Muistokirjoitus

Minä muistan niin paljon. Muistan auringon välkkeen seinällä ja ikkunasta näkyvät upeat kukkaistutukset muistomerkkien ympärillä. Muistan naurun, pikkaisen epävireisen kitarasoundin ja niin ponnekkaan laulun. Muistan ettei elämästä selviä hengissä kuin Jeesuksen jengissä ja senkin, että poweria pitää olla. Muistan ihmisiä monista seurakunnista, nuorena pyhiksi ajattelemiani ja aikuisena syntisiksi ja armahdetuiksi pyhiksi tietämiäni. Muistan elämäni ohikiitävyyden ja saman koskevan meitä kaikkia, tämän sukupolvien ketjun toiviopolulla vaeltavia armonkerjäläisiä. Muisti on lahjaksi annettu, niin kuin elämäkin. Se kuinka elämämme käytämme on meidän lahjamme elämän antajalle.

Kunpa aina muistaisin ja todeksi eläisin senkin, että yksin uskosta, yksin armosta, Jeesuksen Kristuksen tähden olemme pelastetut. Sen avulla meidän lahjamme tulee vajavaisuudessaankin täydelliseksi.

Rauhaisaa ja siunattua vaellusta ja turvallista perillepääsyä toivottaen,

Alpo Syvänen
Nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri

 

Aiemmin julkaistut Ristipistoja-kirjoitukset
 

 

Alpo Syvänen katsoo kuvassa kohti kameraa taulun kehyksiä kasvojensa ympärillä pidellen.
Alpo Syvänen.