Keihärinkoski on työseurojen lippulaiva

72 vuoden perinne on hieno, mutta tärkeintä siinä on saada vaihtaa kuulumisia.

Maritta Uotila (vas.), Anneli Koljonen, Lea Kahelin, Ulla Puranen, Anja Nikomaa, Aune Rekonen, Raija Pieksämäki, Terttu Kauppinen ja Liisa Räihälä ovat kokoontuneet työseuroihin Rikkoniemeen.

- Äiti Teresan peittoja tehtiin aiemmin.

- Keskussairaalaan myssyjä.

- Venäjälle sukkia lapsille.

- Nyt ei tehdä Venäjälle, kun välit on huonot.

On tuiskupäivä, mutta tunnelma on katossa Keihärinkosken Muurueella, Rikkoniemessä. Marraskuusta on koronan takia jouduttu odottamaan työseuratapaamista. Nyt ollaan vihdoin koolla. Puheensorina on iloista.

- Tehdään me välillä jotain omaakin työtä, mutta Annelille enimmäkseen neulokset toimitetaan.

Viitasaaren seurakunnan diakonissa Anneli Palonen saa isot määrät neuleita työseuralta joka vuosi. Niitä menee tarvitseville esimerkiksi joulupaketissa.

- Annelilta saadaan lankoja neulomuksiin, mutta me olemme niin nopeita, että ei ne riitä, neulojat nauravat. Neulominen jatkuu omin langoin.

Korona karsi tapaamisia

Neulominen on tärkeä toimi työseurassa, vaan ei ainoa. Kaikkein tärkeintä on toisten tapaaminen. Koronan tuomat muutokset harmittavat. Viime vuonna työseura kokoontui vain seitsemän kertaa, samoin edellisvuonna, mikä on paljon tavallista vähemmän.

- Ystävien tapaaminen on todella tärkeää, Rikkoniemen ja tämän kerran kokoontumisen emäntä Anja Nikomaa kertoo.

Ystäviä on nyt koolla lähes kymmenen. Kaikki he ovat eläkeläisnaisia, mutta porukan nuorinkin ehtii paikalle töidensä jälkeen: Ulla Puranen. Yksi vakikävijöistä ei päässyt paikalle tällä kertaa.

Maritta Uotila, Anneli Koljonen, Lea Kahelin, Aune Rekonen, Raija Pieksämäki, Terttu Kauppinen, Liisa Räihälä ja Anja Nikomaa ovat aloittaneet tapaamisen perinteisesti kahvittelulla. Sitten kajahtaa virsi 600:

- Hyvyyden voiman ihmeellisen suojaan olemme kaikki hiljaa kätketyt.

Veisuu täyttää kauniin, suuren tuvan. Jokaisella tapaamiskerralla lauletaan muutama virsi.

Keihärinkosken työseuralla on pitkä perinne, sillä pöytäkirja kertoo ensimmäisen kokoontumisen olleen 24.2.1950 eli tasan 72 vuotta sitten Lyytikäisen tuvassa. Työseurat ovat käyneet muualla perin harvinaisiksi, mutta Keihärinkoski jatkaa.

Paikalle ehdittyään Ulla Puranen kertoo olleensa mukana jo nuoresta, anoppinsa kanssa. Kyläseuroissa oli hyvä tutustua kylään.

Milloin on kinkerit?

Kylällä on toiminut sekä diakoniatyön että lähetystyön seuroja.

- Raamattupiiri ja pyhäkoulu myös, osallistujat muistavat.

- Ja kinkerit! Milloinkas nyt on kinkerit, väki kysyy ja katse kääntyy puheenjohtaja-Anjaan.

Siitä ei ole vielä tietoa, mutta koronan laantuessa kylällä ollaan toiveikkaina. Anja Nikamaa kertoo, että pappi on tiedustellut, milloin kylältä tultaisiin jumalanpalveluksen toteuttajiksi.

- No sitten, kun kirkko on valmis. Ei ennen!

Muun lomassa hoidetaan raha-asiat eli kerätään kahviraha. Jokainen laittaa kulhoon muutaman euron ja niin on yli 40 euroa diakoniatyölle kerätty.

Keskustelu kääntyy pankkien palvelumaksuihin. Kun työseuralla on pienet summat, joka kuukausi menevät palvelumaksut ärsyttävät. Rahastonhoitaja-sihteeri Anneli Koljonen harmittelee, että on oma hommansa huolehtia, ettei tili pääse palvelumaksujen takia nollille.

Keksitkös vastauksen?

Kauan ei harmitella. Lea Kahelin esittää arvoituksen:

- Mikä on: Lentää, ei siipiä, itkee, ei silmiä?

- Tuo ei kyllä ole keskisuomalainen sanonta, sanoo joku ja kaikki nauravat. Oikeaa ratkaisua ei keksitä.

- Se on pilvi, Lea Kahelin paljastaa ja taas kaikki pyrskähtävät nauruun.

Sitten lauletaan seuraava virsi.

Maritta Uotila, Anneli Koljonen ja Lea Kahelin veisaavat komeasti.

Sukkia, torkkupeitto tai jotakin muuta, mutta puikot ovat vauhdissa Aune Rekosella, Raija Pieksämäellä, Terttu Kauppisella ja Liisa Räihälällä.

Anja Nikamaa etsi kulhon ja jokainen antoi diakoniatyölle muutaman euron.

Teksti ja kuvat: Tuija Siidorow

Juttu on julkaistu myös Viitasaaren Seudussa 24.2.2022.