Mikko Salo esittelee Alvar Aallon suunnittelemaa kynttilänjalkaa.

Seurakunnalla on useampia lukittuja arkistoja. Yhdessä arkistohuoneessa on eräässä hyllyvälissä tavallisen näköisiä puulaatikoita. Tutkija Mikko Salo vetää valkoiset puuvillasormikkaat käsiinsä ja nostaa laatikot esiin. Laatikoista löytyy upeuksia: Alvar Aallon Viitasaaren kirkkoon suunnittelemat kynttilänjalat. Voi että!

Alvar Aallon suunnitelmin tehdystä kirkkoremontista tulee tänä vuonna kuluneeksi sata vuotta. Vuoden 1925 remontti muutti kirkon ulkonäköä sekä sisältä että ulkoa.

- Alvar Aalto suunnitteli alttaripöydälle kymmenen kynttilänjalkaa, neljä korkeaa ja kuusi matalaa. Ne ovat täysin uniikit. Alttarilla korkeat ovat olleet laidoilla ja matalat keskellä, Salo kertoo.

- Kynttilänjalat ovat muotoon prässättyä englantilaista tinaa. Se oli silloin uusi tekniikka. Kynttilänjalat valmisti Oy Taito Ab. Kynttilänjaloissa on jokaisessa erilainen, kaiverrettu teksti Jumalan sanaa.

Alvar Aallon suunnittelemat matalammatkin kynttilänjalat ovat kookkaita.

Kynttilänjaloissa on pieni reikä. Salo pitää mahdollisena, että ne on tehty sähköistystä varten. Kynttilänjalat ovat olleet viimeksi käytössä Salon kaivamien tietojen mukaan vuonna 1995. Sähkö tuli kirkkoon vuonna 1932.

Tutkija ihmettelee, miksi vaikuttavat kynttilänjalat ovat varastossa eivätkä kirkossa paikallaan. Vastausta emme tiedä. Vaikka näitä esineitä voi luonnehtia aarteiksi ja siksi varjeltaviksi, on ne Salon mukaan otettavissa käyttöön Viitasaaren kirkkoon. Ehkä niin käykin.

Salon tietojen mukaan kynttilänjalat ovat käyneet näytillä näyttelyssä Pariisissakin.

"Se on täytetty". Jokaisessa korkeassa Aallon kynttilänjalassa on eri teksti.

Vielä kynttilänjalkoja suurempi ihme löytyi inventointityön loppuvaiheessa viime viikolla, sen jälkeen, kun tämä juttu oli jo oikeastaan tehty. Mikko Salo luonnehtii esiin putkahtanutta esinettä uskomattomaksi löydöksi.

- Seurakunnalla on vuonna 1548 painettu Mikael Agricolan Uusi testamentti. Kukaan ei oikein tuntunut tietävän, mikä "se vanha kirja" oikein oli, hän kertoo.

- Mielenkiintoista on se, että kirjan marginaaliin on tehty muistiinpanoja ja korjauksia, Salo sanoo.

Tämä Uusi testamentti oli uskomaton löytö.

Teoksessa on kuvitustakin.

Kirjaan on tehty korjauksia ja muistiinpanoja.

Inventointi tuotti uutta tietoa ja tarkensi vanhaa

Tutkija Mikko Salo on perehtynyt Viitasaaren esineistöön tammikuun lopulta lähtien. Inventointityö on nyt lopuillaan.

- Vuonna 1998 kirkolliskokous päätti, että seurakunnissa pitää tehdä kattava inventointi. Inventointia on tehty 1930-luvulta asti eri puolilla Suomea. Viitasaarella on tehty inventointi vuonna 2003, mutta ei riittävällä tarkkuudella. Lisäksi sen jälkeen on tullut uuttakin esineistöä.

Täydennettävää on ollut esimerkiksi kategorioihin liittyen ainakin kaminan ja soittimien tietoihin. Inventoinnissa esineet kuvaillaan mahdollisimman tarkasti sanallisesti ja merkitään ylös kappalemäärät, osien määrät, valmistusaika tai valmistuksen aikahaarukka, valmistaja ja valmistuspaikka sekä mahdolliset myöhemmät muutokset ja kunnostukset. Myös teoksen sijaintipaikka ennen ja nyt merkitään. Lisäksi teokset mitataan ja valokuvataan.

- Inventointiin kuuluvat kirkollisiin toimituksiin liittyvät esineet, rakennusten kiinteä sisustus ja taide sekä muut arvoesineet. Esimerkiksi kastemaljat, saarnastuolit, kuultokudokset ja arvokirjat inventoidaan, Salo kertoo.

Inventoinnissa on käytetty monenlaisia lähteitä.

Salo on työssään käynyt läpi saatavissa olevia lähteitä. Viitasaaren kirkonarkiston vanhimmat osat on siirretty Kansallisarkiston Jyväskylän osastoon. Lisäksi hän on tutkinut esimerkiksi kirkon kokousten ja piispantarkastusten pöytäkirjoja, rakennuspiirustuksia ja urakkasopimuksia.

- Sanomalehtitutkimus on hyvin tärkeää. Seurakunnan tilit ovat erittäin tärkeitä. Esimerkiksi Kiteellä kävin läpi kaikki vuosien 1720-1840 tilit. Yksi tietolähde on suullinen tieto.

Mikko Salon mukaan messukasukoiden ikää on vaikea määrittää tarkasti.

Viitasaaren listalla liki 300 esinettä

Tutkimustyö on hidasta. Salon mukaan päivässä ehtii käydä alle kymmenen esinettä läpi.

Viitasaarella oli aiemmasta inventoinnista tiedot noin 260 esineestä. Tavattoman paljon ei siihen ole nyt tulossa lisää. Kokonaismäärä jää alle 300 esineen.

Salo itse on tehnyt seurakuntien inventointeja vuodesta 2017 alkaen. Juuri ennen Viitasaarta hän oli Pihtiputaalla ja Kinnulassa.

- Pihtiputaalla on 330 esinettä ja Kinnulassa 105. Kinnulan vuonna 1978 valmistunut seurakuntatalo paloi vuonna 1988 niin, että vain lukupulpetti pelastui. Uusi valmistui vuonna 1991.

Tämä teos on vaurioitunut.

Inventointityö etenee rakennuksittain. Arvokasta esineistöä on siis muuallakin kuin kirkoissa. Esimerkiksi Viitasaaren seurakuntatalossa on eräs pitkästi yli tuhannen euron arvoinen maljakko. Useimpien merkittävien esineiden arvo on kuitenkin muussa kuin rahassa.

Kirkkorakennuksia suojaa laki. Lisäksi seurakuntien omaisuuden käyttöä ohjaa moni muu säännös.

- Esimerkiksi muinaismuistolaki voi tulla huomioitavaksi ja maastavientikielto. Eräässä kohden sanotaan, että ”irtainta esinettä älköön hävitettäkö”.

- Jos rakennus on suojeltu, se käsittää myös kiinteän sisustuksen, siihen liittyvät maalaukset ja taideteokset sekä rakennuksen pihapiirin.

Salon mukaan seurakunnat ovat velvollisia huolehtimaan esineistöstään hyvin, erityisesti inventoiduista esineistä. Aiempina aikoina on hänen mukaansa eri puolilla maata aika surutta muuteltu kirkollisia rakenteitakin.

Inventointikulut jäävät nyt Viitasaarella alle 10 000 euron.

- Seurakunnille on saatavissa inventointiavustusta 70 prosenttiin asti. Tarjolla on porkkanaa, ei keppiä, Mikko Salo sanoo.

Avustus on tarpeen erityisesti vähävaraisissa seurakunnissa ja seurakunnissa, jossa on yhdistymisien jälkeen paljon esineistöä. Salo mainitsee Kouvolan seurakuntayhtymän inventoitujen esineiden määräksi 5559.

Kirkkoherra Benedictus Canuti Cuneliuksesta tehty maalaus on monella tavalla mielenkiintoinen.

Maalaus Benedictuksesta upea aarre

Moni seurakuntatalossa käynyt on kulkenut ehkä huomaamattaan ohi seurakunnan yhdestä merkittävimmästä taideaarteesta. Kirkkoherra Benedictus Canuti Cuneliuksen tummasävyinen muotokuva on käytäväseinällä kolmen muun teoksen kanssa.

- Maalaus Benedictuksesta on hieno. Se on tehty kahdessa osassa, kahdelle kankaalle. Yläosa, kasvot, näyttää olevan mestarin tekemä. Alaosa on toisenlainen. Kädet ovat erikoisessa asennossa. Teoksen alaosan sävyt eivät ole samalla tavalla taitavasti tehdyt kuin yläosan, Salo arvioi.

Hänen mukaansa ei ole tavatonta, että teokset on tehty juuri näin, mestarin ja muiden yhteistyönä.

Benedictus Canuti Cunelius oli Viitasaaren kirkkoherrana vuosina 1662-1690. Seurakunnan itsenäistyminen on ajoitettu vuoteen 1643.

Öljyvärimaalaus on tehty oletettavasti vuonna 1675. Taiteilijan nimi ei ole tiedossa. Teoksen mustat kehykset eivät ole alkuperäiset. Maalaus lienee ollut aluksi kirkossa, josta se on joutunut varastoon. Se on löydetty uudelleen 1950-luvulla ja konservoitu vuonna 1957.

Benedictus-kuva on maalattu ilmeisesti kahdessa osassa.

Muotokuva on kunnoltaan hyvä. Valitettavasti kaikki seurakunnan arvoesineet eivät ole hyväkuntoisia. Esimerkiksi alttarin kirjatelineessä kirjan alla ollut taitava tekstiilityö on rikkoutunut. Salo pelasti liinan mahdollisilta lisävaurioilta laittamalla sen tilapäisesti kehyksiin lasin alle. Arvoteos ansaitsee arvokkaamman ratkaisun pidemmän päälle.

- Teoksen on tehnyt kirkkoherran tytär vuonna 1849, Mikko Salo kertoo.

Tutkija on havainnut joissakin teoksissa jälkiä kovakouraisesta käsittelystä. Aikalaisilla on iso vastuu omalla vartiovuorollaan. Nytkin seurakunnan päättäjillä, työntekijöillä ja kaikilla teosten luona liikkuvilla on vastuu siitä, että teokset säilyvät seuraaville sukupolville. Esimerkiksi Benedictukseen ei pidä koskea sormin eikä pölyluutulla.

Alttarin kirjatelineen alla joskus ollut, taidokkaasti tehty liina on kokenut kovia.

Inventoituna on monenlaisia esineitä.
 

Jutussa olevat kuvat Uudesta testamentista: Mikko Salo
Teksti ja jutun muut kuvat: Tuija Siidorow