Aiemmin julkaistuja Eilen, tänään, huomenna -palstan tekstejä

Palstan vanha nimi oli Seurakunnan saralta.

Valo loistaa pimeässä

Valoa kohti

Ystävyys on voima

Kuka meitä johtaa?

Jeesus maailman valo

”…Oi, jos vuosi alkava oisi Luojan siunaama.”

Siihen aikaan

Yhteinen messumme

Ole valmis elämään!

Reformaatio 500 – vanhurskaus

Voit luottaa minuun

Hiljainen rukous

Sotien muistot

Hyvän sään aikaan

Hehkuva elämä

Tasaa massa

Raamattu

Oodi Muuruelle

Elämä ilman muistia

Aarteet

Kohtele lähimmäistäsi niin kuin itseäsi toivot kohdeltavan

”Tee minusta rauhasi välikappale!”

Risti + armo = TARMO

 

Valo loistaa pimeässä

Mitä sinulle tulee mieleen sanasta valo, mitä valo pohjimmillaan on? Kenties kynttilän sydämen ympärillä huojuvaa hehkua, katulampuissa palavaa nauhan pätkää, suuremoisesta ja elintärkeästä auringosta tulevaa säihkettä ja lämpöä.

Lähes aina valon yhteyteen voimme liittää sanan lämpö. Niin kuin aurinko lämmittää meitä, niin myös lähimmäisenkin lämmin katse tuo valoa meille näinäkin synkkinä pimeinä aikoina, jolloin vain pienet tähdet ja kuu loistavat. On tärkeää miten kohtaamme lähimmäisen, sillä pienenkin eleen avulla voimme tuoda valoa toisen ihmisen mietteisiin.

Myös viime viikonloppuna 4.-7 .-luokkalaisten VALO-talvileirillä jokainen leiriläinen teki omat persoonalliset tuikkulyhtynsä loistamaan pimeinä helmikuun iltoina.

Meidän jokaisen on hyvä muistaa, että Jumala on antanut meille valon tuomaan toivoa myös pimeyteen, sillä valo loistaa pimeässä. Valo loistaa silloinkin, kun tie on synkkä ja mutkikas, täynnä vaaroja, täynnä epävarmuutta ja pelkoa, niin myös silloinkin. Jumala lupaa valonsa antaman toivon, hän lupaa valaista edessä häämöttävän tien ja neuvoa tien pois pimeydestä.

Valolla on aina jokin voimanlähde, vaikka se olisikin heijastus, niin kuin taskulamppu toimii paristoilla tai öljylamppu öljyllä, niin mekin tarvitsemme voimanlähteen, jotta valo olisi taattu. Mitkä ovat juuri sinun voimanlähteitäsi, mitä pitäisi jatkossa entistä enemmän vaalia. Niin kauan kun liekki palaa, niin kauan pimeys on voimaton valon edessä. Pimeys pakenee, valo ei.

Siunattua ja valoisaa tulevaa kevättä!

Esmeralda, seurakuntamme harjoittelija
7.2.2018

Valoa kohti

Ensi sunnuntaina Kynttilänpäivänä vietämme messua seurakuntatalolla. Kynttilänpäivän messu on Yhteisvastuumessu, joka aloittaa Yhteisvastuukeräyksen. Messun jälkeen on yhteisvastuulounas seurakuntatalolla ja keräyksen avaus.

Nälkä ei näyttäydy Suomessa samassa mittakaavassa kuin katastrofialueilla maailmassa. Siitä huolimatta se on täyttä totta tuhansille ihmisille myös Suomessa ja jopa Viitasaarellakin. Noin 12 % eli 660 000 suomalaista elää suhteellisessa köyhyydessä. Vuonna 2016 heistä 106 000 ihmistä sai EU:n  elintarviketukea. Lisäksi paikallisseurakuntien ruoka-avustuksia ja kauppojen ylijäämä ruokaa.

Afrikassa ja Lähi-Idässä yli 20 miljoonaa ihmistä on nälänhädän partaalla. Esim. Etelä- Sudanissa neljä miljoonaa ihmistä on paennut kodeistaan sisällissotaa ja sen aiheuttamaa nälänhätää. Pakolaisleirillä YK:n rahoitus ei riitä ja ruoka-annokset on jouduttu jakamaan kahtia.

Yhteisvastuukeräys varoin tuodaan valoa tähän tilanteeseen. Yhteisvastuukeräysvaroista 60 % kohdennetaan konfliktien ja katastrofien aiheuttamissa hätätilanteissa pahiten kärsineitä ihmisiä. Turvaamalla heille välttämätön ravinto ja perustarvikkeet. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu.

Suomessa keräysvaroista tuetaan taloudellisesti vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä diakoniarahaston kautta yllättävien elämäntilanteiden kohdatessa. 20 % keräysvaroista jaetaan Viitasaaren seurakunnan ruoka-avustuksina apua tarvitseville. Lisäksi pieni summa Helmiinan asukkaiden jäätelöihin/kahveihin kesällä Porthanin puistossa.

Kynttilänpäivän evankeliumi kertoo kuinka Jeesuksen vanhemmat toivat Jeesus lapsen kirkkoon ja vanhan Simeonin kohtaamisesta. Vanha Simeon kiittää Jumalaa siitä, että hän on valmistanut pelastuksen :valon joka koittaa pakana-kansoille. Luuk.2:22-23. Vanha suomalainen sananlasku – Kevättä kynttelistä - antaa meille lupauksen kevään tulosta ja valon määrän lisääntymisestä.

Jeesus  itse sanoi olevansa maailman valo, hänen välityksellään valo tuli maailmaan. Sinäkin voit olla toivon tuoja , kynttilän valo jollekin sitä tarvitsevalle. Toivon perusta on tänäänkin Jumalassa, ei olosuhteissa. Valoa elämääsi!

Ansa Litendahl, diakoni
31.1.2018

Ystävyys on voima

Yhdeksi tärkeimmistä asioista elämässämme koemme ystävyyden.  Olemme onnekkaita, kun olemme saaneet toistemme kaltaiset ystävät, koska kaikilla ei sellaisia ole. Olemme tunteneet vähän yli vuoden, mutta silti meistä on tullut tosi läheiset ystävykset.

Toistemme kanssa voimme olla aivan omat itsemme, ja välillä olemme aivan höpsöjä. Välitunneilla saatamme temppuilla lumihangessa, välillä taas vain juttelemme oudoista asioista tai laulamme ja aika usein meitä katsotaan oudosti ja meille virnuillaan, mutta se ei haittaa, koska emme välitä muiden katseista vaan haluamme pitää hauskaa.

 Ystävyytemme on muodostunut meille tosi tärkeäksi. Olisi hyvä, jos kaikilla olisi edes yksi hyvä ystävä, johon voi luottaa. Ystävyyttä ei kannata pitää itsestäänselvyytenä, koska sitä se ei ole. Ystävyys voi vaikuttaa mielialaan monella tavalla. Ystävyyden merkityksen huomaa esimerkiksi siinä, että jos toinen on pois koulusta, ei oikein tiedä, mitä tekisi. Ystävillä on aina omat juttunsa, joista kukaan muu ei välttämättä ymmärrä mitään. Ystäviltä saa tukea ja lohtua murheen ja surun keskellä.

Ystävyys saattaa muuttaa ihmistä. Joku voi oppia tuntemaan itsensä paremmin, joku taas ei uskalla enää olla oma itsensä. Jotkut saattavat muuttua hyvään suuntaan ja jotkut huonompaan.

Maija Kokkoniemi ja Riina Palonen
nuoret seurakuntalaiset
24.1.2018

Kuka meitä johtaa?

Kansa päättää pian, kenestä tulee seuraava Suomen presidentti. Kansa on tässä tapauksessa he, jotka äänestävät. ”Nukkuvat” antavat toisten päättää, kuka maatamme johtaa seuraavat vuodet. Kaikille sillä ei ole suurta väliä.

Suomessa kansalaisilla on oikeus itse päättää, ketä äänestää vai äänestääkö edes. Me voimme päättää monta muutakin omaa elämäämme koskevaa asiaa. Se on itsestäänselvyys, joka välillä unohtuu.

Meillä on lainkin suoma oikeus päättää, mihin uskomme. Yhtä hyvin meillä on oikeus päättää, mihin olemme uskomatta tai uskommeko mihinkään.

Joskus näyttää siltä, että oma oikeus muistetaan hyvin, mutta toisen oikeus huonommin. Kaverillakin, tutulla ja tuntemattomalla, on samat oikeudet.

Vihapuhe on noussut aikamme ilmiöksi. Jos puheellamme väheksymme, kiellämme ja loukkaamme toisia, olemme polkemassa omiakin oikeuksia. Kuka vihapuheilmapiiriä pitää yllä?

Kaikilla meillä on joku tai jokin johtaja. Jossakin johdetaan työtämme tai kuntaa, jonka jäseniä olemme. Harrastusryhmäämme johtaa joku tai joku johtaa sitä tahoa, jota kautta saamme siihen rahoitusta.

Joku esimerkillään johtaa sitä, miten tässä yhteisessä yhteisössä keskustellaan ja toista kohdellaan, mutta jokainen siihen vaikuttaa. Jokainen vaikuttaa siihen, kuinka vaikutusvaltainen on johtaja.

Hyvää talvea Sinulle!

Tuija Siidorow, tiedottaja
17.1.2018

Jeesus maailman valo

"Katso minun palvelijani ,jolle minä annan voiman, minun valittuni, johon olen mieltynyt.Henkeni olen laskenut hänen ylleen, hän tuo oikeuden kansojen keskuuteen. Ei hän huuda eikä melua, ei kuulu hänen äänensä kaduilla.

Murtunutta ruokoa hän ei muserra, lampun hiipuvaa liekkiä hän ei sammuta. Tinkimättä hän toteuttaa oikeuden. Eikä hän murru, ei himmene hänen liekkinsä, vaan hän saattaa kaikkialla oikeuden voimaan. Hänen opetustaan ikävöivät kaukaiset rannat."

Näin kuvailee Jumalan sana, Raamattu, maailman Vapahtajan olemusta. Jeesus Kristus on valo, joka ei himmene tämän pimeän ja myrskyisän maailman keskellä. Hänessä pelokas ja uupunut pieni ihminen löytää levon ja turvapaikan.

Talven pimein selkä on konkreettisesti jo taittunut luomakunnassa; samalla tavalla Kristus on murtanut pimeyden vallan Golgatan keskimmäisellä ristillä minun ja sinun puolesta. Meille on todella syntynyt Vapahtaja. Kristus on Isän Jumalan kirkkauden säteily. Hänen valossaan on hyvä elää tänäkin armon vuonna 2018. Johannes Kastaja huudahti Jordanilla nähdessään Jeesuksen: "Katso Jumalan karitsa, joka pois ottaa maailman synnin". Tähän saamme turvata koko elämämme.Kristillisen kirkon yhteinen ateriahetki ,ehtoollinen, muistuttaa meitä tästä.

Omassa kotikirkossa on ihanaa käydä ehtoollisella ja kokea Raamatun lupaukset todeksi. Siinä alttarikaiteen äärellä olemme kaikki niin tasavertaisia, Jumalan rakkauden ympäröiminä.

Siunatkoon ja varjelkoon Kaikkivaltias Jumala tämän koko uuden, vielä nupullaan olevan vuoden meidän jokaisen kohdalla.

Elina Räsänen,
jumalanpalvelustukiryhmän vetäjä ja Aarteet - rukouspiirin ohjaaja
10.1.2018

 

”…Oi, jos vuosi alkava oisi Luojan siunaama.”

Mennyt vuosi on ollutkin tapahtumarikas monine tapahtumineen.

On vietetty Suomi 100 –juhliakin monin eri tavoin. Minäkin sain olla itsenäisyyspäivänä sankarihaudalla kunniavartiossa. Se oli minulle tärkeää. Kiitos Luojalle.

Mummoltani oli viisi veljestä yhtä aikaa sodassa. Isäni oli heistä vanhin, ja kolme nuorinta ei tullut takaisin, sieltä joistain.

Kunnioitukseni on suuri sotaveteraaneja kohtaan, jotka taistelivat meille vapaan maan. Kunnian ansaitsevat myös kotirintamanaiset, lotat, sotaorvot sekä siirtolaiset, jotka joutuivat aloittamaan uuden elämän kaukana kotiseudultaan.

Ole Luojamme armollinen.

Siunaa myös jumalanpalvelusryhmää, jota olemme aloittelemassa vuoden alusta. Näin olisimme tukemassa seurakuntaamme omalta osaltamme.

Anna meille kaikille voimia ja ymmärrystä tukea ja kunnioittaa toinen toistamme. Rukoilemme, että kaikkialla maailmassa olisi rauha ja ihmisillä hyvä tahto.

”Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs.”

 
Eeva Koivumäki, seurakuntalainen
3.1.2018
 

Siihen aikaan

Vuosi 2017 jää mieliin. Olemme juhlineet isänmaan itsenäisyyttä, joka julistettiin 100 vuotta sitten. Siihen aikaan päättäjät toimivat viisaasti ja tarttuivat hetken suomaan mahdollisuuteen.
Juhlavuonna olemme palauttaneet mieliin, mistä suomalaisina voimme olla iloisia ja tyytyväisiä. Tässä maassa on ollut hyvä elää, ja miksi ei olisi vastakin. Kiitollisuudella muistamme edellisten sukupolvien työtä ja uhrauksia vapaan Suomen ja sen tulevaisuuden hyväksi.
Yhteisvastuu on ollut meille suomalaisille tärkeä osa isänmaan rakentamista. Toivottavasti se pysyy luovuttamattomana periaatteenamme. Merkityksellistä on, että yhä edelleen pidämme huolta heikoimmista.
* * *
Vuosi 2017 jää muistoihin myös reformaation merkkivuotena. Tuli kuluneeksi puoli vuosituhatta kuuluisien teesien naulaamisesta. Siihen aikaan Luther asettui rohkeasti puolustamaan ihmistä mahdottomien vaatimusten alla.
Muistovuosi on merkinnyt paneutumista luterilaisuuden antiin. Toki edelleen kuulee vedottavan luterilaisuuteen, kun arvostellaan kohtuutonta puurtamista ja elämän ilottomuutta. Silti kuva ankeasta uskonnollisuudesta on vähitellen muuttumassa värikkääksi ja valoisaksi.
Suomalainen sivistys on rakennettu perustalle, jonka kulmakivenä on lukutaito. Sen luterilainen kirkko opetti kansalle. Yhteisön sosiaalisen vastuunkannon juuret ovat Lutherin reformaatiossa. Ilman sitä pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa tuskin olisi.
* * *
Vuosina 1517 ja 1917 vietettiin myös joulua. Tämän juhlan viettoon on aihetta vuosiluvusta riippumatta. Jokainen joulu on ilon, valon ja lähimmäisistä huolehtimisen juhla.
Jouluevankeliumin ensimmäiset sanat määrittävät ajankohdan, jona Jumala syntyi ihmiseksi.
Siihen aikaan, kun Rooman keisarina oli Augustus, Jumala katsoi hyväksi toteuttaa
suunnitelmansa ihmisen pelastamiseksi. Jumalan Poika tuli luoksemme, yhdeksi meistä. Pelastus
ei ole vain utuinen idea. Siihen aikaan Taivaallinen Isämme uskoi vastasyntyneen Vapahtajan
Marian ja Joosefin käsiin.
Siinä hän on - Jumalan hyvyys, Jumala meille ja meitä varten tähän aikaan.
Joulun iloa toivottaen

Simo Peura, Lapuan hiippakunnan piispa
20.12.2017

 

Yhteinen messumme

"Kellot kaikuu, kellot temppelin, nyt on Herran pyhäpäivä, päivä parahin" lapsuudesta tuttu laulu siivittää askeleitani, kun kiiruhdan kohti kirkkoa. Jalkani vievät minua messuun, jossa saan hiljentyä, rukoilla ja kiittää Jumalaa yhdessä seurakunnan kanssa.

Lapsuuden kirkostani, jossa pappi saarnasi "pöntöstään" ja seurakunta istui kuuliaisesti penkissään, moni asia on muuttunut. Silloin Jumalan ankaruudesta ja tuomiosta puhuttiin enemmän kuin armosta ja rakkaudesta. Raamatun sana on pysynyt samana, mutta siitä on löydetty myös evankeliumin iloa ja vapautta. Seurakuntakin elää armosta ja siksi meitä kutsutaan yhteiseen ehtoollispöytään saamaan syntimme anteeksi Jeesuksen työn tähden ja sieltä meidät lähetetään takaisin elämään todistamaan Hänen ylösnousemustaan.

Jumalanpalvelusryhmässä on mahdollisuus ja ilo osallistua messun valmisteluun yhdessä papin ja kanttorin kanssa monissa erilaisissa tehtävissä lahjojemme mukaan, kirkonpenkkitehtävää unohtamatta. Haluan rohkaista mukaan myös Sinua, joka etsit ja kyselet omaa palvelupaikkaasi seurakunnassa ja Kristuksen kirkossa.

"Herran suuna, käsinä vaellamme yhdessä, että kaikki maailma voisi Isään uskoa." Virsi 428:3

Raija Kuronen
seurakuntalainen jumalanpalvelusryhmässä
kirkkovaltuuston ja -neuvoston jäsen

14.12.2018

 

Ole valmis elämään!

Itsenäisyyspäivänä, Suomen täyttäessä 100 vuotta, antoivat Viitasaaren partiolaiset kirkossa partiolupauksen. Tilaisuus alkoi soihtukulkueena partiokololta ja eteni kirkkoon. Kirkossa sudenpennut antoivat sudenpentulupauksen, seikkailijat seikkailijalupauksen sekä tarpojat ja aikuiset partiolupauksen.

Partiokasvatukseen kuuluu yhtenä osana partiolupaus, jossa partiolainen lupaa rakastaa Jumalaansa, omaa maataan ja maailmaa sekä toteuttaa elämässään oman ikäkautensa ihanteita. Ihanteet antavat suuntaviivoja elämään ja kuvaavat elämässä olevia taitoja, joita kohden on hyvä pyrkiä. Partio on toimintaa, leirejä, kavereita, solmujen opettelua mutta myös vastuunkantamisen opettelua sekä kasvamista yhdessä. Partiolupauksessa partiolainen sitoutuu noudattamaan oman ikäkautensa ihanteita, joita pohditaan yhdessä ja pyritään miettimään konkreettisesti lasten ja nuorten kanssa, kuinka ihanteita voi omassa elämässään toteuttaa.

Partiokasvatukseen liittyy hyvin vahvasti nousujohteisuus: vastuuta opetellaan ottamaan vähitellen enemmän ja samoin ihanteet lisääntyvät ikäkausien myötä. Sudenpennuilla ihanteita on kaksi: hän lupaa kunnioittaa toista ihmistä sekä rakastaa luontoa ja suojella ympäristöä.

Sudenpentuikäisten kanssa pohditaan konkreettisesti mitä tarkoittaa, kun luvataan kunnioittaa toista ihmistä. Kuinka ollaan hyvä kaveri toiselle? Laumassa opetellaan kuuntelemaan, auttamaan toisia ja toimimaan yhdessä samanarvoisina. Sudenpentujen kanssa tutustutaan luontoon liikkumalla yhdessä, tarkastelemalla luonnon ilmiöitä sekä opetellaan liikkumaan luontoa kunnioittaen roskaamatta.

Seikkailijaikäiselle ihanteet lisääntyvät yhdellä. Hän lupautuu olemaan luotettava sudenpentujen ihanteiden lisäksi. Luotettavuus tarkoittaa vastuun ottamista omasta ja ryhmän toiminnasta sekä toimimista yhdessä sovittujen sääntöjen mukaan. Yhdessä luodaan sääntöjä ja opetellaan toimimaan turvallisesti. Tarpojaikäiselle ihanteet lisääntyvät yhdelle: hän pyrkii rakentamaan ystävyyttä yli rajojen. Tämä tarkoittaa, että oman vartion lisäksi lähdetään etsimään ja toteuttamaan omaa itseään osana yhteiskuntaa. Ihanteet lisääntyvät partiolaisen kasvaessa ja niiden tavoitteena on, että partiolaisesta kasvaa vastuuntuntuinen ja itseään kehittävä ihminen, joka etsii elämän totuutta toisia ihmisiä sekä luontoa kunnioittaen.

Itsenäisyyspäivänä kirkossa noin 12 sudenpentua seisoi jännittyneenä perheidensä edessä partiohuivi kaulassa. He lausuivat sudenpentulupauksen juhlavassa kirkossa ja heistä tuli virallisesti partiolaisia. Tästä se matka vasta alkaakin yhdessä kohti elämään.

Ulpu Kananen, Viitasaaren partiolaiset
6.12.2017

Reformaatio 500 – vanhurskaus

Viimeinen Reformaatio 500 -teksti on samalla aivan ensimmäinen. Vanhurskaus sanana nostaa todennäköisesti mieleen lähinnä samalta kuulostavia sanoja, kuten vanha ja hurskas. Sana kuitenkin kääntyy lähinnä ”oikeamieliseksi” tai ”jumalalle kelpaavaksi”. Oikeamielisyys tässä määrittyy Jumalan tahdon kautta. Raamatussa vanhurskaus on ennen muuta Jumalan ominaisuus. Ainoastaan jumala on todella oikeamielinen. Ihmisen kohdalla vanhurskaus on ulkoapäin tuleva hyväksyminen, Jumalalle kelpaavaksi tuleminen.

Reformaation tärkeimmäksi aiheeksi on pitkin kulunutta vuotta nostettu Lutherin oivallus Roomalaiskirjeen äärellä. Roomalaiskirjeen ensimmäisen luvun loppu: ”Minä en häpeä evankeliumia, sillä se on Jumalan voima ja se tuo pelastuksen kaikille, jotka sen uskovat, ensin juutalaisille, sitten myös kreikkalaisille. Siinä Jumalan vanhurskaus ilmestyy uskosta uskoon. Onhan kirjoitettu: "Uskosta vanhurskas saa elää." (Room. 1: 16-17)

Yksinkertaistetusti sanottuna lauseesta ”Uskosta vanhurskas saa elää” tuli Lutherille reformaation tunnus: usko, ei raha, aneet, pyhiinvaellus tai luostarilupaus, tekee ihmisen Jumalalle kelpaavaksi. Usko ei kuitenkaan Lutherille tarkoittanut vain ihmisen kääntymistä Jumalan puoleen; usko on jotakin, jonka Jumala lahjoittaa meille, ei oma päätöksemme. Usko on lahja ja salaisuus, jonka avaamisen ihminen saa käyttää koko elämänsä.

Vaikka sana ”vanhurskaus” ei enää välttämättä yhdisty tarkoittamaan, mitä pitäisi, uskon lahja on 500 vuotta myöhemmin yhä loputtoman tärkeä. Maailmassa, jossa teot ja oleminen määrittävät yhä enemmän ihmistä, tekee hyvää uskoa, että sinun, minun, meidän ääretön arvomme ja kelpaamisemme tulee ulkoa päin. Lahjaksi.

Sami Siltanen, vs. kirkkoherra
29.11.2017

 

Voit luottaa minuun

Kuinka hyvältä nuo sanat kuulostavatkaan, kun ne kuulee avuntarpeen hetkellä. ”Voit luottaa minuun.” Ja kuinka hyvältä tuntuu, jos tuo lupaus toteutuu käsin kosketeltavana tai  havaittavana. Lupauksenantaja piti lupauksensa, tuli ja toteutti.

Entäpä jos kyse on ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta? Elämän hämmennyksen keskellä usein pyydämme Jumalalta asioita. Jotkin tuntuvat toteutuvan, toiset saattavat jäädä hieman epäselviksi ja jotkin menevät aivan toisella tavalla, kuin mitä itse toivoimme. Mitä silloin pitäisi sanoa? Todetako, että enpä voinutkaan luottaa Jumalan lupaukseen?

Tässä kohdassa kaivan esiin vähän isomman kokonaisuuden. Jumala on luvannut olla meille uskollinen ja avata meille tien pelastukseen. Tämän takia Jeesus tuli todelliseksi ihmiseksi, itki, väsyi, kulki nälkäisenä keskuudessamme ja lopulta kärsi ristillä. Ja tällä yhteydenotollaan Jumala lunasti meille kaikkein tärkeimmän lupauksensa. Hän on meille uskollinen vajavaisuudestamme huolimatta ja hän rakentaa päivittäin ristinmuotoisia siltoja pelastuksemme.

Kaikki ei aina mene omien toiveidemme mukaan ja välistä saatamme asiasta äristä, mutta isommassa mittakaavassa kaikki on jo tehty valmiiksi ja tähän saamme kipuilujemme kanssa uskossa luottaa.

Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri
22.11.2017

 

Hiljainen rukous

”Hiljainen rukous on asettumista paikoilleen katsellakseen maisemaa, jossa tällä hetkellä on. Se ei vaadi muuta kuin halun pysähtyä hetkeksi.”

Jos tunnet itsesi kiireiseksi, väsyneeksi, levottomaksi tai muuten haluat rauhoittua päiväksi hiljaisuuteen, niin hiljaisuuden retriitti on juuri sinua varten. Pysähtyminen tekee hyvää. 

Retriitti on oiva tapa irtautua arjen äänistä. Olemme yhdessä yksin omin ajatuksinemme. Se riittää. Kuuntelemme itseämme ja Jumalaa.

Tähän sinulla on nyt mahdollisuus.

Tule ja jätä kiire hetkeksi taaksesi. Laskeudu rauhassa lähenevään adventtiin hiljaisuuden retriittipäivässä. Leirikeskuksen rauha, hiljainen luonto, saunan lämpö, tuleen tuijottelu, oma aika ulkoilla ja lukea tai vaikka nukkua virittävät sinua levollisuuteen. Suorittamista ei tarvita, kaikki on valmiina. Pöytä on katettu Lummeniemen maistuvalla ruoalla.

Hiljaisuus on tie, jolle kuka tahansa voi astua.

 

Pyhiinvaeltajan siunaus

”Kutsukoon tie sinut matkaan,
olkoon tuuli myötäinen,
suokoon aurinko lämpöään kasvoillesi,
virkistäköön sinua raikas sade,
herättäköön matka sinussa uusia ajatuksia. 
Siunatkoon sinua Jumala,
kunnes jälleen kohdataan.”

terveisin Sari Toikkanen,
seurakunnan lastenohjaaja,
joka viihtyy (myös) hiljaisuudessa

Sotien muistot

”Joko ankarat sotien muistot ovat hiljalleen häipyneet pois? Voinko elää vain ohitse käyden, niin kuin niitä ei ollutkaan ois?” Näin lauletaan eräässä Lasse Heikkilän Suomalaisen messun laulussa.

Sotien muistot ovat seuranneet suomalaisia usean sukupolven ajan. Ne kahlitsivat myös erään nuoren naisen, joka lähti talvisodan lopulla evakkotaipaleelle Viipurista. Jatkosodassa nainen palveli sairasjunassa lääkintälottana. Rauhan tultua hän perusti perheen. Sodan kauhut valtasivat kuitenkin hänen mielensä aina ukkosenilmalla, ja koko elämänsä ajan hän oli katkera kodin menettämisestä, vaikka koitti peittää sen leikkisän luonteensa alle.

Katkeruus oli surematonta surua. Se ei saanut tulla itkuna ulos. Kuten monet aikalaisensa, oli hänenkin vain pidettävä pintansa ja jaksettava. ”Sota on aina väärin.” hän opetti.

Tuo nainen, meidän mummi on jo taivaan kodissa. Kauniimmassa maassa kuin Karjala. Siellä itkemättömät itkut on pyyhitty, sotien ja elämässä koettujen laiminlyöntien muistot unohtuneet, ja ihmisten välillä aito sovinto ja rakkaus.

Tähän sovintoon elämän ja toistemme kanssa Taivaan Isä kutsuu jo täällä. Luottamaan hänen anteeksiantoon ja antamaan toisille anteeksi. Sotien muistot ja laiminlyönnit eivät välttämättä unohdu tämän elämän aikana, mutta niiden ei tarvitse kahlita.

Anna Karjalainen, kanttori
8.11.2017

 

Hyvän sään aikaan

Kesä on monelle lämmön ja latautumisen aikaa. Se on loma-aikaa: henkisten pattereiden lataamista aurinkoenergialla, jotta virtaa riittää työssä ja touhussa.

Sananlasku varottaa makaamasta poudalla, ettei tarvitse soutaa sateella. Kun työn tekee ajallaan, voi levätä rauhassa huonoilla keleillä. Elämä ei nykyihmiselle ole niin säähän sidottua, joten nykyihmisen huono sää eli kiire pilaa monta mukavaa työtä.

Hyvän sään aikaan siis kannattaa olla ahkera ja tehdä asioita, jotka auttavat kylmässä ja sateessa. Talven pakkasiin varautuminen on monelle halkojen ja pilkkeiden tekemistä ja liikuttelua paikasta toiseen. On sitten jotain, mitä pistää uuniin, kun lumihiutaleet leijailevat maahan eivätkä sula pois.

Maatiloilla kesä on vuoden kiireisintä aikaa. Pitää saada tehtyä työt, jotka auttavat pääsemään talven yli: rehut eläimille, sadonkorjuu oman toimeentulon turvaamiseksi. Talvella kiire katoaa. On aika ladata niitä akkuja, joiden voimin tehdään taas seuraavan kesän tarpeelliset urakat.

Siinä tilassa, jossa on aikaa pysähtyä, näkee selvemmin, miten onnistui tai miten voisi onnistua paremmin. Kiireen jälkeen on siis hyvä sää kaikenlaiseen itsetutkiskeluun. Lempeästi ilta-auringon valossa, takkatulen loimussa tai kynttilän valossa.

Jaana Räihälä, viestinnän tukiryhmän jäsen
25.10.2017

Hehkuva elämä

Hehkuvaa ja loistavaa värien ilotulitusta on tämä syksy tarjonnut silmillemme. Keltainen, oranssi, punainen, vihreä ja ruskea kaikkine sävyineen ovat maalanneet metsät, pellot ja rannat lähes epätodellisiksi.

Pian on edessä harmaampi aika, kunnes lumi muuttaa tilanteen. Luonnon ja vuoden kiertokulkua ei voi olla pohtimatta syksyn lehdissä kahlatessaan.

Koivun hiirenkorvat keväällä, hennot ja vaaleanvihreät. Voiko ihanampaa ollakaan? Kuin ihmisvauva: kaunis ja täydellinen jo pienenä. Odotettu ja tervetullut.

Koivun lehdet keskikesällä. Vahva väri ja varma oman tilan otto, jossa takana oleva maisema jää koivikon piiloon.

Koivu syksyllä aurinkoisen keltaisine lehtineen, mikä hurmaava näky. Juhlaan on puu pukeutunut. Tekee mieli ajatella, että se riemuitsee eletystä kesästä kaikkineen. Ajattelen, että eläkeikään ehtinyt ihminen on elämänkokemuksensa ja matkan varrella keräämiensä tietojensa ja taitojensa ansiosta kuin juhlapukuun pukeutunut puu: parhaimmillaan, upeimmillaan, hehkuva.

Loppusyksystä koivut pudottavat lehtensä. On aika levätä, kerätä voimia uuteen kasvukauteen. Hymyilyttää. Sehän on kuin ihminen menisi saunaan. Ensin kuoritaan kamppeet päältä, sitten vain ollaan omassa olossa maailmasta välittämättä. Annetaan välillä kiukaan hehkua.

Tuija Siidorow, tiedottaja
18.10.2017

Tasaa massa

Sanaleikkejä: Tasaa massa,  tasamaassa, tasamassaa, taasmaassa, vaiko vain yksinkertaisesti tasaamassa? Maailmaan mahtuu niin paljon sanoja ja niin monia tahtoja tulkita kuulemaansa. Näin on arkielämässä, politiikassa ja ihan yhtä lailla meillä kirkossakin. Vahva usko omaan oikeutukseensa ja oikeassa oloonsa voi siivittää mielenkiintoisiin ratkaisuihin suhteessa lähimmäisiin, ihmisarvoon ja Jumalaan. Mutta mihin meidät on kutsuttu? Rakastamaan Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme niin kuin itseämme. Kuinka tämä voisi näkyä arkielämässämme? Puheinamme, tekoinamme, ajankäytössämme vai kenties siinä, miten asetamme itsemme terveellä tavalla palvelijoiksi?

Perjantaina 13. ja lauantaina 14.10. Viitasaarella kerätään perinteistä Tasauskeräystä. Keräys on Suomen Lähetysseuran syyskeräys ja tällä kertaa keräyksen pääteemana on: ”Ääni ilman oikeutta”. Keräyksen nettisivuilta löydät mm. Meenan, Happyn ja Najinan tarinat siitä, kuinka lähetyksen tekemä työ on parantanut heidän elämäänsä. Lähetyksen mahdollistajina autamme sanoman ja sen kautta rakkauden ja tasa-arvon leviämisessä maailmaan. Eli toimimme Jumalan tahdon mukaisesti. Oletko sinä mukana tasaamassa noina päivinä? Tähän sinua kutsun ja samalla toivotan siunausta syysharmaan ja ​ruskan keskelle.

Alpo Syvänen, nuorisotyönohjaaja ja lähetyssihteeri
11.10.2017

 

Reformaatio 500

Raamattu

Martti Lutherin raamatunkäännös ei ollut ensimmäinen koko Raamatun käännös. Alkukielestä kreikasta latinaan käännetty Versio Vulgata ajoitetaan vuosille 382-420. Lutherin raamatunkäännös ei ollut edes keskiajan ensimmäinen kansankielinen raamatunkäännös. Tämän palkinnon saa vuonna 1383 julkaistu Wycliffen Raamattu. Lutherin käännös ei ollut edes ensimmäinen saksankielinen yritys kääntää Raamattua.
Lutherin käännöstyön erinomaisuus ei ole sidottu aikaan vaan laatuun. Reformaattorin käännös on erinomainen saksankielinen laitos. Työn jälki on poikkeuksellisen hyvää ottaen huomioon, että keskiajalla Raamatun kääntämiseen suhtauduttiin katolisenkirkon piirissä torjuvasti. Tästä syystä varsinkin Lutherin saksankielinen uusi testamentti on samalla osa hänen kirkkoprotestiaan.
 
Yliopiston raamatunselitysopin professorina Lutherin Raamattu-suhde ei ole vain innokas, vaan myös paneutuva. Luther siteeraa Raamattua tarkasti perustellessaan reformaation löydöksiä. Hänen lukee Raamattua intohimoisesti ja kirjoittaa löydöistään yhtä palavasti.
Lutherin Raamattu-periaatte tiivistetään usein lauseeseen ”Yksin Raamattu” tai ”Yksin Kirjoitukset”, latinaksi Sola Scriptura. Tämä nostaa Raamatun ainutlaatuiseen, korkeaan asemaan koko kirkon ylimmäksi auktoriteetiksi. Raamattu on se pohja, jolle kirkko rakentuu. Raamattu on linssi, jonka läpi kirkon traditiota ja päätöksiä tarkastellaan.
 
Lukiessamme me koettelemme Raamatun tekstiä, mutta samalla Jumalan sanana Raamattu koettelee meitä. Raamatussa, niin Uudessa kuin Vanhassa testamentissa, kohtaamme Kristuksen, joka on Jumalan elävä Sana. Raamattu kokonaisuutena on Jumalan puhetta ihmisille, Jumalan hyvän sanoman ilmoitusta. Lutherin sanoin ”on vain yksi evankeliumi, niin kuin vain yksi Uusi Testamentti, ja vain yksi usko, ja yksi Jumala.”​
 
Sami Siltanen, vs. kirkkoherra
3.11.2017
 

Oodi Muuruelle

Taas Muuruen rannalla istutaan

Sinä ja minä.

Laineiden liplatusta katsellaan.

Sinä ja minä.

 

On joka kerta ilme uus,

kun vesi rantaan huuhtoutuu.

Ulappa hopeana hohtaa,

kun auringonsäteet pinnan kohtaa.

 

Lintuemo poikasiaan opettaa,

rinta rinnan joukko kalastaa.

Kuikat kauempana sukeltaa

ja huudot ilmoille toitottaa.

 

Ne kuvion järvelle muodostaa

siinä asioita toisilleen selostaa.

Kurjen ääni taivaalta kajahtaa.

kai kumppaniaan sekin kuuluttaa.

 

Niin monta hetkeä ihanaa

tuo maisema meille tarjoaa.

Tään kaiken Luoja meille loi,

ei tähän koskaan kyllästyä voi.

Siitä kiitos taivohon nousta saa,

ei paikkaa voi olla parempaa.

Eeva Koivumäki, seurakuntalainen
27.9.2017

 

Elämä ilman muistia

Voi sitä iloa, kun hän näkee saaneensa vieraita! Lämpimästi hän kysyy, mitä meille kuuluu. Huolehtivaisesti: olemmeko olleet terveitä. Vastaamme noin viidennentoista kerran. Yritämme vastata joka kerran kuin ei olisi jo kysyttykään, sillä ei se ole tärkeää, monestiko sama asia keskustellaan. Tärkeää on, että läheisellemme on läsnäolomme ja juttelumme tärkeää, ja meille.

Hän puhuu ja järki juoksee hyvin. Hän haluaa tietää, mitä meille kuuluu. Totta kai, onhan hän osa perhettä. Hän vain ei muista, ei puolen minuutin tai viiden vuoden takaisia asioista.

Lapsuutensa hän muistaa hyvin. Hän osaa kertoa, miten ihmiset ja talot elivät kotikylällä. Silloiset naapurinsa hän luettelee sujuvasti nimeltä. Meidän nimemme eivät ole ehtineet lyhyemmässä ajassa juurtua yhtä syvälle. Se ei ole hänen syynsä.

Hän harmittelee välillä, ettei muista kaikkea. Hänen jalkansa ovat vikkelät, vaikka ikää on jo 90 vuotta. Hän asuu hoivakodissa, mutta ei tunne itseään sairaaksi.

Miksi käytte usein, eihän hän muista käyntiänne, kysyvät. Siksi, että elämä on hetkiä. Hänellä on paljon yksinäisiä hetkiä hoivakodissa. Myös meidän elämämme on hetkiä. Sitä paitsi me muistamme.

On muistiviikko. Viekää muistisairaiden luokse nuoret, teinit ja lapset. Kertokaa etukäteen, että häntä on kohdeltava lempeästi. Muistin heikkeneminen ei ihmisestä tyhmää tee. Ei ole syytä ilkkumiseen tai kärsimättömään asioiden oikomiseen. Tarpeetonta on sanoa, että tästä jo puhuttiin. Väärin muistamisia ei ehkä tarvitse korjata. Ollaan vierellä, ei nolata.

Jos hän ei enää puhu tai pysty osoittamaan tunteitaan, hänellä voi ne olla silti. Kädestä tervehtikää, hiuksia kammatkaa. Puhukaa itse, lehteä lukekaa tai lauluja laulakaa.

Tuija Siidorow, tiedottaja
20.9.2017

Aarteet

Hirveää, kauheaa, kamalaa! Pelottavia, masentavia uutisia meiltä ja muualta maailmasta, joka päivä, uutisia mustilla kehyksillä.

Mihin voi pieni ihminen enää turvata tässä epävakaassa maailmassa? Onko mitään pysyvää, turvallista ja toivoa antavaa olemassa?

On! Kiitos Jumalalle!

”On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa, ja kivet kalleimmatkin on sen rinnalla vain multaa.” Tämä aarre on Jumalan SANA: Alussa oli SANA ja SANA oli Jumalan tykönä ja SANA oli Jumala. ”Jos Herran sanaan turvasit muun turvan pettäessä, jos sanan suojaan pakenit maailman myrskytessä, niin löysit paikan siunatun, saa sydän siellä rauhan, sataman löysit suojatun, ei siellä myrskyt pauhaa.”

Raamattu puhuu paljon aarteista: ”Kristuksessa ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Taivasten valtakunta on kuin peltoon kätketty aarre. Missä teidän aarteenne on, siellä on myös teidän sydämenne.” Erikoinen sananpaikka aarteista löytyy Jesajan kirjasta: ”Minä annan sinulle aarteet pimeän peitosta, kalleudet kätköistänsä.”

Me itse olemme myös aarteita, Jumalan aarteita. Hän etsii meitä jokaista lahjoittaakseen meille kaikki taivaan aarteet.

Yhdessä on hyvä etsiä aarretta, rukoilla ja siunata toinen toistamme. Tule mukaan löytöretkelle!

Elina Räsänen, seurakuntalainen, Aarteet-iltarukouspiirin vetäjä
13.9.2017

Kohtele lähimmäistäsi niin kuin itseäsi toivot kohdeltavan

Suunnilleen vuosi sitten meidän koulussa oli turvapaikanhakijoita melko paljon. Me päästiin tutustumaan heihin ja se oli mahtava kokemus. Me tehtäisiin mitä vaan, että saataisiin kokea se uudestaan.

Epäluuloisia ihmisiä on paljon suomalaisten joukossa, mutta turvapaikanhakijat ovat todella mukavia ja vieraanvaraisia samoin kuin suomalaisetkin, ehkä jopa vieraanvaraisempia. Meillä on siitä paljon kokemusta. Meistä on kohtuutonta, että suomalaisia kehotetaan pysymään poissa kriisialueilta, mutta silti turvapaikanhakijoita lähetetään sinne takaisin. Olemme nuoria, mutta tajuamme silti mitä maailmassa tapahtuu.

Iso osa turvapaikanhakijaperheistä jotka Viitasaarella vuosi sitten asuivat, eivät enää asu täällä. On ihanaa, että turvapaikanhakijat saivat mahdollisuuden olla osa Suomen yhteisöä ja lapset pääsivät kouluun ja leireille, jotkut heistä saavat olla osa sitä vieläkin. Tiedämme tapauksia joissa turvapaikanhakijoita on kohdeltu halveksien. Esimerkiksi viime talvena muutamaa turvapaikanhakijaa heiteltiin lumipalloilla koulualueella.

Me toivomme, että suomalaiset kohtelisivat turvapaikanhakijoita samoin kuin toisia suomalaisiakin. Tutustukaa heihin ensin ja arvioikaa mieluummin vasta sitten.

Riina Palonen ja Maija Kokkoniemi
6.9.2017

 

”Tee minusta rauhasi välikappale!”

Mitä teit perjantaina kun kuulit uutisen Turun surmista? Itse olin juuri hoksannut, että siskoni on Turussa kyläilemässä. Facebookissa hän kertoi onneksi pian, että turvassa ollaan. Ensin tuli myös mieleen, että onneksi asumme Viitasaarella, turvallisella maaseudulla. 

Maailma on kuitenkin pieni ja Suomi on vielä pienempi. En voi ajatella, että maailman melske ei kuulu minulle. Voin vaikuttaa siihen levitänkö rakkautta vai rauhaa, vihaa vai sovintoa. Voin olla omalla paikallani ”rauhan välikappale” kuten vanhassa rukouksessa sanotaan.

Terrorismissa ei ole kyse ole kristittyjen ja islaminuskoisten vastakkainasettelusta. Kyse on uskonnon väärinkäytöstä ja alistamisesta ihmisen valtapyrkimysten käyttöön. Pahantekijät haluavat nostattaa ihmisiä toisiaan vastaan ja lisätä epäluuloa. Olemme sitä paremmin turvassa, mitä vähemmän lietsomme vihaa. Kohdataan Viitasaarellakin ulkomaalaisen näköiset ihmiset hymyillen. 

Ilmolahden kyläkirkossa rukoilimme: ”Anna maailman johtajille malttia ja viisautta, oli kyse sitten maallisista tai uskonnollisista johtajista. Anna meille rohkeutta toimia maailman uskontojen välisen vastakkainasettelun vähenemisen puolesta. Anna Suomen päättäjille taitoa lisätä myös eri uskontojen välistä vuoropuhelua”.

Maria Kaisa Aula
Kirkkovaltuuston puheenjohtaja ja kirkolliskokouksen jäsen

23.8.2017

 

Risti + armo = TARMO

Reformaation juhlavuoden merkeissä järjestettiin heinäkuun lopulla lapsille telttaleiri Ähtärissä. Sinne kokoontui 80 lasta eripuolilta hiippakuntaa, seitsemän myös meiltä Viitasaarelta. Leirillä oli tarjolla tarmoa ihmissuhteissa ja armoa Jumala-suhteessa.

Ähtärin Tarmo-leiri on lapsille mukavaa ajanvietettä kesälomalla. Siellä telttaillaan yöt omissa teltoissa, joka on vaihtelua tavalliseen kesälomaan. Siellä on myös paljon muuta puuhaa kuten kanooteilla soutamista, makkaran paistoa, uimista, subbailua, jousiammuntaa sekä isosten vetämiä pihaleikkejä ja lauluja. Sitten myös askarrellaan kaikenlaista kivaa, kuten rumpu tai pussissa oleva ristinolla-peli.

Ruuat saa leirin puolesta, keittäjät valmistavat ne. Kioskista lapset voivat ostaa iltaruuan jälkeen vielä omia herkkuja kuten limua, sipsiä tai karkkia. Isoset huolehtivat lasten rahan käytöstä.

Lapset saavat aamulla nostaa ja illalla laskea lipun, leirin vetäjä on mukana auttamassa. Illalla pidetään myös isosten ja vetäjien kanssa iltaohjelmaa lapsille. Iltaohjelman jälkeen on oman ryhmän pieni iltahartaus, jonka jälkeen voi mennä omaan telttaan nukkumaan.

Ville Valorinta, isonen
16.8.2017