Ristipistot -palstalla kirjoittajat vaihtuvat.

Palstaa julkaistaan myös paikallislehti Viitasaaren Seudussa.

Ristipistoja

Joka päivä on välittämisen päivä

Syksy alkaa kääntyä talveen ja meistä jokainen, omalla tavallaan, alkaa valmistella niin itseään kuin kotiaan adventin aikaan. Loppuvuosi on mielestäni siitä mukavaa aikaa, että samalla kun jotain loppuu, niin samalla myös suunnitellaan tulevaa.

Meillä seurakunnassa se on näkynyt niin kirkon remontin viimeistelyissä kuin uuden strategian valmistumisessa, ennen kuin eilen valittu uusi kirkkovaltuusto aloittaa toimikautensa. Tulevaisuutta on isoiskoulutuksen ja rippikoulujen alkaminen, samoin myös muita tapahtumia suunnitellaan tohinalla.

Näin diakonian juhlavuonna on ilo ollut nähdä paikallisesti yhteisen tekemisen meininkiä.

Siitä tulee mieleen oma lapsuus sivukylällä. Vielä 90-luvulla oli normaalia käydä korjaamassa naapurin mummun katto tai pudottaa lumet auttamisen ilosta, hoitaa naapurin kranttu kissa Kuusamon hillareissun ajan tai olla naapurin pellolla kivien keruussa tai perunan nostossa koko päivä. Tai käydä vain ohi kulkiessa kahvilla. Tämä opetettiin myös meille lapsille ja olen yrittänyt sitä viedä myös eteenpäin: minun esikoiseni kävi kolmen vanhasta pelaamassa tikkiä Pietilän Eskon kanssa monta kertaa kuukaudessa. Sama poika eksyi kouluikäisenä joka ikisellä pyöräilyreissulla naapurin Seijan kahvipöytään. Ilo oli molemminpuolinen.

Nykyarkeen on iskostunut kiire ja toisen ihmisen huomioiminen ei enää ole itsestäänselvyys. Emme mekään enää pienempien poikien kanssa ole niin aktiivisia kuin haluaisimme, ehkä siinä näkyy pandemian jälki.

Huomenna 25.11. vietetään välittämisen päivää, jonka tarkoitus kannustaa kaikenikäisiä välittämään toisistaan, etenkin ikäihmisistä. Kohtaamisella on merkitystä, voimme olla viikon ainoa kontakti ja kuuntelemalla ja auttamalla voimme osoittaa välittävämme.

Itseäni on useasti mietityttänyt aineellisen auttamisen korostaminen, väheksymättä sen arvoa.

Joulunaika saa ihmiset rauhoittumaan ja huomioimaan muita ihmisiä niin lahjoin tai kukkasin. Itse tykkään eniten suklaasta.

Mutta eniten minua lämmittää aito kohtaaminen, hymy ja kosketus. Lähimmäisen rakkaus ei ole geenejä. Se voi olla katse, kuunteleminen tai auttaminen. Se on välittämistä joka päivä.

Kokeile sinäkin, et varmasti tule pettymään!

”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.” (1.Kor 13:13)

Marika Kellokangas, valtuutettu ja kirkkoneuvoston jäsen

 

Aiemmin julkaistuja Ristipistoja