Erikoisripareista innostunut seurakuntapastori

Seurakunta on saanut hymyilevän ja helposti lähestyttävän seurakuntapastorin Helena Meriläisestä. Alku on sujunut Meriläisen mukaan rauhallisesti ja mukavasti. Kotiutumisessa Viitasaarelle on auttanut kultainennoutaja Sumu, joka rakastaa uimista ja oppi välittömästi tuntemaan suorimmat reitit rantaan.

Meriläisen pappisvihkimys oli Lapualla juuri ennen hänen aloittamistaan Viitasaarella kesäkuun alkupuolella. Aiemmin hän on työskennellyt eri puolilla Suomea muun muassa kesäteologina.

- Vantaalta olen kotoisin. Helsingissä asuin noin kymmenen vuotta opiskelujen myötä. Pari vuotta meni Haapavedellä matkailupalveluiden tuottajan / vaellusratsastusohjaajan opinnoissa, hän kertoo.

Helena Meriläinen voisi siis olla ratsastuspappi. Hän teki gradunsa harrastusrippikouluista ja harmittelee, ettei Suomessa vielä ole nettisivua, josta löytyisivät keskitetysti kaikki harrastusriparit. Erikoisrippileirien selvittäminen oli oikeaa salapoliisityötä.

- Minulla onkin haave, että pääsisin joskus koordinoimaan sellaisia, Meriläinen hymyilee.

34-vuotias Meriläinen sai opintonsa valmiiksi toissavuonna. Tänä kesänä hän ehtii vielä olla Lummeniemen kahdella rippileirillä pappina.

Intohimona partio

Meriläinen on myös intohimoinen partiolainen, etenkin autosuunnistuskisojen järjestäjänä. Hän osallistuu partionjohtajan jatkokurssille, Ko-Gi-kurssille, syksymmällä, mutta partiolainen hän ollut pienestä sudenpennusta alkaen. Alku tosin ei ollut ihan helppo.

- Isä oli partiossa ja siskot myös. Muistan, kun isä vei minut ensi kerran partiomajalle. Itkin kuin syötävä, että en mene. No, siellä oli tosi kivaa.

- Olin riiviö pienenä. Äiti on kertonut, miten ensimmäisellä partioleirilläni oli satanut koko viikon ja kun vanhemmat tulivat katsomaan, olin itkenyt portilla, että kotiin. Tavarat laitettiin takakonttiin, mutta sitten tuli leirinjohtaja sanomaan, että älä Helena lähde, saadaan asiat järjestymään. Äiti sanoo, että jos silloin en olisi jäänyt leirille, en olisi jatkanut koko partiota.

Sittemmin Meriläinen siirtyi lippukuntansa johtotehtäviin ja hän on toiminut Pääkaupunkiseudun Partiolaisissa ja Suomen Partiolaisissa aktiivisesti. Tunnustusta on tullut ansiomerkkienkin muodossa.

Meriläinen pohtii, että ehkä Viitasaaren seudulla voisi toteuttaa partiorippikouluja esimerkiksi rovastikunnallisena tai hiippakunnallisena. Asiaa tukee kenties se, että Pihtiputaan lukiossa on partio- eli johtajalinja.

”Kohdelkaa minua hyvin”

Meriläinen toimii Sami Siltasen sijaisena. Pesti kestää vuoden loppuun asti. Siltanen puolestaan sijaistaa kirkkoherra Antti Hiltusta hänen vuorotteluvapaansa ajan.

- Sanoin kirkossa toiveena, että kohdelkaa minua hyvin, Meriläinen hymyilee.

- Tosi hyvillä mielin tulin tänne. Täällä ovat myös minulle tärkeät luonto, vesi, vihreys, metsä niin lähellä, ettei niitä tarvitse erikseen hakea. Pääkaupunkiseudulla piti mennä Sipooseen tai Nuuksioon. Olen viihtynyt hyvin myös Mäntyharjun mökillä, Helena Meriläinen kertoo.

TS