Rollaattorimarssi lähti liikkeelle eläkeikäisten jumalanpalveluksen jälkeen kirkonmäeltä kohti Lyhty Viitasaarta keskiviikkona 28. toukokuuta. Viitasaaren seurakunnan järjestämän Rollaattorimarssin tarkoitus oli kiinnittää huomiota vanhuuden iloon ja siihen, että arvokas elämä kuuluu kaikille. Taustalla ovat heikennykset hyvinvointialueen sosiaali- ja terveyspalveluissa ja aikomus sulkea ympärivuorokautisen hoivan yksikkö Lehtola vielä tänä vuonna.

"Ettehän hävitä meidän kotia!", "Iloa elämään", "Säilyttäkää kotimme". Näin mielenosoituskulkueen kyltit pyysivät. Ne muistuttivat myös siitä, että "jokainen meistä vanhenee" ja että "tarvitsemme ystävyyttä yksinäisyyteen".

Marssilla oli mukana hoivakodeissa asuvia, heidän läheisiään ja henkilökuntaa, vielä kotona asuvia ja muuten asian tärkeäksi tuntevia. Myös lapsia ja nuoria oli lähtenyt marssimaan. Koululaisia oli avustamassa kulkueessa ja tarjoiluissa.

Lyhdyn pihassa juotiin porukalla makoisat pullakahvit. Naiskuoro Viklat lauloi muun muassa "arvon mekin ansaitsemme" ja puheita kuultiin. Lehtolan puolesta on ollut adressikeräys, johon kahvituksen lomassa voi nimensä laittaa. Nimiä on kerätty myös muualla Viitasaarella.

- Olenko minä vain riesa, taloudellinen taakka, diakonissa Anneli Palonen valotti ääneen monen vanhuksen tuntoja.

- Siksi tämä marssi. Tänään vanhus on arvonimitys.

Anneli Palonen oli Rollaattorimarssin voimanainen ja päätoteuttaja. Palosen mukaan kaikki eivät saa kokea sitä, että on arvokas. Kokemukseen tarvitaan läheisiä ja hyvää hoitoa. Laitokseen joutuminen voi tuntua elämän loppumiselta, mutta jos siellä on hyvät ihmiset ympärillä, voi edelleen tuntea iloa. Palonen painotti, että se on kaikkien oikeus. Siksi palveluasuminen pitää onnistua lähellä tuttuja ihmisiä.

Anna-Liisa Ohmero oli tukijoukkoineen mukana.
"Vanhuskin vielä monenlaista haluaa saada tehdä" sanoi hänen kylttinsä.

Lehtolan väki oli paikalla isolla joukolla. Viklat-laulajia takana.

Anneli Palonen nimesi Rollaattorimarssin yhdeksi tärkeäksi alkusysäyksen antajaksi Ilmi Hakosen.
Kyltin takan Hakosen poika Teppo Hakonen.

Ilmi Hakonen ehti olla 40 vuotta mukana kuntapolitiikassa mukana ja kauan myös muun muassa seurakunnan toiminnassa. 90 vuoden kolkutellessa mittariin tarjoutui mahdollisuus uuteen kokemukseen:

- Ihmettelin, että vitsi, pääsenkö ensimmäistä kertaa elämässä mielenosoitukseen, Ilmi Hakonen sanoi iloisesti.

Ilo kuplikin tapahtumassa, vaikka aihe oli vakava. Elvi Ruuskalle Päiväkeskus on tuttu paikka. Hän halusi olla muiden vanhusten mukana marssilla.

- Tämä tapahtuma tuntuu tosi hyvälle. Toivotaan, että tästä on apua päättäjien suuntaan, Ruuska sanoi.

Rollaattorimarssiin osallistujia huoletti myös se, että jos palveluja siirtyy kauemmas, mitä tapahtuu työpaikoille. Juuri edellisviikolla oli kuultu hyvinvointialueen suunnitelmista, jossa jopa 800 työpaikkaa on uhattuna.

Keski-Suomen hyvinvointialueen taloushaasteissa hoivaan ja hoitoon pääsyn vaikeutuminen huolestuttaa rivikansalaisia, joiden vaikuttamismahdollisuudet ovat pienet. Rollaattorimarssi oli monelle voimia kysyvä ponnistus, mutta tilanteen vakavuus tuntui antaneen voimia.

Elvi Ruuska halusi ilman muuta mukaan Rollaattorimarssille. Asia on tärkeä.

"Ettehän hävitä meidän kotia!"

"Iloa elämään" näytti tuovan tapahtuma, mutta sen kuuluisi olevan jokaisen oikeus muutenkin.

"Mitä olette ajatelleet meidän tulevaisuudesta?"

Teksti ja kuvat: Tuija Siidorow, Viitasaaren srk