Minna Rantalainen on toiminut Viitasaaren seurakunnan kirkkoherrana kesäkuun alusta lähtien.
 

Uutta kirkkoherraa on Viitasaarella kutsuttu mukaan erilaisiin tilaisuuksiin ja kohtaamisiin kesän aikana niin paljon, että häntä melkein hengästyttää. Minna Rantalainen on itsekin halunnut tutustua  laajasti seurakuntaan ja paikkakuntaan.

- Olen ollut kesäkirkoissa ja monissa tapahtumissa. On sydäntälämmittävää, miten aitoja ja avoimia ihmiset ovat olleet. On tervetullut olo, kirkkoherra kiittää.

Rantalainen kertoi ennen valintaansa pitävänsä Viitasaarta toimivana, vireänä ja lämpimänä yhteisönä. Mielikuva on pitänyt suurelta osin.

- Viitasaarella on ollut yllätys, miten jokaisella kyläkunnalle halutaan kyläkirkko tai seurakunta mukaan tapahtumiin.

Minna Rantalainen tuli Viitasaarelle Suomen ja koko maailman suurimmasta luterilaisesta seurakunnasta Jyväskylästä. Viitasaarella hänet tunnistetaan jo. Häntä ei haittaa, vaikka työrooli on siksi harteilla liki jatkuvasti.

- Sielultani olen maalaispappi ja luontoihminen, vaikka tykkään käydä suurissa kaupungeissa. Jyväskylässä olin työajallinen, täällä työajaton, mutta kaikkialla olen sama maalaispappi. En ole halunnutkaan päästä pappeudesta eroon vapaa-ajalla. Se ei ole päälle liimattua.

Minna Rantalaisen mukaan Viitasaari on kulttuuripitäjä, jossa ihmisiin suhtaudutaan laajemmin kuin vain esimerkiksi työaseman tai asumispaikan mukaan. Tästä ilmapiiristä hän on ilahtunut.

- Kulttuuripitäjässä ihminen nähdään monisyisemmin. Se on sisäänrakennettu tapa katsoa toista ihmistä.

Viitasaarta on pidetty kulttuuripaikkakuntana myös esimerkiksi musiikin ja muun taiteen arvostamisen ja perinteiden vuoksi. Taide on Rantalaisessa syvällä, sillä hän toimi kuvataiteilijana yli kymmenen vuotta.

- Aloitin, kun lapset olivat pieniä. Tehokas olen ollut aina, hän naurahtaa.

- Työskentelin kuivapastelleilla itseni kehittämällä tekniikalla. Tein henkilöaiheita ja maisemia, jotka muodostuivat ihmisistä. Tein tilaustöitä ja kuvituksia.

Rantalainen on hengeltään ekumeeninen, yhteistyö eri kirkkokuntien kanssa on hänelle luontaista. Kristittyjen yhteyttä tulee vaalia ruohonjuuritasolla jokapäiväisessä elämässä, mutta myös etsiä kirkkojen välistä yhteyttä.  Nykyään hän asuukin peräti ”kardinaalin” kanssa.

- Kun minut valittiin kirkkoherraksi, sai mieheni ystäviltä titteliksi kardinaalin, Minna Rantalainen selittää huvittuneena.

Mies käy töissä Jyväskylässä, ja siksi he eivät ole muuttaneet Äänekoskelta Viitasaarelle. Rantalaisella on myös kolme aikuista lasta, jo eri puolilla maailmaa, ja kaksi pojanpoikaa.

- Joka aamu olen ollut iloinen, kun auton nokka kääntyy kohti pohjoista. Työmatka on vielä niin kaunis, mäkistä maastoa, energinen Rantalainen huokaa.

Kirkon avaaminen vihkimisiin herätti keskustelua

Kesä on ollut hyvää aikaa tutustua paikkakuntaan. Toisaalta kesä on sikäli hankala aika aloittaa uudessa paikassa, kun työyhteisöstä muut ovat vuorollaan lomillaan. Päättäjätkään eivät ole monta kertaa kokoontuneet. Nyt alkaa tavallinen arki.

- On paljon opittavaa, paljon työtä, perehtymistä. Hallintoon menee paljon aikaa. Jatkossa joudun opettelemaan sanomaan kutsujille välillä myös ei.

Hallintoasioissa keskustelua herätti äskettäin kirkkoneuvoston äänestyksellä syntynyt päätös avata kirkkotila myös samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisille. Odotetusti se herätti kommentointia esimerkiksi seurakunnan sosiaalisessa mediassa.

- Viranhaltijoita ei velvoiteta vihkimään. Käytännössä samaa sukupuolta olevilla pareilla täytyy olla pappi ja kanttori hankittuna muualta, sillä tiedän, etteivät tämän seurakunnan papit ja kanttori osallistu vihkimiseen, Minna Rantalainen tarkentaa.

Hän kertoo toimivansa virkansa mukaan. Piispojen uuden ohjeen mukaan kirkkotilat avataan. Lapuan hiippakunnan piispa Matti Salomäki on kuitenkin toivonut, että hiippakunnan papit toimisivat edelleen kirkon voimassa olevan avioliittonäkemyksen mukaisesti. Rantalainen sanoo tilanteen olevan hämmennystä aiheuttavan, mutta pyrkivänsä selkeyteen näiden ohjeiden keskellä.

Kirkkoherra johtaa seurakunnassa hengellistä työtä. Rantalainen kertoo, että häntä on sanottu aiemmassa työpaikassa myös leikkisästi äiti Minnaksi. Hän toteaa sen liittyvän hengelliseen ohjaukseen, huolenpitoon.

Kirkkoherra nimikkeenä viittaa mieheen yhdyssanan loppupuoliskon vuoksi. Sen voisi korvata johtavalla papilla, mutta kirkkolaissa seisoo kirkkoherra.

- Naiset ovat edelleen monella tavalla marginaalissa, varsinkin maailmanlaajuisesti tarkasteltuna. Nainen on usein luupin alla, johtavassa asemassa vielä enemmän, Rantalainen tyytyy toteamaan.

Seurakuntaa hoidettu vastuullisesti

Viitasaaren seurakunnan tilannetta Minna Rantalainen luonnehtii taloudellisesti hyväksi. Suuri kirkkoremonttikin on saatu tehtyä. Täällä ei ole kriisi päällä esimerkiksi yt-neuvottelujen muodossa.

- Seurakuntaa on hoidettu vastuullisesti. Omaisuus on terveellä pohjalla. Tilat ovat isot, mutta niitä vuokrataan, hän arvioi.

Vaikka selvittelyssä ollut seurakuntaliitos naapureiden kanssa ei toteutunut, kannattaa Rantalaisen mukaan olla avoimin mielin mahdolliselle yhteistyölle esimerkiksi toimitusten hoitamisen tai tuurausten suhteen.

- Toisaalta, moni kirkko maailmalla toimii vapaaehtoisvoimin. Palkattuna on vain pappi. Seurakunta on hengellinen yhteisö, johon ollaan sitouduttu ja josta huolehditaan yhdessä, kukin kutsumuksensa ja taitojensa mukaan.

Rantalaisen mukaan siinä on jotain viitasaarelaistakin. Hänestä kirkko on viitasaarelaisten yhteisö, johon tullaan kohtaamaan Jumalaa, mutta myös toisia ihmisiä, ja josta huolehditaan yhdessä, eikä se ole vain joidenkin harteilla.

Ehkä jotakin uutta

Jotakin uutta on kirkkoherralla mietinnässä. Sitä voisi olla esimerkiksi hiljaisuuden jooga.

- Mielelläni ohjaisin hiljaisuuden joogaa täälläkin. Minulla on siihen koulutus ja olen ohjannut sitä vuosia Kuokkalan kirkossa. Hiljaisuuden jooga on yksi tapa elää hengellisyyttään ja olla kokonaisvaltaisesti yhteydessä Jumalaan. Hiljaisuuden jooga on Kristus-keskeinen, siihen sisältyy paljon rukousta ja Raamatun tekstien meditointia, siinä on Pyhän olemus läsnä.

Uutta on myös esimerkiksi pian järjestettävä virsiä ja viiniä -ilta. Kenties jatkossa on jotain sinkuille kohdennettuakin tapahtumaa, sillä kirkkoherra on kuullut seurakuntalaisilta yksinäisyydestä ja vaikeudesta löytää kaveria. Sitä ennenkin voi toimeen tarttua.

- Meillä on aivan ihana messu. Haluan rohkaista siihen, että avoimin mielin voi kirkkoon sunnuntaiaamuna lompsia. Etenkin, jos on vasta muuttanut paikkakunnalle. Siellä voi tavata muita, varsinkin kirkkokahveilla, messun jälkeen. Sunnuntaista on helppo aloittaa, kirkkoherra Minna Rantalainen kannustaa.

Sunnuntaina 14. syyskuuta on erityisen helppo aloittaa, sillä silloin on piispanmessun jälkeen juhla seurakuntatalossa ruoka- ja kahvitarjoiluineen uuden kirkkoherran virkaanasettamisen kunniaksi. Sinne kaikki ovat tervetulleita.

TS