Kesäkuun Kummin kaa -jutussa Margit ja Meri kertovat kummisuhteesta, joka on saanut alkunsa vähän myöhemmällä iällä. Lämmin kiitos ihanasta kertomuksesta!

Margit:

Opin tuntemaan Merin jo pikkutyttönä, koska hän oli jonkin aikaa samassa hoitopaikassa tyttäreni kanssa. Alakouluaikana tyttäreni ystävystyi Merin kanssa ja he viihtyivät paljon yhdessä myös meillä ja opin tuntemaan Merin todella hyvin. Hän tuntui kuuluvan oikeasti meidän perheeseemme ja jossain vaiheessa asuikin meillä viikon verran, kun hänen kotonaan tehtiin putkiremonttia. Tyttöjen ollessa rippikoululeirillä, jossa Meri halusi tulla kastetuksi ja liittyä seurakuntaan, hän yllätyksekseni pyysi minua kummikseen ja mukaan tilaisuuteen. Olin todella liikuttunut ja otettu pyynnöstä, se tuli nuorelta itseltään eikä kuten tavallista on, vanhemmilta. Enemmänkin kuin hyvillä mielin lupauduin tähän kunniatehtävään. Paljon iloa Meri on tuonut elämääni koko ajan ja etenkin siitä alkaen, kun tyttäreni 18 vuoden iässä siirtyi Taivaan kotiin. Meri ei korvaa mitään, vaan hänen myötään, saan pitää elämässäni nuoren aikuisen energisyyttä, valoisuutta ja seurata elämän kehittymistä eteenpäin, jota paitsi muutoin olisin jäänyt. Tapaamme aina kun siihen on mahdollisuus, soittelen melko usein ja kyselen kuulumisia ja tietenkin silloin kun on jokin merkittävä päivä kyseessä, olemme yhteydessä.

Meri:

Margitin ja minun kummisuhde sai alkunsa tavallista tapaa myöhemmin. Syntyessäni minut on siunattu, mutta kasteen sain rippikoulussa, Lummeniemen vanhassa riihikirkossa. Kun päätin tulla kastetuksi, kehotettiin minua valitsemaan henkilö, joka olisi mahdollisesti seurannut elämääni lapsuudesta saakka. Margitin ja minut saattoi yhteen Margitin tytär Krista, jonka kanssa tein tuttavuutta ensimmäisen kerran nelivuotiaana perhepäivähoitajalla. Ala- ja yläkoulun kävimme Kristan kanssa samaa luokkaa ja vietin näihin aikoihin paljon aikaa Paanasilla, jonne minä ja muut ikätoverimme olimme aina tervetulleita. Tuosta ajasta ihanimpia muistoja ovat yhdessä kavereiden kanssa Paanasten ruokapöydän äärellä vietetyt hetket ja se, että Margit oli aina läsnä ja vietti aikaa meidän nuorten kanssa. Kristan poismenon jälkeen koin itselleni tärkeäksi saada viettää aikaa Paanasilla ja pitää yhteyttä Margitiin. Yhteydenpito on jatkunut edelleen, ja muutettuani takaisin Viitasaarelle on ihanaa, kun voi vaikka arki-iltana pistäytyä vaihtamaan kuulumisia ja syömään Margit-mamman tekemää ruokaa. Margitin kanssa minulle tärkeimpiä hetkiä ovat edelleen keittiönpöydän ääressä yhdessä vietetyt hetket ja käydyt keskustelut.

Kummitäti ja kummityttö nauravat vierekkäin.