Olli Linjama In Memoriam

Kirkkomuusikko Olli Linjama syntyi Linjaman muusikkosukuun seitsenlapsisen perheen esikoisena Jyväskylässä 12.5.1947. Hän sai kutsun ikikirkkauteen laivamatkalla Helsingistä Tukholmaan 20.9.2016.

Olli Linjama suoritti kanttorin tutkinnon 20-vuotiaana Kuopion Musiikkiopiston kirkkomusiikkiosastossa. Hän täydensi myöhemmin opintojaan Kuopion Konservatoriossa sekä Helsingissä Sibelius-Akatemiassa.

Pitkän työuransa aikana Olli Linjama toimi kanttorin tehtävissä monessa eri seurakunnassa sekä Suomessa että Västeråsin hiippakuntakanttorina. Kaksi vuosikymmentä hän hoiti Sibelius-Akatemian Kuopion osaston urkumusiikin lehtorin virkaa erityisalanaan urkuimprovisointi. Viimeisestä työpaikastaan, Viitasaaren kanttorin virasta, Olli jäi eläkkeelle keväällä 2015 68-vuotiaana.

Olli Linjama oli paitsi muusikko myös suuri humanisti ja esteetikko. Hän oli myös Viitasaaren Musiikin Ajan hallituksen pitkäaikainen jäsen. Vaikka Olli ihaili ja opiskeli koko ikänsä klassisen musiikin säveltäjiä, hän suhtautui ennakkoluulottomasti myös nykymusiikkiin. Hän saattoi yllättäen tarttua johonkin jazz-nimeen tai sovittaa Simojoen virren, kun keksi siihen uuden näkökulman.

”Olin ehkä 14v  ja nukuttiin Alajärven suviseurojen aikaan Pohjosen Jussin kanssa Pekkolassa tuvan parvella. Tuvassa Olli ja isä-Tuomo juttelivat puolille öin. Olli heitti älyllistä palloa, isä palautti vastakysymyksillä. Molemmat nauttivat tavattomasti tuosta filosofissävyisestä keskustelusta. Kuuntelin korvat höröllä ja ajattelin, että kylläpä Olli osaa kysyä hyviä kysymyksiä ja esittää kiinnostavia ajatuksia.” Näin kuvaa muusikko Topi Linjama kahden viisaan miehen, isänsä Tuomo Linjaman ja Ollin keskustelua. Moni muukin meistä Ollin läheisistä on saanut kuunnella tai olla osallisena tuon kaltaisissa tilanteissa. Olli oli viisas ihminen. Muistan, miten hän usein perusteli älyn ja viisauden eroa: ”Älykäs ihminen osaa rakentaa pommin, mutta vain viisas osaa olla käyttämättä sitä.”

Monet Olli Linjaman oppilaat Sibelius-Akatemiasta muistavat hänet kannustavana, avoimena, rehellisenä ja inhimillisenä opettajana. Kynnys siirtyä nuoteista vapaaseen improvisaatioon oli monelle korkea. ”Monet opiskelijat sanovat, etteivät he osaa improvisoida. Painat yhden koskettimen alas – siinä improvisaatio. Seuraavana päivänä voit soittaa kahdella, kolmantena kolmella koskettimella.”

Lapsilleen Olli ei tuputtanut omaa ideologiaansa, vaan halusi, että he itse löytävät oman tiensä ja ajatusmaailmansa.

Tämän suuren surun ja kaipauksen sekä monien kysymyksien keskellä muistan usein Ollin sanat: ”Elämä on lahja. Ihminen ei ansaitse mitään. Kaikki hyvä, mitä osaksemme saamme on suurta lahjaa, jonka Jumala meille rakkaudessaan antaa. Meidän on hyvä olla siitä kiitollisia.”