Artturin vanhemmat:

Ketä pyytää lapsellemme kummiksi?

Tai millä perusteilla valinta tehdään, tästä meitä pyydettiin kertomaan. Toivomme, että lapsemme oppisivat tuntemaan kumminsa ja he voisivat olla lastemme luottoaikuisia vielä aikojenkin päästä. Kummiuden voi siis nähdä investointina ystävyyssuhteeseen: tässä on ihminen, jonka toivomme olevan perheemme elämässä läsnä vielä 20 vuoden päästäkin. Ja onpa meistä ilo sekin, että kumminkin kanssa voi Taivaan Isästä jutella.

Anna oli meille juuri tällainen ystävä. Tällä hetkellä meillä on ilo tavata lähes viikoittain ja Anna pysyy hyvin mukana kummipojan uusissa taidoissa. Voi olla, ettemme aina näe yhtä tiiviisti tai ehkemme aina edes tule asumaan samalla paikkakunnalla, mutta siinäkin tapauksessa tahdomme säilyttää ystävyytemme ja näin ollen Artturinkin yhteys kummiin säilyy.

 

Artturin kummitäti:

Artturi on ainoa kummilapseni. Kummius merkitsee minulle suurta kristityn aikuisen vastuuta. Se on sitä, että saan iltarukouksessa muistaa tätä pikkuista. Pyytää, että Taivaan Isä varjelisi häntä ja pitäisi turvassa. Kummius on ystävyyttä. Tiinasta ja Markuksesta ja heidän perheestään on tullut minulle tärkeitä ystäviä Viitasaarella oloni aikana ja myös oleellinen kiinnike tähän aiemmin täysin vieraaseen paikkakuntaan. Työ on vain työtä ja asunto on vain asunto, mutta ystävät tekevät vieraastakin paikkakunnasta kodin. Olinkin todella otettu, kun syksyllä Tiina ja Markus pyysivät minua tuolloin pian syntyvän pojan kummiksi. Olen saanut neljän vuoden aikana seurata ilolla Artturin sisarusten kasvua ja kehitystä, lukea jo aika monta satukirjaa, kuunnella monet hurjat jutut ja opetella yhdessä jopa vähän hiihdon alkeita. Onkin hauskaa päästä seuraamaan nyt myös Artturin kasvua ja vieläpä näin kummin roolista käsin. Tässä vaiheessa kummin kanssa hymyillään, vaihdetaan tarkkoja tuijotuksia ja toisinaan kummille kerrotaan viisaita juttuja, tosin niistä ei vielä aivan saa selvää.

Kummitäti ja kummipoika sylikkäin.