Rovasti Hannu Huttunen aloitti Viitasaaren vs. kirkkoherrana

Kirkkoherran puhelinnumeroon vastaa Viitasaarella
nyt Hannu Huttunen.

- Lähetystyössä Etiopiassa olimme sillä ajatuksella, että olemme siellä eläkkeelle asti. Kuitenkin 1990-luvun alussa siellä menossa olleen 30-vuotisen sodan tilanne räjähti ja suurlähetystö määräsi suomalaiset perheet pois. Se oli hyvin dramaattinen lähtö. Nairobin lentokentällä jouduimme odottamaan omaa lentoa, kun Etiopian presidentti lähti maanpakoon, Hannu Huttunen muistelee.

Viitasaaren vs. kirkkoherralla riittää muistoja kerrottavaksi monipuolisen työuransa varrelta. Viimeisimmäksi hän oli Jyväskylän seurakunnan Vaajakosken alueseurakunnan kappalainen ennen jäämistään eläkkeelle vuonna 2018.

Rovasti Hannu Huttunen, 70, palasi virkatöihin syyskuun alussa kirkkoherra Antti Hiltusen virkavapaan ajaksi. Hiltunen on aloittanut Jyväskylän seurakunnan Tikkakosken lähikirkkoalueen vastuupappina syyskuun alussa ja on virkavapaalla Viitasaarelta helmikuun loppuun, jolloin koeaika uudessa virassa päättyy.

- Olen pappi. Voiko pappi edes jäädä eläkkeelle, Huttunen pohtii ja arvelee hymyillen, että eläkeidentiteetti on häneltä hukassa.

- En olisi tätä tehtävää ottanut vastaan, jos en olisi halunnut. On motivaatio, terveys ja into.

Huttunen aikoo ottautua työhön tosissaan, mutta toisaalta rennolla otteella: Sellaisella, etteivät yöunet mene.

- Olen Jyväskylästä kotoisin alun perin ja nytkin asumme Jyväskylässä. Meillä on kuitenkin Kalaniemessä kesäpaikka, jossa voi yöpyä talvellakin. Viitasaaren ja Konginkankaan kirkot ovat olleet meidän kesäkirkkojamme, joissa olemme käyneet.

- Ainoa pohdituttava asia viransijaisuudessa oli matka Jyväskylän ja Viitasaaren välillä. Kalaniemi auttaa tukikohtana.

Jumala antaa voiman ja taidon

Hannu Huttunen on jo tehnyt kesällä toimituksia kuten hautaansiunauksia Viitasaarella. Työssä hallinto, ohjelmat ja käytännöt ovat tuttuja.

Hän toimi Vaajakoskella vajaat kymmenen vuotta ja lisäksi muun muassa Lohikoskella pappina. Sitä ennen hän oli Vimpelin kirkkoherrana kuusi vuotta. Työhistoriaan mahtuu myös Keski-Pohjanmaan ammattikorkeakoulun lehtorius ja työt Kokkolan suomalaisen seurakunnan palveluksessa.

Huttusen Viitasaaren-pestin aikana on tulossa isoja hallinnollisia muutoksia. Kirkkolain ja kirkkojärjestyksen uudistus on käynnissä. Hallintosäännön uudistus on tehtävä seurakunnassa niiden mukaan. Huttunen toteaa, että valmistelua on tehty jo monessa portaassa ja luottaa, että kaikki sujuu hyvin.

- Jumala antaa sen voiman ja taidon, mitä tarvitaan. Nämä ovat ihmisten hommia ja ihminen saa erehtyä. Tässä työyhteisössä saa erehtyä.

- Työyhteisöissä ajattelen, että oman työnsä tekijät ovat työnsä ammattilaisia. Esimiehen tehtävä on olla mahdollistaja. Se on punainen lankani, Hannu Huttunen kiteyttää.

Kahden maan kansalainen

Hyvin merkittävä ajanjakso Huttusen perheelle olivat vuodet Etiopiassa, vuodet 1983-91 ja 1996-97.

- Mekane Hessu -kirkko oli perustettu siellä vuonna 1959, jolloin jäseniä oli 20 000. Nyt jäseniä on jo yli kymmenen miljoonaa. Seurakuntatyössä työnkuva oli laaja. Olin mukana kirkon rakennusprojekteissa.

- Olimme Hosainan kaupungissa Keski-Etiopiassa, 230 kilometriä pääkaupungista etelään. Etiopiassa on paljon kansoja ja heimoja ja siellä puhutaan 80:aa eri kieltä. Me puhuimme amharaa. Kävimme ensin vuoden mittaisen kielikoulun.

- Viihdyimme hyvin. Etiopia on meille yhä toinen kotimaa. Siellä syntyneet ystävyyssuhteet ovat pysyneet. Nykyään Whatsapp sallii yhteydenpidon helposti, mutta muistan, miten ennen piti tilata puhelu ja odottaa sitä. Kun se oli menossa, keskus kysyi vähän väliä, oletteko lopettaneet.

Hannu Huttusella ja hänen vaimollaan oli jo kaksi lasta, kun he menivät Etiopiaan. Kolmas lapsi syntyi siellä ja neljäs taas Suomessa. Lastenlapsiakin on neljä, Tampereella ja Jyväskylässä.

- Lapsemme ovat enemmän etiopialaisia kuin tietävätkään. He aivan imivät kulttuurin. Osalle heistä amhara oli ensimmäinen kieli. He olivat lastenhoitajan kanssa, kun me olimme töissä. He oppivat kynimään kanan ja tekemään ruuan nuotiolla. Se mielenmaisema on pysynyt.

Lopullinen lähtö ei ollut lopullinen

Etiopian levottoman tilanteen takia perheellä oli kauan matkalaukut pakattuina sänkyjen alla. Kuitenkin pakoon lähteminen tapahtui nopeasti.

- Koti jäi sinne ja ystävät. Nuoret itkivät edellisenä iltana ystäviensä kanssa, ettei enää ikinä nähdä. Se oli hyvin dramaattista.

He pääsivät kuitenkin palaamaan muutaman vuoden päästä. Lopulta lasten koulunkäynnin kannalta oli tehtävä päätös asettua Suomeen.

Vaikka Huttusilla oli kotimaa, johon palata, Hannun on helppo samaistua pakolaisiin, jotka joutuvat lähtemään ja jättämään kaiken. Heillä ei edes ole suurlähetystön turvaa ja matka voi olla hengenvaarallinen: esimerkiksi pitkiä matkoja jalan kulkien ja merenylityksessä.

- Suvun merkitys on erittäin tärkeä. Nuoria miehiä lähetetään, koska suku katsoo, että ehkä yhdessä saadaan edes yhdelle suvun jäsenelle mahdollisuus lähteä ja jatkaa sukua. Ajatellaan, että hän voi myös lähettää jotakin kotimaahan, jos pystyy.

Halkoholisti arvostaa hiljaisuutta ja rauhallisuutta

Hannu Huttusen harrastuksiin on aina kuulunut kävely tai hölkkääminen. Nykyään hän kertoo käyvänsä päivittäin 6-7 kilometrin kävelylenkeillä.

- Olen myös halkoholisti. Himoitsen halkojen hakkaamista, Huttunen nauraa.

- Kävely ja halkojen hakkaaminen toimivat vastapainona kaikelle muulle. Luonto, marjastukset, sienestykset ja kuhan pyydystäminen, jota en ole vielä saanut pyydystettyä, ne ovat tärkeitä. Mökillä hiljaisuus ja rauhallisuus ovat sitä arvokkaampia asioita, mitä enemmän ikää tulee, rovasti Hannu Huttunen sanoo.

TS