Aiemmin julkaistuja Eilen, tänään, huomenna -palstan tekstejä

 

Astu rohkeasti sisään ja muista tulla ulos

427 ruokakassia

Kevättä odotellessa

Jokapäiväinen leipämme

Jaettu on kokonainen

Musiikin voima

Loma-ajatuksia

Jumalan äänen kuuleminen

Kiitos Viitasaari!

Valo loistaa pimeässä

 

Astu rohkeasti sisään ja muista tulla ulos

Muutin hiljattain taloyhtiöön, joka sijaitsee kaupungin keskusta-alueella. 100 vuotta vanhasta puisesta kotitalostamme avautuu ikkunat suoraan mukulakivikadulle. Merkittävästä historiasta ja arkkitehtuurista johtuen turistit kameroineen ovat tavanomainen näky kotitalomme ulkopuolelle. Heille kotimme on 1900-luvun alun työläiskortteli, kaunista arkkitehtuuria ja pala historiaa tämän ajan kaupunkikuvan keskellä.

Minulle talo on kuitenkin ensi sijassa koti. Lapsilleni se ei tuo mieleen 1900-luvun alun työläistunnelmaa vaan se tuo mieleen arjen: leikkipaikan, tutut kujat ja pihapuut sekä tutut portit, joihin isän avain käy ja joista on turvallista kulkea sisään vilkkaalta kadulta rauhalliselle kotipihalle. Aidan sisäpuolella on lasten turvallista leikkiä, vaikka kirjoitan tätä tekstiä ikkunan takana talon seinien sisäpuolella.

Raamatussa Jeesus kuvaa itseään portiksi, jonka kautta sisään tulevat ovat oikealla asialla. Kun kotiini tulee vieraita, täytyy minun avata heille portti, jotta he pääsevät tulemaan pihaani. Näin on myös Jumalan valtakunnan laita. Sinne on lupa käydä vain, kun talon isäntä on ensin tehnyt jotain sinun puolestasi.

Jumalan valtakunta on kuitenkin totta jo nyt meidän keskellämme. Meidän ei tarvitse tyytyä ihailemaan ja ihmettelemään sitä kadulta käsin, vaan voimme astua portista sisään elämään täyttä elämää Jeesuksen yhteydessä jo nyt. Jumala ei kuitenkaan kutsu meitä kotikissoiksi, vaan päivittäin meidän on rohjettava astumaan portista myös ulos kohtaamaan jokaisessa ihmisessä lähimmäinen.

Matti Hernesaho
Kirjoittaja on nuorten aikuisten pastori Turun Mikaelinseurakunnassa
11.4.2018

427 ruokakassia

Tämän päivän Suomessa eivät jokaisen omat varat riitä aina kaikkeen välttämättömään. Apua tarvitaan monista syistä. Kenelläkään meistä ole varaa sanoa, etteikö avuntarve voisi jonakin päivänä kohdata itseä.

EU-elintarviketuen jakelua seurakuntiin koordinoi Kirkkopalvelut ry, joka jakoi viime vuonna noin 600 000 kiloa elintarvikkeita. Seurakuntien yli 300 jakelupisteessä jaettiin yli 97 000 ruokakassia ja tarjottiin noin 8000 ateriaa.

Viitasaaren seurakunta jakoi EU-ruokia viime vuonna yhteensä 3500 kiloa. Ruokakasseja jaettiin 427 ja avunsaajia oli noin 420.

Seuraavan kerran EU-ruokia on jaossa perjantaina 20.4. Takataskun aamupalan ja leipäjaon yhteydessä. Ruokakasseja jaetaan siellä noin kerran kuukaudessa. Diakoniatoimistossa kasseja jaetaan päivystysaikoina ja sopimuksen mukaan.

Meillä seurakunnassa on vankka käsitys, että monen nälkä helpottuu oikeasti näilläkin ruuilla. Kiitos kaikille, jotka ovat mukana helpottamassa toisen elämää.

Valtakunnallisesti ruoka-apua viime vuonna saaneesta noin 95 000 ihmisestä suurin osa oli perustulon varassa eläviä, osa-aikatyötä tekeviä, pienituloisia, yksinhuoltajia ja pienellä eläkkeellä kituuttavia ikäihmisiä.

Ruoka-apu on saajilleen täysin ilmainen avustusmuoto. Kirkkopalveluiden keräysjohtajan Tapio Pajusen mielestä ruoka-apuun turvautumisen keskeinen syy on perusturvan liian alhainen taso.

EU-elintarviketukea ei jaeta ulkona leipäjonoissa, vaan seurakuntien aamupuuroilla, kahvilamaisissa olohuoneissa, diakonialounailla tai diakoniatyöntekijöiden vastaanotoilla. Vanhuksille ja muille vaikeasti liikkuville avustuskassit toimitetaan kotiin. Ruokajakelu on myös sosiaalinen tapahtuma, jossa vaihdetaan kuulumisia ja solmitaan uusia tuttavuuksia.

Tuija Siidorow, tiedottaja
4.4.2018
 

Kevättä odotellessa

Nukkuu moni ohitse hetken,

varhaisen aamun ulkoiluretken.

Vain Raija ja Reino liikkeellä on,

tapaan jälleen tutun kaksikon.

 

Näen kevään ihanan ajan,

taas taakse jääneen talven rajan.

Tunnen lempeän aamutuulen,

jossain käen jo kukkuvan kuulen.

 

Nuuhkin tuoksuja sieltä ja täältä,

kuin ahmisin herkkuja pöydän päältä.

On puhjennut tuomi jo kukkaan,

mutta voi tuota paljasta haaparukkaa!

Odottaa lehtihuntuaan vielä saa,

vaikka kaikkialla vihertää jo maa.

 

Vyöryy kevät tulvan lailla,

onko ihminen vielä jotain vailla?

Kuulen lintujen kiihkeän kilpalaulun,

maalaan hetkestä mielessäin taulun.

Vihreää paljon siihen laitan,

koivusta tuoksuvan oksan taitan.

Maalaan kukkia ja kaikkea muuta,

ihailen samalla komeaa puuta.

Sen suonissa virtaa elämän vettä,

makeaa mahlaa kuin kukkien mettä.

 

Saan elää hetkessä tässä,

liian nopeasti ohikiitävässä.

Nauttia jälleen kaikesta tästä,

Luojan kauniista keväästä – elämästä.

Tarja Tarvainen, toimistosihteeri

28.3.2017

 

Jokapäiväinen leipämme

Kaikille jokapäiväinen leipä ei ole itsestäänselvyys. Monen on valittava maksanko laskut, ostanko lääkkeet, menenkö lääkäriin vai ostanko ruokaa. Jokaisen todellisuus niukkuuden syistä on eri, ehkä pieni eläke, työttömyys, sairaus, ero saati maailmalla sodat ja luonnonkatastrofit. Tämän vuoden yhteisvastuukeräys torjuu nälkää ja köyhyyttä lähellä ja kaukana.

Aina, kun olen lippaan kanssa rahaa keräämässä, joku sanoo, että auttakaa ensin paikallisia köyhiä! Tuota auttamista diakoniatyössä teemme. Joka perjantai Takataskulla on ilmainen aamiainen tai lounas ja samalla jaamme kauppojen lahjoittamaa ylijäämä ruokaa, EU-ruokaa ja lahjoituskirpparilta vaatetta. Tai vastaanotolla jaamme osto-osoituksia kauppaan. Viime vuonna diakonian aterioilla kävi 2000 ihmistä, ruokakasseja jaoimme 2345, ruoka-avustuksia kauppaan annoimme 400 ja vastaanotolla tai kotona kohtasimme tuhat ihmistä.

Nyt voimme auttaa jokapäiväisen leivän saamista antamalla rahaa lipaskeräykseen perjantaina ja lauantaina. Kerätyillä rahoilla autamme paikallisia ihmisiä diakoniatyön ja diakoniarahaston kautta ja maailman nälkäisiä ja katastrofien keskellä eläviä. Pienistä kasvaa suurta!

Anneli Palonen, diakonissa
21.3.2018

Jaettu on kokonainen

Nälästä ei maailmassa ole pulaa. Ehkä ei leivästäkään olisi, jos se jaettaisiin tasaisemmin. Mutta niistä taitaa olla, jotka suostuvat oman leipänsä jakamaan. Ja niistä, jotka uskovat, että muutama palanen on tarpeeksi.

Muistelen nälän yllättämää joukkoa muinoin kapuamassa vuorenrinnettä ylös (Joh. 6:1-13). Mietin, miten nälkä saa mielen ärtyneeksi ja turhautuneeksi. Ehkä vaeltajat katselevat edessä kulkevan selkää, rinteen kuivana pöllyävää maata. Ehkä heiltä jää nälissään jotakin tärkeää näkemättä. Ehkä he katsovat toistensa ohi.

Jos tuntee jäävänsä paitsi ja osattomaksi, jos kokee saaneensa liian vähän, eikä koskaan tarpeeksi - ehkä silloin käpertyy helposti sisäänpäin. Ei uskalla jakaa omastaan: jos menetän tämänkin, jos joku saa enemmän kuin minä?

Mutta jos tuntee saaneensa paljon, yltäkylläisesti – silloin ehkä uskaltaa katsoa omaa napaa avarampia näköaloja. Silloin ehkä uskaltaa nähdä toiset nälkäiset ympärillään ja jakaa vähästäänkin. Silloin ehkä uskaltaa pysähtyä, istuutua, kuunnella. Uskaltaa pyytää Vapahtajaa siunaamaan vähiä eväitään.

Silloin saa ehkä kokea ihmeen, ettei jää ilman. Että antaessaan saa. Että jaettu leipä on kokonainen leipä. Ja että tätä leipää riittää.

”Jeesus sanoi: Minä olen elämän leipä. Joka tulee minun luokseni, ei koskaan ole nälissään, ja joka uskoo minuun, ei enää koskaan ole janoissaan.” (Joh. 6:35)

Antti Hiltunen, kirkkoherra
14.3.2018

 

Musiikin voima

Jos olet käynyt lapsena pyhäkoulussa, mitä muistat sieltä?

Minulle mieleeni ovat erityisesti jääneet laulut, iloinen ”Pikku lintu riemuissaan” tai mollivoittoinen ”Vieraalla maalla kaukana” ja monta muuta laulua. Muistan jopa vanhan pyhäkoululaulukirjan ulkomuodon ja siinä olleet kuvat. Muusta pyhäkoulun sisällöstä onkin sitten vain pieniä muistikuvia.

Virret ja laulut ovat tuoneet ja tuovat meille monelle lohdutusta ja iloa.

Laulamisen myötä vireystila ja mieliala nousevat. Silmät säteilevät, hymyilyttää ja kehon asento kohentuu. Musiikin onkin sanottu auttavan ahdistukseen ja suruun, helpottavan pahaa oloa, antavan lohtua ja tukea, auttavan vaikeiden asioiden käsittelyssä, purkavan paineita ja stressiä sekä musiikki auttaa meitä myös rauhoittumaan ja helpottaa yksinäisyyttä.

Olemme musiikin kanssa joka tapauksessa tekemisissä päivittäin. Musiikki liittyy iloon ja suruun, juhlaan ja arkeen. Martin Lutherin sanoin ”Jos mielesi on murheellinen, ala laulaa ja soittaa suloista laulua”.

Lapsille lauletaan kaikissa kulttuureissa. Laulu ja musiikki tuovat mielihyvää ja turvallisuuden tunnetta, mutta myös auttaa oppimaan ja ilmaisemaan itseään.

Musiikin avulla voi harjoitel­la tunteita ja musiikin siivin lapsi voi turvalli­sesti elää jännittäviä hetkiä. Etenkin isommille lapsille musiik­ki mahdollistaa myös hellyyden koke­misen ja hellät tunteet.

Me pääsemme ensi viikolla seurakunnassa opettelemaan uusia lauluja seurakuntatalolla musiikkikoulutuksessa, jossa opettelemme uusia lastenlauluja. Laulajan/vanhempien ei tarvitse miettiä, osaavatko he valita oikeanlaisia lauluja eikä edes osata laulaa nuotilleen. Riittää että lauletaan. Tervetuloa mukaan, jos laulattaa!

Pääsiäisen iloa enteillen:

”Auringolla hallussaan on kirjo koko paletin.

Pääsiäisen värit kaikki loihti Luojan sivellin.”

(Lasten virsi 35)

Sari Toikkanen, lastenohjaaja
7.3.2018

Loma-ajatuksia

Viitasaaren seutuvilla on nyt koululaisten lomaviikko, ihanaa! Entinen nimitys hiihtoloma sopii hyvin kohdalleen, kun hanget hohtavat korkeina. Saapi lapset lauleskella, luistella ja lasketella, samoin aikuiset.

Arjen vastapainoksi tarvitaan juhlaa ja juhlan vastapariksi arkea, muuten elämä on liian tasaista mössöä. Työn ja koulun vastapainoksi tarvitaan lomaa.

Lomalla saa levätä ja tehdä omia, mukavia juttuja. Lomalla on otollinen aika tarkastella omia tapoja elää ja toimia.

Pintaan voi nousta katumustakin, vaikka liikkumattomuudesta. Erityisesti näin käy, jos on lihakset kipeinä liikuntapäivän jälkeen.

Kirkkokalenterissa eletään paaston aikaa. Se ei tässä yhteydessä tarkoita niinkään ruuatta olemista tai tiettyjen ruokien välttämistä. Paaston aikana valmistaudutaan pääsiäiseen ajatuksin.

Paasto on hyvä aika itsetutkiskelulle. Paaston ajan liturginen väri on violetti, katumuksen väri.

Katumusta seuraa parhaimmillaan parannus. Hiihtolenkit on saatu uudelleen alulle. Yöunelle on järjestynyt tarpeeksi tunteja. On ehkä havahduttu muistamaan, miten hyvältä tuntuu huomioida toista.

On ajateltu ajatuksia ajattomuudesta.

Lomassa ja paastossa voi olla samoja elementtejä. Ne uudistavat ihmistä.

Tuija Siidorow, tiedottaja
28.2.2018

Jumalan äänen kuuleminen

Leikimme toissaviikolla toimintaillassa leikkiä, jossa kuunneltiin parin antamia ohjeita. Toinen parista oli silmät kiinni ja keräsi leikkialueelta pieniä lappusia, toinen parista antoi hänelle suullisia ohjeita silmät auki leikkialueen reunalta. Tavoite oli kerätä oikean värisiä lappusia mahdollisimman paljon annetussa ajassa.

Lapset kertoivat, että lappusia oli vaikea löytää läheltäkään silmät kiinni eikä löytämänsä lapun väriä voinut mitenkään tietää. Vahingossa muutaman olisi toki löytänyt mutta niissä olisi ollut myös väärän värisiä mukana. Oman parin ohjeet auttoivat tehtävässä huomattavasti. Ajoittain parin ääntä oli kuitenkin vaikea kuulla muiden parien ohjeistaessa innokkaasti omiaan samaan aikaan ihan vieressä.

Myös Jumalan äänen kuuleminen on tärkeää. Pohdi mielessäsi mikä häiritsee sinua, ehkä jopa estää sinua kuulemasta Jumalan ääntä. Entä mikä auttaa sinua kuulemaan Jumalan äänen?

Tuhkakeskiviikosta alkanut paasto tarjoaa hyvän mahdollisuuden karsia elämästä pääsiäiseen asti asioita, jotka ovat vieneet aikaa hiljentymiseltä ja Jumala-suhteen hoitamiselta. Toimiiko sinulla perinteinen liharuuasta kieltäytyminen? Tai herkkujen välttely? Ehkä eko-paasto luomakunnan hyväksi on sinun juttusi. Tai laupeuden paasto, jossa omia hankintoja vähentämällä autetaan vähävaraisia. Tapoja on erilaisia. Etsi oma tapasi luopua ja kieltäytyä maallisista asioista ja käännä ajatuksesi oman sydämen tutkiskeluun, parannuksen tekoon ja Jumalan etsimiseen.

Heidi Syvänen, nuorisotyönohjaaja
21.2.2018
 

Kiitos Viitasaari!

Aika on mielenkiintoinen käsite. Joskus tuntuu siltä, että aika matelee - erityisesti silloin jos odotat jotain jännittävää tapahtuvaksi. Joskus se taas menee liian nopeasti ja huomaat yhtäkkiä, että aikaa ei olekaan kaikkeen sellaiseen, mitä haluaisit tehdä.

Juuri nyt minusta tuntuu siltä, että aika on kulunut mahdottoman nopeasti - 8 kuukautta ja 14 päivää on mennyt hujauksessa ja on aika sanoa hyvästit. Pestini Viitasaaren seurakunnan vs. seurakuntapastorina päättyy pian.

Kun kirjoitan tätä juttua istun juuri lentokoneessa matkalla kohti Englantia. Ajatuksissani on juuri nyt matkustaminen ja matkan teko. Me kaikki teemme elämässämme omanlaista matkaamme. Tällä matkalla luistelemme välillä vauhdikkaasti eteenpäin ja joskus taas tuntuu siltä, että matkan teko ei etene, ikään kuin vetäisimme kivirekeä perässämme.

Olemiseni Viitasaarella on ollut myös yksi elämäni matka. Olen saanut olla mukana kasteiden kiitollisuudessa, rippikoulujen railakkuudessa, häiden hurmiossa ja kuoleman keskellä. Olen ollut kiitollinen jokaisesta kohtaamastani ihmisestä ja niistä elämän tarinoista, joita olette jakaneet kanssani. Talletan niistä monet sydämeeni.

Partiolaulun sanoin: Siis vielä kiitos kaikesta ja terve näkemiin! 

Helena Meriläinen, vs. seurakuntapastori
13.2.2018

 

Valo loistaa pimeässä

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta valo, mitä valo pohjimmillaan on? Kenties kynttilän sydämen ympärillä huojuvaa hehkua, katulampuissa palavaa nauhan pätkää, suuremoisesta ja elintärkeästä auringosta tulevaa säihkettä ja lämpöä.

Lähes aina valon yhteyteen voimme liittää sanan lämpö. Niin kuin aurinko lämmittää meitä, niin myös lähimmäisenkin lämmin katse tuo valoa meille näinäkin synkkinä pimeinä aikoina, jolloin vain pienet tähdet ja kuu loistavat. On tärkeää miten kohtaamme lähimmäisen, sillä pienenkin eleen avulla voimme tuoda valoa toisen ihmisen mietteisiin.

Myös viime viikonloppuna 4.-7 .-luokkalaisten VALO-talvileirillä jokainen leiriläinen teki omat persoonalliset tuikkulyhtynsä loistamaan pimeinä helmikuun iltoina.

Meidän jokaisen on hyvä muistaa, että Jumala on antanut meille valon tuomaan toivoa myös pimeyteen, sillä valo loistaa pimeässä. Valo loistaa silloinkin, kun tie on synkkä ja mutkikas, täynnä vaaroja, täynnä epävarmuutta ja pelkoa, niin myös silloinkin. Jumala lupaa valonsa antaman toivon, hän lupaa valaista edessä häämöttävän tien ja neuvoa tien pois pimeydestä.

Valolla on aina jokin voimanlähde, vaikka se olisikin heijastus, niin kuin taskulamppu toimii paristoilla tai öljylamppu öljyllä, niin mekin tarvitsemme voimanlähteen, jotta valo olisi taattu. Mitkä ovat juuri sinun voimanlähteitäsi, mitä pitäisi jatkossa entistä enemmän vaalia. Niin kauan kun liekki palaa, niin kauan pimeys on voimaton valon edessä. Pimeys pakenee, valo ei.

Siunattua ja valoisaa tulevaa kevättä!

Esmeralda, seurakuntamme harjoittelija
7.2.2018