Ristipistoja

Entä jos...?

Äidin elämässä tulee hetki, kun on otettava suuri askel ja laskettava poikasestaan irti. On annettava hänelle mahdollisuus lentää omin siivin. On osattava olla läsnä, mutta kuitenkaan ei aina paikalla. Entä jos... monia asioita, mitä voi sattua. Pienempiä ja isompia asioita.

Itsekin olemme aikanamme, me nykyiset äiti-ihmiset, lähteneet samoin pesästä ja elämä on tänne kantanut, missä olemme nyt. Ilmeisesti ihan hyvin, vaikkakin välillä ehkä olemme kopsahtaneet maahan ja taas nousseet ylös. Se kuuluu elämään ja kasvamiseen, jokaisen pitää ne omat virheet saada tehdä aivan itse. Vaikka kuinka meidän tekisi mieli kierittää lapsemme kuplamuoviin ja pitää turvassa maailman ikäviltä tuulilta, ei se ehkä kuitenkaan toimi niin.

Tässä vaiheessa voimme vain toivoa, että olemme opettaneet ne tärkeimmät asiat ja antaneet riittävästi rohkeutta ja rakkautta matkaan, jotta se aikuinen lapsi uskoo pystyvänsä kaikkeen. Olemme kuitenkin aina syli avoimena, valmiina ottamaan vastaan, jos maailman kolhut tuntuvat ylitsevuotavilta. Onneksi myös suojelijoita löytyy muitakin, sillä äidinkään voimat eivät yllä joka paikkaan. Rukoilemme siunausta ja suojelusenkeleitä kaikkien näiden lentämään opettelevien matkalle, jotta ilmakuopat pysyisivät mahdollisimman pieninä.

Minna Palosaari,
viestintätukiryhmän jäsen

 

Aiemmin julkaistut Ristipistoja-kirjoitukset