Aiemmin julkaistuja Ristipistoja

Langaton yhteys toimimaan!

Helatorstai on mukava hengähdyspäivä juuri ennen koulujen päättäjäisiä. Se on sopiva hetki lisääntyvän valon ja kasvun ihmeen ihmettelylle.

Mutta mistä tällainen pyhä on tullut arjen keskelle? Helatorstai liittyy pääsiäiseen. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus näyttäytyi ystävilleen monta kertaa. 40. päivänä pääsiäisestä eli helatorstaina he todistivat Jeesuksen taivaaseenastumista. Eli sitä miten ”pilvi vei hänet heidän näkyvistään”. Helluntaina puolestaan he kokivat Pyhän Hengen tulevan maan päälle ylläpitämään yhteyksiä ihmisten, Jumalan ja Jeesuksen välillä.

Ilmolahden kylältä olemme tulossa juhlimaan oikein lettupannujen kanssa. Olemme jakaneet kyläläisten kesken jumalanpalveluksen tehtäviä ja miettineet yhteisiä rukousaiheita. Mielessä pyörivät mm. ihmisryhmien välisten suhteiden kärjistyminen ja vihapuhe, jonka vähentämiseen toivomme tukea.

Rukous on sydämen puhetta. joka ei toki aina tarvitse edes sanoja. Kiitoksen tuomen tuoksusta ja valoisista illoista tai toiveen hyvästä satokesästä voi hyvin henkäistä ihan tässä lehteä lukiessakin.

Tervetuloa siis huomenna kirkkoon vahvistamaan ikiaikaisia langattomia yhteyksiä ja hämmästelemään pilvipalveluita!

Maria Kaisa Aula, kirkkovaltuuston jäsen Ilmolahdelta

Riemuylioppilas

Tänä keväänä saan viettää Riemuylioppilasjuhlia eli valkolakkini saamisesta on kulunut jo 50 vuotta! Kokoonnumme Porin entiseen tyttölyseoon juhlimaan tapahtumaa koulukavereiden kanssa, joista suurinta osaa en ole nähnyt puoleen vuosisataan. On sekä jännittävää että kutkuttavaa, tunnistaako vielä jokaisen ja millaisia elämäntarinoita itse kullakin on.

Vuonna 1969 olin omalta kylältäni ainoa valkolakin saaja eikä kouluun pääsy ollut itsestäänselvää pienen mökin tytölle. Olen kiitollinen opettajalleni, joka sai isäni viemään minut pääsykokeisiin huolimatta siitä, että koulu oli 20 kilometrin päässä ja veljeni oli aloittanut lyseossa paria vuotta aikaisemmin. Ei ollut kunnallista koulua, vaan matkat, kirjat, ruoka, kaikkeen oli vanhemmiltani löydyttävä rahat, lukukausimaksu oli ainoa mistä saimme vapautuksen. Kouluun pääsyn olen kokenut parhaana asiana, jonka olen vanhemmiltani saanut. Isänikin olisi varmasti menestynyt koulussa, jos hänellä olisi ollut siihen mahdollisuus. Kiitos, että annoitte sen minulle!

Opiskelu on avartanut maailmankuvaani ja antanut paljon hyviä asioita elämääni.

Minulla on tapana lukea useampaa kirjaa yhtä aikaa ja kirjanmerkkeinä ovat löytäneet paikkansa monet postin tuomat kortit, jotka tänä päivänä ovat yhä harvinaisempia. Onneksi minulla on vielä ystäviä, jotka harrastavat oikeiden korttien lähettämistä ja monesti ne ovat niin kauniita, ettei niitä raaski hävittää tai niiden lähettäjä tai viesti on merkityksellinen.

Kirjanmerkkinä tuli vastaan myös laulun sanat, jotka ovat tulleet minulla rakkaiksi ja joihin yhä uudelleen palaan. Laulun sanojen kirjoittajalla on ollut mielessä maailmalle lähetystyöhön lähtijä, mutta mielestäni se on toivon tuoja ja voiman antaja jokaiselle kristitylle tavallisen arkipäivän keskellä:

”Lähde matkaan rohkeasti pelkäämättä huomista.

Herra johtaa loppuun asti, Hän on aina mukana.

Joka päivä tien Hän näyttää vierelläsi kulkien.

Voimalla Hän sinut täyttää askeleesi siunaten”

Raija Kuronen, jumalanpalvelusryhmän vetäjä, kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen

Kiitos ja onnea!

Meillä on monta aihetta kiitokseen ja onneen. Olemme päässeet uuden kesän kynnykselle.

Kevään juhlakausi alkoi pääsiäisestä - Kristus on ylösnoussut. Seuraavana vietimme kansallista veteraanipäivää. Vappu aloitti toukokuun, joka on opiskelijoiden ja työn juhlaa.

Toukokuun toisena sunnuntaina juhlimme äitien ja mummojen päivää. Helatorstai on kirkollinen juhlapäivä.

Kesäkuun alussa juhlistamme koulujen ja oppilaitosten lukukauden päättymistä. Monet onnekkaat saavat ensimmäisen - tai uuden - työpaikan. Helluntaita vietämme Pyhän Hengen vuodattamisen muistoksi.

Syntymän ja kasvun ihmeen näemme luonnossa ympäri vuoden. Saamme viettää kaste-, syntymä- ja nimipäiväjuhlia.

Juhannus on Johannes Kastajan päivä sekä Suomen lipun päivä.

Osalle on onnenpäiviä rippileiri, konfirmaatiojuhlaan osallistuminen ja muisteleminen.

Avioliittoon vihkiminen ja hääjuhlat halutaan usein viettää myös kesäkaudella.

Joka vuosi myös ahkeria henkilöitä jää ansaitulle eläkkeelle.

Elämän arkea on elämässämme eniten. Ollaan kiitollisia ja onnellisia jokaisesta päivästä. Pidetään hyvää huolta itsestämme ja läheisistämme. Leppoisaa ja siunattua alkavaa kesää.

Marjatta Ruuska, kirkkovaltuuston jäsen ja kirkkoneuvoston vpj.

 

Virsikirja, aarre keskellämme

Seurakunnan toimitilat ovat siitä(kin) kivoja, että niissä on aina virsikirja käden ulottuvilla.

Kansan puheenparressa kuulee vielä nykyisinkin usein puhuttavan ”uudesta” virsikirjasta, vaikka ikää tällä kirkkomme toisella peruskirjalla on jo reilut kolme vuosikymmentä. Tämän, nyt käytössämme olevan virsikirjan peruskivi muurattiin jo v. 1973, kun kirkolliskokous asetti komitean valmistelemaan ehdotusta uudeksi virsikirjaksi. Monien vaiheiden ja muutosten jälkeen 13.2.1986 eli 13 vuotta myöhemmin kirkolliskokous ylimääräisessä istunnossaan hyväksyi ehdotuksen.

Kirjan myöhempiin painoksiin on lisätty tekstejä ja lauluja eri käyttötarkoituksiin. Vuonna 2015 otettiin käyttöön entisen rinnalle 78 virttä sisäl-tävä lisävihko, joka hienolla tavalla huomioi virsiteksteissä vähemmälle huomiolle jääneitä asioita kuten kielet, kansainvälisyys, ympäristönsuojelu, kaupunkilaisuus, talvi, jne.

Hyvä lukija. Sinunkin hyllystäsi löytyy varmaan tämä ”uusi” virsikirja. Suosittelen että hankit myös em. lisävihkon. Kokonaan uuden virren oppiminen voi olla hankalaa, jos ei nuotteja taida. Vaikka laulaminen ei aluksi onnistuisikaan, aina voi lukea tekstejä.

On hyvä, että useimmat seurakunnan tilaisuudet, myös kokoukset, aloitetaan veisuulla ja rukouksella. Mieli tyyntyy, kun saamme jättää itsemme, toisemme ja käsiteltävät asiat kaikkivaltiaan Jumalan hyvään ohjaukseen.

Lukuisista suosikkivirsistäni haluan jakaa kanssasi virren n:ro 165, ”On suuri ihme seurakunta Herran”. Koska Ristipistoille varattu tila on rajallinen, toivon että etsit sen omasta kirjastasi. Tämän hienon virren voimaannuttavin sanoin ja sävelin toivotan sinulle hyvää ja siunattua kevättä.

Eero Pulkkinen, kirkkovaltuuston pj.

Mikäpä se on papin ajellessa

Pääsiäisen jälkeisellä viikolla ajan nelostiellä kohti Viitasaarta. Kuluneen talven aikana tie on käynyt tutuksi. Vuoroin liukkaat, vuoroin kuraroiskeiset ajokelit ovat vain muuttuneet kuiviksi. Pimeän tilalle on tullut valo, mikä saa työmatkalaisen mielen kohoamaan. Alkaa laulattaa. Pääsiäisen tunnelmissa tapailen ajellessani virttä 105: Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut murheet hajottaa.

Muutamaan päivään ei pilkkijöitä enää ole näkynyt Lintulahdessa sen enempää kuin Niinilahdellakaan. Hännilänsalmessakin jää on väistynyt yhä enemmän tehden vesilinnuille tilaa tulla. Puut ovat alkaneet osoittaa hentoja vihertymisen merkkejä. Edelleen tapailen: Kylmä talvi pois on mennyt, myrskysää on lakannut, lumipilvet hajotetut, kylmä sumu selvinnyt. Lehti puhkeaa jo puihin…

Parantuneet ajokelit ja lisääntyvä valo kääntävät kyllä suupielet ylöspäin, mutta eivät vain ne. Kuluneen neljän kuukauden aikana mieltä on lämmittänyt se leppoisa ja kannustava ilmapiiri, jonka olen Viitasaarella tulokkaana kohdannut.

Olen päässyt jo viimeiseen säkeistöön: Armon henki täyttää mielet murheeeliset ilolla. Rauhan tyven puhdas ilma Jeesuksesta virtailee… Mikäpä se on papin ajellessa pikkasen parempaa periferiaa kohti, kun aurinko lämmittää tuulilasin läpi ja tietää, että työkseen saa välittää valon sanomaa, sanomaa ylösnousseesta Jeesuksesta.

Jussi Summala, vs. seurakuntapastori

 

Rukous

Hiljattain seurakunnassamme piispanpäivän aiheena oli rukous. Mietin, missä tilanteessa itse olen turvautunut rukoukseen. Onko silloin, kun kalaverkkoja soutaessa korkeat, melkein veneen laitaan nousevat vaahtopäät pelottavat? Vai silloin, kun jäinen hiihtolatu avautuu tunturin kupeella, eikä alas laskeminen tunnu kovin varmalle? Lapsuudesta muistuu mieleen veljen hätäinen huuto ”Jumala auta!”, kun ukkospilven matala jyrinä sai keittiön seinäkellonkin helisemään.

Hädänhetkellä on luontevaa turvautua rukoukseen. Ei tarvita erityisiä välineitä, aikaa tai paikkaa. Se voi olla ääneen lausuttua tai hiljaa mielessämme syntyvää puhetta Jumalan kanssa. Aihevalinta on vapaa. Rukous sisältää ehkä lupauksen parannuksen tekemisestä ja toivottavasti myös aiheen kiitokseen.

Monelle meistä iltarukous on se tutuin, jo lapsuudessa opittu tapa rukoilla. Äiti ja isä peittivät illalla nukkumaan. Rukous toi turvaa ja levollisen yöunen. Vuosikymmeniä sitten ulkoa opittuna se säilyy muistissa läpi elämän. Se on myös perinne, jonka soisi siirtyvän tuleville sukupolville. Meillä rukoillaan näin:

”Pienet kädet yhteen liitän, Isää Taivaallista kiitän. Jeesus siunaa meitä, anna enkeleitä. Aamen.”

Tarja Tarvainen, toimistosihteeri

 

Kohti ristiä

Sunnuntaina oli palmusunnuntai ja monen lapsiperheen elämään kuuluu karjalainen virpomisperinne.

Hiljainen viikko alkaa iloisella päivällä Jeesuksen ratsastaessa Jerusalemiin. Maanantaina voimme kohdata Jeesuksen rukoilemassa Getsemanen puutarhassa.Sitten häntä tutkitaan ja syytetään tiistaina. Keskiviikkona hänet tuomitaan. Kiirastorstaina Jeesus viettää viimeistä yhteistä ateriaa opetuslastensa kanssa. Pitkänäperjantaina Jeesus ristiinnaulitaan ja hän kuolee.

Missä näen ristin, voin muistaa Jeesusta. Risti on anteeksiantamuksen ja toivon merkki. Kenenkään ei tarvitse olla epätoivoinen. Jeesus ymmärtää ihmistä. Hän on itse tuntenut kivun. Kiitos, että kannoit kaikki synnit. Kiitos, että saan kaikki synnit anteeksi. Kiitos, että rakastat meitä niin  paljon.

Jeesus tahtoi lähimmät ihmisensä mukaan viimeiselle aterialle, uskon, että niin on edelleenkin. Huomenna torstaina juuri sinulle on paikka ehtoollispöydässä. Leivässä ja viinissä tulee todeksi koko pääsiäinen kipu, kärsimys, kuolema ja syntien anteeksiantaminen. Siinä kirkastuu myös matkan määränpää: toivo iankaikkisesta elämästä taivaassa.

Pääsiäisenä on kristityllä iloon ja juhlaan. Jeesus nousi kuolleista. Jeesus on ylösnoussut Herra. Hän on kanssamme tänään, Hän tulee luoksemme. Emme näe häntä, mutta Hän on läsnä.

PÄÄSIÄISILOA JA VALOA!

Diakoni Ansa Litendahl

 

Virvon, varvon vitsasella

”Virvon varvon vitsasella, kosken pajun oksasella,

Jumala sinua siunatkoon!”
 

”Virvon, varvon vitsasella, tällä pajun oksasella.

En mä sulta palkkaa vaadi, enkä velkakirjaa laadi.

Jumalan siunausta sinulle!”
 

”Tuoreeks terveeks, terveys enenemähän, lääkkeet vähenemähän, tauti häviämähän,

oma jalka kapsakka, leipä suussa napsakka.

Jumala sinua siunatkoon!”
 

Esimerkiksi tällaisilla toivotuksilla ja koristelluilla pajunoksilla varustetut virpojat saapuvat taas sunnuntaina oville.

Virpominen pajunoksilla kuuluu yhä suomalaisiin pääsiäisperinteisiin. Palmusunnuntaina ovelta ovelle kiertäville tytöille ja pojille tapa on usein hauska keino hankkia makeisia ja suklaamunia. Mutta virpomisessa on kyse vanhasta kristillisestä perinteestä. Perinteen taustalla on vahva uskonnollinen symboliikka.

Virpomisperinteen alkuna ovat ne palmunoksat, joita ihmiset heiluttelivat tervehtiessään riemuhuudoin Jeesusta, joka ratsasti aasilla Jerusalemiin. Kun meillä ei ole palmunoksia, tilalle valittiin paju, joka keväällä herää ensimmäisenä pajunkissoineen. Sen oksat koristeltiin värikkäin nauhoin, höyhenin ja erilaisin koristein korvaamaan palmunlehdet. Tapa virpoa on levinnyt meille Karjalasta ja Venäjältä.

Olet tervetullut ensi lauantaina seurakuntatalolle omien pajunoksien kanssa. Koristelemme niitä siellä yhdessä ja sitten voit käydä palmusunnuntaina ilahduttamassa ja toivottamassa siunausta ystävillesi, naapureillesi ja tuttavillesi.

Sillä virpominenhan on siunaus.


Sari Toikkanen, lastenohjaaja

 

 

Paluu Ristipistoja -sivulle