Ristipistot -palstalla kirjoittajat vaihtuvat.

Palstaa julkaistaan myös paikallislehti Viitasaaren Seudussa.

Tapulista katsottuna

Kuten aiemmin kerroin, myös kotikirkkomme kellonsoitto on automatisoitu. Ennalta tiedetyt soitot ohjelmoidaan kellon ja kalenterin mukaisesti koneen muistiin ja satunnaiset soitot, kuten sanoma- ja saattokellot, saavat komentonsa matkapuhelimista. Tapulissa ei siis enää ole kellon soittajaa. Moottorit hoitavat suntion työn avaten ja sulkien tapulin luukut sekä läpäten kellonkieltä ohjelmoidusti.

Vaikka henkilöresurssin kannalta tämä onkin ehdottoman järkevää, on silti jotain menetettykin. Soitto on tasapaksua, vaisuhkoa ja vailla nyansseja (oma mielipide). Suntion työnkuvassa juuri kellonsoitto oli mielestäni upeinta. Tapulin luukuista avautuu mieltäkohottava, säiden ja vuodenaikojen mukaan vaihtuva näkymä kauniin kotipitäjämme ylle neljään ilmansuuntaan. Hienoimmat hetket uskon kokeneeni kuulaina kesälauantai-iltoina ehtookelloja soittaessa, tai kun sai tammikuisena sunnuntaiaamuna huurretta kukkivien puiden yli lähettää huomenkellojen rauhantervehdyksen uinuvan kylän ylle.

Näissä puuhissa tunsi usein olevansa jonkin suuren ja Pyhän keskiössä. Myös arkinen kiire saattoi joskus hiipiä kellonsoittajan puseroon. Muistan, että välillä piti katsoa rannekellosta sekunnit ettei esim. sanomakellojen soitto olisi liian nopeatahtista.

Hyvä lukijani! Toivon että sinulla olisi aikaa kellojen soidessa hetkeksi pysähtyä ajattelemaan elämän rajallisuutta, muistamaan, että lepopäiväsi on pyhää aikaa sinua varten, ja että kellojen kutsu kirkkosalmen takaa soi myös sinulle.

 

Pyhäaamun rauhaa, hiljaa huokuu maa. Häly mainen häipyy, taisto raukeaa.
Kuule, juhlakellot, kaukaa kuminoi, temppelistä Herran, kutsu sulle soi.

Eero Pulkkinen,
Kirkkoneuvoston vpj.

 

Aiemmin julkaistut Ristipistoja-kirjoitukset