Aiemmin julkaistuja Eilen, tänään, huomenna -palstan tekstejä

 

Elämä, usko, rukous

Ensi kesän siemenet

Jo joutui armas aika

Kevät yllätti

Helatorstai

Kuule, Isä Taivaan

Niin se vain on…

Mummolassa 1950-60 -luvuilta

Elämä, usko, rukous

Tänäkin talvena rippikoululaiset ovat keränneet merkintöjä rippikoulukorttiin. Talvi on ollut nuorille noin puolen vuoden mittainen syventyminen itseen, seurakuntaan ja kristilliseen uskoon. Nyt kesän koittaessa alkavat rippikoulut, jotka päättyvät konfirmaatio-jumalanpalvelukseen, jossa nuoret siunataan ja he tunnustavat kristillisen uskonsa.

Rippikoulun käyminen antaa mm. oikeuden kirkolliseen avioliiton vihkimiseen ja toimimiseen kummina. Lapsen kasteen yhteydessä kummien tehtäväksi annetaan mm. huolehtiminen lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa. On kaunis tapa, kun vanhemmat, pappi ja kummit siunaavat lapsen kastetilaisuudessa.  Ripille pääsyn yhteydessä kummi on myös yhdessä papin kanssa siunaamassa nuoren. On tultu saattaen lapsuudesta nuoruuteen.

Meillä jokaisella rippikoulun käyneellä on omat muistomme rippikoulusta, myös rippikoulun muodot ovat muuttuneet vuosien saatossa. Tänä vuonna on rippikoululaisilla mahdollisuus käydä joko päivä- tai leiririppikoulu. Toivotaan, että rippikoululaisille jää hyvät muistot jotka auttavat heitä elämään ja ymmärtämään sitä uskon todellisuutta, johon jokainen on pyhässä kasteessa tullut osalliseksi.

Mervi Paananen, kirkkovaltuutettu
13.6.2018

 

Ensi kesän siemenet

Kevät on vaihtunut kesään, vanha luokka jää taakse - uusi odottaa. Vaikka Suvivirren mukaan kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen, voi lukuvuoden jäljiltä olo olla väsynyt ja voimaton, ei millään tavalla täydessä kukoistuksessa oleva.

Jos et vielä valmistu ammattiin, hae jatko-opintoihin ja opintojen loppumisen myötä uuteen vaiheeseen elämässäsi, elämä jatkuu syksyllä entisen kaltaisessa maisemassa. Arvosanat ovat voineet olla erinomaisia tai jättää parantamisen varaa.

Kesä on kuitenkin levon – ja kasvun aikaa. Laiturin nokassa onkiessa tai ruohoa leikatessa voi pitkälle kesään miettiä korkeintaan sellaisen vaikeustason kysymyksiä, kuten pistääkö shortsit vai verkkarit jalkaan.

Kun lepoa on tullut tarpeeksi, voi miettiä pidemmälle. Jos laskisi matematiikkaa enemmän. Kirjoittaisi sähköpostia kavereille ulkomaille. Katsoisi kirjastolla sarjakuvien lisäksi paria sanomalehteä. Ottaisi syksyn ohjelmaan itseä kiinnostavan harrastuksen. Ei enää iltaisin olisi vain kotona koneen edessä istumassa tai tallailisi kaupungilla.

Voi olla, että kesäisen ajatustyön perusteella muutama kukka omassa mielessäsi antaisivatkin iloa ja väriä pitkälle talveen. Ja hyviä hedelmiä vielä keväälläkin.

Jaana Räihälä, seurakunnan viestintätukiryhmän jäsen
6.6.2018

Jo joutui armas aika

Nämä neljä sanaa ovat kuin koodi, joka virittää meidät suomalaiset tiettyyn tunnelmaan: valoa, kevättä, iloa ja nostalgiaa. Koulun päättymisen ja loman alkamisen tunnelman se meissä virittää. Virsi on vakiintunut osaksi koulujen kevätperinteitä: sitä lauletaan sekä kevätjuhlissa että koulujumalanpalveluksissa. Toinen tilanne, mihin virsi liittyy ja sopiikin hyvin on juhannus.

Mistä virsi sitten kertoo? Näin virttä kuvaa Tauno Väinölä:

”Virsi alkaa luonnonkuvauksella, jollainen oli virsissä harvinaista 1600-luvulla. Mutta seuraavissa säkeistöissä mukaan tulee opettava piirre: luonto muistuttaa ihmistä Jumalan hyvyydestä, lintujen laulu on esimerkki Jumalan ylistämisestä."

Virren hengellisen ytimen muodostaa neljännen säkeistön rukous: ”Oi Jeesus Kristus jalo / ja kirkas paisteemme, / sä sydäntemme valo, / ain asu luonamme.”  Tulkoon näin sydämeenkin kesä.

Lopuksi rukoillaan siunausta maan sadolle. Mutta virsi päättyy rukoukseen hengellisestä ravinnosta. ”

Virren sisältö on siis monipuolinen: paljon muutakin kuin luonnon kauneudesta kiittämistä.  

Jo joutui armas aika – siunausta loma-aikaan koululaiset ja kaikki mutkin!

Antti Hiltunen, kirkkoherra
30.6.2018

 

Kevät yllätti

Teen pihallani kevättöitä kahden vuoden tauon jälkeen. Kun asuin ulkomailla pari edellistä vuotta, eniten ikävöin Suomeen juuri toukokuussa. Kevään etenemisen seuraaminen on Pohjolassa asuvien etuoikeus, sillä täällä neljä vuodenaikaa erottuvat selvästi.

Ensin sulavat lumet ja sitten jännitetään, milloin jäät lähtevät järvistä. Muuttolintuja palaa yksi laji kerrallaan ja aivan yhtäkkiä ne ovatkin pihassa ja rannoilla kaikki, myös ne kirjosiepot, jotka häätivät uudesta linnunpöntöstä siellä jo pesineen talitiaspariskunnan.

Arabian niemimaalla asuessamme emme voineet hoitaa omaa pihaa, koska se oli täysin laatoitettu, pieni takapiha. Niinpä hankimme taimimyymälöistä ruukkuihin sopivia kasveja kuten kaktuksia ja pieniä puita. Talon julkisivun puolelle laitoimme kahteen parvekelaatikkoon punaisia petunioita ja oven viereen viherkasvien lisäksi suuren violetin bougainvillean. Kun muutimme takaisin viime kesänä, jouduimme myymään koko "puutarhamme." Toivottavasti kasvit saivat hyvän kodin.

Ehkä hankin tänne kotiinkin bougainvillean, mutta sitä ennen keskityn pihan laittamiseen ja lannoittamiseen. Liljapenkki odottaa vuoroaan.

Taas kukkasilla kukkulat,

oi Herra, kaikki vyötät

Ja laumat lukemattomat

Taas laitumilla syötät

Virsi 572, Elias Lönnrot

Päivi Leivonen-Majaniemi, kirkkovaltuutettu
23.5.2018

 

Anna arvosana

Alamme olla loppusuoralla koulujen kevätkauden kanssa. Viimeiset korotusyritykset arvosanoihin on joko tehty – tai sitten palavalla kiireellä työn alla. Kouluarviointiin on jokaisella muistoja laidasta laitaan.

Aikuisuuden yksi hienoimpia puolia on, ettei kukaan anna arvosanoja tehdystä työstä. Kukaan ei istu vieressä ja katso, miten nopeasti tai siisti saarnani kirjoitan. Kukaan ei enää puutu kieliasuun tai mielikuvituksettomiin kielikuviin. Työtä, josta olen ylpeä, ei pilata punakynällä ja kommentilla ”ensi kerralla menee paremmin”.

Kävin vierailemassa seurakuntalaisten kotona. Myöhästyin, koska menin ensin väärään osoitteeseen ja tein 20 min. kierron. Olin unohtanut virsikirjalaukun kotiin, mutta onneksi virret saatiin näkymään televisiosta. Selasin papereita hermostuneena. Huitaisin kitaralla kattolampun melkein halki. Lopuksi päästin vielä ulos laitetun kissan sisälle, kun pidin ovea auki liian pitkään.

Ovella totesin melko voitettuna:

”Tämä oli nyt armollisesti sellainen 7,5 suoritus.” Aiheestakin loukkaantuneena yksi paikallaolijoista totesi tiukkaan sävyyn:

”Älä arvota itseäsi. Meillä oli oikein hauskaa.”

Arvosanojen kiro on, että liian harvoin niistä näkee yrityksen tai olosuhteiden määrän. Vielä julmempaa on, kun arvostelemme itsemme alakanttiin. Kristityn varovainen lohtu on, että vielä tulee aika, jolloin kaikki arviointi ja arvostelu päättyvät ja jää vain toteamus: ”Tämä riittää.”

Sami Siltanen, seurakuntapastori
16.5.2018

 

Helatorstai

Kun nousit Isän kunniaan, taivaaseen, Jeesukseni, jäin ikävöimään päälle maan, jäi murhe seurakseni. Nyt kuljen täällä vieraana, on Isänmaani kaukana.

Nyt uskoani vahvista ja tue toivoani. En jaksa, ellet johdata ja kanna matkallani. Niin armostasi nähdä saan sen toivon maan, sen riemun maan.

Ja niin kuin nousit kunniaan pilvessä valoisassa, niin saavut jälleen päälle maan suuressa kunniassa, ja tuomariksi jokaisen käyt, Herra maan ja taivaitten. Siis auta, Jeesus, valvomaan, suo valmis aina olla. Kun meidät kaikki kutsutaan eteesi tuomiolla, myös minut johda kunniaan Isäni maahan oikeaan. (virrestä 109)

Pian saamme viettää Helatorstain juhlaa, Kristuksen taivaaseen astumisen muistojuhlaa. Jeesus on taivaaseen noussut kirkkauden Herra ja kunnian kuningas! Pääsiäisen kärsimystie ja ristinkuolema sekä Herramme riemullinen ylösnousemus takaavat meille kaikille ikuisen elämän, jos vain haluamme ottaa Jeesuksen sovitustyön vastaan. Jumalan armo on avoinna meille kaikille.

"Astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan oikealla puolella"; näinhän me lausumme kristillisessä uskontunnustuksessamme. Meillä on Kaikkivaltias Jumala apunamme ja turvanamme jo täällä matkalla, ja kerran perillä siellä, saamme ikuisesti katsella Jumalan kasvojen kirkkautta ja nauttia Hänen rakkauttaan.

Kun Jeesus otettiin taivaaseen ,Hän siunasi opetuslapsiaan: "Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin taivaaseen." Tämä sama Jeesus kutsuu meitä kaikkia tykönsä tänäänkin, ja haluaa siunata meitä. Saamme avata sydämemme hänelle ja kutsua hänet Herraksemme. Saamme nauttia taivaan kansalaisuudesta jo nyt.

Siunattua Helatorstaita!

Elina Räsänen, jumalanpalvelustukiryhmän vetäjä ja Aarteet-rukouspiirin ohjaaja

9.5.2018

 

Kuule, Isä Taivaan

”Ethän, Isä Taivaan, unohda lapsiasi sodan jaloissa. Rauha anna, viha sammuta. Siunaa koko maailmaa.” Tämä tuttu Etelä-Afrikasta peräisin oleva Jaakko Löytyn lastenvirsi pyörii usein mielessä kun avaan telkkarin iltauutisten aikaan.

Sana rauha on kärsinyt paljon inflaatiota maailman historiassa, jossa sota on ennemminkin vakio, ja jossa illasta toiseen olohuoneeseen kantautuu viestit ydinkokeista ja konflikteista. Kuka vielä uskoo rauhaan ja ihmiseen tässä maailmassa?

Raamatun Jeesus puhui paljon rauhasta. Hän tervehti joka käänteessä oppilaitaan sanoen ”rauha teille”, ja hän sanoi jättävänsä meille oman rauhansa. Onkin helppoa kuvitella Jeesus aikakautensa jopa hieman naiivina pasifistina ja hippinä, mutta kun Jeesus puhui rauhasta, tarkoittiko hän ainoastaan sodan puuttumista? Hänen kulttuurissaan ja kielessään sana rauha, ’shalom’, merkitsi paljon enemmän. Se voitaisiin kääntää myös sovinnoksi, levoksi, huolettomuudeksi ja eheydeksi. Särkynyt korjataan, levoton ja huolien täyttämä saa levon ja tarjolla on sovinto oman elämän, Jumalan ja toistemme välillä.

Tänään en ehkä uskalla avata telkkaria katsoakseni uutisia sodista ja pienen ihmisen kärsimyksestä. Tahtoisin silti huokaista Jumalan puoleen, että kaikki me maailman matkaajat, niin lähellä kuin kaukana, saisimme kokea tuollaista rauhaa, lepoa, huolettomuutta ja sovintoa, josta Jeesus puhui.

Anna Karjalainen, kanttori
2.5.2018

Niin se vain on…

- Kun tuntuu, että kaikki kaatuu

päälle, eikä ulospääsyä näy.

Sitten kuitenkin kaikki kääntyy

parhain päin.

- Se on Luojan johdatusta,

sitä ei voi kiistää.

Apu löytyy, kun vain osaa etsiä.

On se sitten ruoka-apua

tai muuta sosiaalista kanssakäymistä.

- Olemme myös kaikki erehtyväisiä,

vahinkoja sattuu.

Mutta kaikki on kuitenkin

jotenkin korjattavissa.

Ja Luoja on armollinen.

Kun vain osaisimme kiittää

ja rukoilla – ja antaa anteeksi.

- Yksinäisyys on monelle suuri ongelma.

Siksi meidän tulisi ottaa huomioon

kanssaihmiset, ja antaa apuamme,

sen minkä voimme.

- Kiitos ja rukous on asioita,

joita kenenkään ei pitäisi unohtaa.

”Kiittäkäämme Herraa, sillä hänen armonsa

pysyy iänkaikkisesti.”

 

Eeva Koivumäki, seurakuntalainen

25.4.2018

 

Mummolassa 1950-60 -luvuilta

Vietin paljon aikaa mummolassa kesäisin. Tykkäsin olla siellä, mummo oli vaativa, mutta myös palkitseva: Ensin työ sitten huvi.

Arkipäivän askareita olivat ”navettatyöt”: lypsyaikana ajamassa kärpäsiä lehmistä, kanojen ja kissan ruokinta. Tehtäviin kuului myös kotitöitä yhdessä tätini kanssa.  Hän oli minua kolme vuotta vanhempi, kova neuvomaan ja opastamaan. Ne olivat tärkeitä tehtäviä, joissa opimme uutta ja mummo nosti aina vaatimustasoa työn edistyessä. Aikuiset olivat muissa maatilan töissä.  Elämä oli mutkatonta ja turvallista.

Sunnuntai poikkesi muista päivistä siten, että meillä nuorilla oli lepopäivä, vapaapäivä.  Aikuiset hoitivat kaikki työt sunnuntaisin.  Aamulla mummo kuunteli radiosta jumalanpalveluksen, jolloin lasten tuli olla hissukseen tuvassa.  

Usein sunnuntaisin syötiin riisipuuroa.  Sen jälkeen mentiin pyhäkouluun, joka pidettiin sään salliessa ulkona naapurin lasten kanssa. Iltapäivällä saimme lähteä Soinin kirkolle tötteröjäätelölle. Matka taittui isoilla naisten polkupyörillä lähes 10 km suuntaansa hiekkatietä.

Oi sitä iloa ja sunnuntain juhlaa.  Leppoisaa ja siunattua lepopäivää.

Lämpöisin ajatuksin!

Marjatta  Ruuska, kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen

18.4.2018