Evästeet

Ristipistoja

Virsiä ja viiniä -ilta tuo pyhän arjen keskelle

Onko sinulla joku virsi, jonka laulaminen tai kuuleminen tuo muistoja elämän käännekohdista? Minulla se on virsi 600.  ”Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan” yhdistää veljenpoikani ja äitini hautajaisia, omia häitäni sekä lasteni kastejuhlia. Tuo virsi sanoineen ja valoisine sävelineen hoitaa, lohduttaa, antaa toivoa ja luo luottamusta siihen, että elämä kantaa, mitä tahansa eteen sitten tuleekin.

Virsi 600 oli ensimmäinen toivevirsi myös viime perjantaina Huopanankoskella, jossa vietettiin kioskilla Virsiä ja viiniä –iltaa. Toivevirsien yhteislauluillat ovat olleet erittäin suosittuja. Huopanankoskella oli terassi täynnä. Osanottajia oli läheltä ja kaukaa – Viitasaaren lisäksi myös ainakin Kannonkoskelta sekä vapaa-ajan asukkaita pääkaupunkiseudulta asti.

Huopanankoskella tuntui siltä, että seurakuntapastori Jesse Kärkkäisen ja talon oman urkutaiturin Harri Siljalan vetämä ilta oli hyvin tervetullut.  Toivevirsiä ei tarvinnut erityisesti pyydellä, vaan ehdotuksia tuli välillä ihan jonoon asti.

Virret kanavoivat tunteita ja yhdistävät sukupolvien taakse, jopa ikuisuuteen. Sun haltuus rakas isäni –virsi lauletaan usein haudan äärellä. Huomasin sen virren tuovan yhdelle jos toisellekin kyyneleitä silmiin. Hautaan siunaamisen muistoihin liittyy monella myös Vanha virsi Taalainmaalta, joka oli yksi toivesävelmistä.

Monelle meistä on korkea kynnys alkaa puhumaan uskonasioista. Niin minullekin. Siksi pidän virsien laulamisesta. Vanhat virret tuovat paljon muistoja, mutta uusien virsien sanoitukset ovat usein puhuttelevampia ja tulevat siten lähemmäksi.

Virsiä laulaessa ajatus kulkee arkitodellisuuden tuolle puolen - miettimään omia jäljellä olevia vuosia, elämän tarkoitusta, kiitollisuuden aiheita sekä sitä, miten aluksi harmittavista tai kiusallisistakin tapahtumista voi myöhemmin huomata korkeimman johdatuksen.  Vaikea asia saattoikin olla itselle hyväksi ja opettaa uusia näkökulmia.  

Äitini oli aktiivinen ja palveleva seurakuntalainen koko ikänsä. Virret tulivat siinä minullekin tutuiksi. Koulussa myös veisattiin paljon. Olen siitä perinnöstä kiitollinen. Virsiä ja viiniä -illan jälkeen tuli mieleen äitini mielivirsi 213, joka alkaa ”Taas kutsut meidät temppelistä arkeen, rauhasta myrskyyn, palveluksen työhön”.

Toivon jatkoa Virsiä ja viiniä -illoille. Ne viestivät kuuntelevasta kirkosta, joka tuo pyhän näkyväksi ja tekee työtään Jeesuksen esimerkin mukaisesti ihmisten keskellä.

Maria Kaisa Aula, kirkkovaltuuston pj. 

Aiemmin julkaistuja Ristipistoja