kyllä täältä noustaan. Rohkeus ei ole pelon puutetta vaan pelon voittamista. Siinäkin auttaa usko ja luottamus. On uskottava, että elämä kantaa. Luotettava, että Jumala tyynnyttää myrskyn ympäriltä.

Vuonna 2024 Yhteisvastuu keskittyy nuorten elämänhallinnan ja mahdollisuuksien parantamiseen. Olemmehan kaikki mukana ottamassa vastuuta.

Heidi Hämäläinen
kirkkovaltuutettu, diakonian tukiryhmän pj.

Paluu uusimpaan julkaisuun